– Mitä tarkalleen ottaen tarkoitetaan lauseella ”Jumala ei hylkää häneen turvaavaa palvelijaansa, ei jätä häntä pulaan”?
– Tarkoittaako se helpotusta, poistaako se sen vaivan, vai saako siitä palkkion tuonpuoleisessa elämässä, vai jotain muuta?
– Mitä meidän pitäisi täsmälleen ottaen tästä ilmauksesta ymmärtää, miten meidän pitäisi ajatella?
– Miten meidän pitäisi uskoa?
Arvoisa veljemme,
Kyllä,
Jumala auttaa häneen turvaavaa palvelijaansa,
Se voi tarkoittaa myös muita asioita, kuten että se tuo helpotusta, poistaa vaikeuksia ja antaa vastineen tässä tai tuonpuoleisessa elämässä.
”Jumala ei hylkää eikä jätä pulaan sitä, joka turvautuu Häneen.”
Voimme ymmärtää hänen lausunnostaan lyhyesti seuraavaa:
Jumala ei koskaan sivuuta sen avunhuutoa, joka etsii lääkettä vaivaansa ja turvautuu Häneen, vaan Hän antaa sille ratkaisun armostaan ja hyvyydestään. Tämä ratkaisu ei kuitenkaan välttämättä ole sen, joka turvautuu Häneen, toiveiden mukainen. Päinvastoin, se voi olla toimenpide, jonka Jumalan ääretön viisaus on ennakoinut. Tätä asiaa voidaan selventää seuraavalla esimerkillä:
a)
Yksi potilaista pyytää Lansor-lääkettä vatsavaivoihin, ja lääkäri pitää hänen pyyntöään perusteltuna ja antaa hänelle Lansoria, eikä jätä häntä yksin.
b)
Yksi potilaista pyytää aspiriinia vatsavaivoihin, mutta lääkäri ei anna hänelle aspiriinia, koska se on haitallista vatsalle. Sen sijaan hän antaa sopivaa vatsalääkettä, eikä jätä häntä pulaan.
c)
Yksi potilaista pyytää lääkettä vatsavaivoihin, mutta lääkäri ei katso aiheelliseksi antaa hänelle mitään lääkettä, vaan suosittelee noudattamaan ruokavaliota, eikä jätä häntä yksin ongelmansa kanssa.
d)
Näyttää siltä, että Jumala
– joku, joka on hakenut turvaa häneltä ahdingon vuoksi
– ei koskaan sivuuta palvelijoitaan, ei jätä heitä yksin huoliensa kanssa.
Sen sijaan Hän täyttää palvelijansa pyynnön tavalla, jonka Hänen ääretön viisautensa on ennalta nähnyt:
– Tai antaa samanlaisen pyynnön,
– Tai antaa sille vastineen tai jotakin parempaa.
– Tai sitten hän ei anna sitä tässä maailmassa, koska se on haitallista, mutta antaa sen korvauksen tuonpuoleisessa elämässä.
Joka tapauksessa hän ei jätä huomiotta palvelijansa pyyntöä.
Hän hoitaa häntä viisaudessaan sopivaksi katsomallaan tavalla, täyttää hänen pyyntönsä jollakin tavalla. Hän ei jätä häntä pulaan.
e)
Tähän asiaan valoa heittävät Bediüzzaman Hazretlerinin seuraavat sanat (suunnilleen käännettynä) voivat olla lääke meidän vaivoihimme:
Jos haluat mallin:
”Me rukoilemme monta kertaa, mutta rukouksemme eivät toteudu. Kuitenkin jae on yleinen ja ilmaisee, että jokaiseen rukoukseen on vastaus.”Vastaus:
Vastaaminen on eri asia kuin hyväksyminen. Jokaiseen rukoukseen on vastaus; mutta hyväksyminen, eli juuri sen pyydetyn antaminen, on Jumalan viisauden alainen. Esimerkiksi: Sairas lapsi huutaa: ”Oi lääkäri! Katso minua.” Lääkäri vastaa: ”Täällä olen.” ”Mitä haluat?” kysyy hän. Lapsi sanoo: ”Anna minulle tätä lääkettä.”
Lääkäri joko antaa potilaalle juuri sen, mitä hän haluaa, tai antaa hänelle jotakin parempaa, mikä on hänen parhaakseen, tai hän tietää, että se vahingoittaisi hänen sairauttaan, eikä anna mitään.
Koska Kaikkivaltias Jumala on Kaikkiviisas (tietäen kaiken kaikkialla) ja läsnä, Hän vastaa palvelijansa rukoukseen.
Se muuttaa julmuuden ja yksinäisyyden kauhun tuttuudeksi rauhallisuuden ja vastauksen avulla.
(Jumala ei hylkää häneen turvaavaa palvelijaansa / ei jätä häntä pulaan).Mutta se ei tapahdu ihmisen itsekkään ja innokkaan hallinnan vuoksi, vaan ehkäpä Jumalallisen viisauden vaatimuksesta, joko antaa sen mitä halutaan tai jotain parempaa, tai ei anna mitään.
Kyllä, rukous on palvontaa.
Uskollisuus on sen sijaan tuonpuoleisen elämän hedelmä. Maalliset tavoitteet ovat vain niitä aikoja, jolloin tuollaista rukousta ja palvontaa harjoitetaan. Ne eivät ole sen tavoitteita.Esimerkiksi: Sade-rukous ja -anomus ovat palvontatekoja. Sadeettomuus on tuon palvontateon ajankohta. Muuten tuo palvontateko ja anomus eivät ole tarkoitettu sateen tuomiseen. Jos ne suoritettaisiin pelkästään tuolla aikomuksella, ne eivät olisi vilpittömiä palvontatekoja, eivätkä siksi kelpaisi hyväksyttäviksi.
Niin kuin auringonlasku on iltarukouksen aika, samoin auringon- ja kuunpimennykset ovat kahden erityisen rukouksen, nimeltään *kusuf* ja *husuf*, aikoja. Koska yön ja päivän valoisien merkkien peittyminen on merkki Jumalan majesteettisuudesta, Jumala kutsuu palvelijoitaan tuolloin eräänlaiseen palvontaan.
Eihän se rukous ole tarkoitettu auringon- ja kuunpimennysten (joiden alkamis- ja kestoajat on määritetty astrologisilla laskelmilla) ilmenemisen vuoksi.
Samoin kuin hän; jopa sateettomuus on rukousajan aika. Ja koettelemusten hyökkäys ja haitallisten asioiden valta-asema ovat tiettyjen rukousten erityisiä aikoja, jolloin ihminen ymmärtää avuttomuutensa ja turvautuu rukouksella ja anomuksella Kaikkivaltiaan luokse.
Jos rukouksia on lausuttu paljon, mutta koettelemukset eivät ole poistuneet, ei sanota: ”Rukous ei ole kuultu.” Sen sijaan sanotaan: ”Rukouksen aika ei ole vielä tullut.” Jos Jumala armossaan ja hyvyydessään poistaa koettelemuksen, se on valoa valon päälle… silloin rukouksen aika päättyy ja se toteutuu. Siis rukous on eräs palvonnan salaisuus.
Uskollisuuden tulee olla täysin Jumalalle omistautunutta. Ainoastaan omaa avuttomuuttaan tunnustaen ja rukouksella Häneen turvautuen.
Hänen jumalallisuuteensa ei pidä sekaantua. Hänen huolenpitoonsa on luotettava. Hänen viisauteensa on uskottava. Hänen armollisuuttaan ei pidä kyseenalaistaa.
(ks. Sanat, 23. Sana, s. 317, 318)
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
