– Kuulin, että eräs beduiini olisi vetänyt profeetan viittaa takaa päin ja jättänyt jäljen hänen kaulaansa. Pitääkö tämä paikkansa?
– Jos se on totta, mitä profeettamme sanoi sen jälkeen?
Arvoisa veljemme,
Kyseinen tarina kertoo seuraavaa:
Enes (olkoon Allah hänelle armollinen) kertoo seuraavaa:
Olin kävelemässä yhdessä Allahin lähettilään, rauha ja siunaukset hänelle, kanssa.
Hänellä oli yllään Najranin kankaasta tehty, jäykkä ja paksu viitta. Eräs beduiini saavutti Jumalan lähettilään ja nykäisi viitan voimakkaasti. Katsoin viitan kaulaan tulevaa osaa, beduiinin…
Neuleen reuna oli tiukasti hänen kaulansa ympärillä, koska hän oli vetänyt sitä niin kovaa.
Sitten beduiini:
– Oi Muhammed! Pyydä, että minullekin annettaisiin osa niistä Jumalalle kuuluvista varoista, joita sinulla on hallussasi.
sanoi.
Jumalan lähettiläs, rauha ja siunaukset hänelle, kääntyi beduiinin puoleen ja hymyili. Sitten hän käski antaa tälle jotakin.
(1)
Profeetta Muhammed (rauha hänelle) pukeutui usein yksinkertaisesti ja vaatimattomasti. Hän kuitenkin piti hyvänä, jos varakkaat pukeutuivat kauniisiin, laadukkaista kankaista tehtyihin vaatteisiin. Jos joku ihaili hänen vaatteitaan tai pyysi niitä itselleen kuolemansa jälkeen, hän antoi ne heti pois.
Sinä päivänä tuli profeetan (rauha hänelle) luo eräs beduiini, joka oli pukeutunut karkeaan ja jäykkään kankaaseen, aivan kuin profeetan (rauha hänelle) vaatteetkin olivat. Hän pyysi jotakin valtionkassasta, jota kutsumme beytülmaliksi. Hän riisui nopeasti yltään viittansa tai joidenkin kertomusten mukaan kaapunsa, ikään kuin hän ei olisi ollut profeetan vaan kenen tahansa ihmisen edessä.
Erään toisen kertomuksen mukaan, joka antaa ymmärtää, että tämä tapahtuma toistui useita kertoja, viitta ei kestänyt tätä kovaa vetämistä, vaan repesi ja sen reuna jäi Profeetan siunatun kaulan ympärille. Tätä piittaamatta beduiini, ilmeisesti haluttomuudesta olla kiitollisuudenvelassa, sanoi karkeasti:
–
Muhammed! Sano heille, että heidän pitäisi antaa minullekin niistä Jumalalle kuuluvista varoista, joita heillä on.
sanoo.
Koska yksikään muslimi ei puhuttelisi profeettaamme (rauha hänelle) nimeltä, on selvää, että beduiini kuului niihin, joiden sydämet haluttiin lepyttää islamiin, eli niin sanottuihin ”müellefe-i kulub” -ryhmään.
Hadisin… laajemmissa versioissa kerrotaan, että tapahtuma sijoittuu Profeetan moskeijaan. Eräs beduiini saapui kahden kamelin kanssa. Hän osoitti kameleita ja sanoi:
– Muhammed! Lastaa nämä kaksi kameliani ruoalla! Et anna minulle mitään, ei omasta omaisuudestasi eikä isäsi omaisuudesta,
sanoo.
Tämän jälkeen Jumalan lähettiläs (rauha hänelle) sanoi kolme kertaa:
– Ei, en anna omastani, Jumala varjelkoon minua sellaiselta ajatukselta. Mutta en lastaa kameleitasi, ellet anna minulle korvausta niskavammastani.
olkaa hyvä.
Beduiini:
– Ei, en todellakaan halua kostoa.
vastaa näin.
Profeetta (rauha hänelle) toisti ehtonsa kolme kertaa. Mutta beduiini sanoi joka kerta, ettei hän halua kostaa.
Tämän kuultuaan sahaba-kumppanit ponnahtivat pystyyn. Peläten, että sahaba-kumppanit kävisivät beduiinin kimppuun, Profeetta (rauha hänelle) sanoi heille:
– Haluan, että ne, jotka kuulevat sanani, pysyvät paikoillaan, kunnes annan luvan, hän sanoi. Hän käski eräälle läsnäolevista sahabaista lastaamaan toiseen kameleista ohraa ja toiseen taateleita. Sitten hän käski sahabaisten hajaantua. (2)
Tämä tapaus, joka opettaa meille, että ihmisillä on oikeus kostaa toisilleen, eli ottaa samanlainen hyvitys siltä, joka on heitä loukannut, on yksi loistavista esimerkeistä profeetta Muhammedin (rauha hänelle) ylevästä moraalista.
Vaikka joku ei tuntisikaan lukemattomia esimerkkejä Profeetta Muhammedin (rauha hänelle) jalomielisyydestä, hän voisi pelkästään tämän tapauksen perusteella tulla siihen tulokseen, että hän todella oli profeetta. Sen lisäksi, että hän antoi anteeksi sille, joka oli häntä kohtaan epäkohtelias, hän pelasti hänet myös kumppaniensa käsistä ja antoi hänelle sitten sen, mitä hän halusi. Tämä on todella suuri kypsyys ja ainutlaatuinen anteeksiannon esimerkki.
Jos beduiini ei olisi vaatinut kostoa, Jumalan lähettiläs (rauha hänelle) ei luultavasti olisi häntä vahingoittanut. Sillä beduiini ei ollut tehnyt tätä karkeutta tahallaan. Karkeus oli heidän luonteessaan. Jumalan lähettiläs (rauha hänelle) antoi sekä beduiinille että koko kansakunnalle opetuksen sanomalla, että tämä teko oli sellainen rikos, joka vaati kostoa.
Sen mukaisesti:
– Sietää ja suvaita tietämättömiä ja sivistymättömiä ihmisiä on profeetan moraali.
– Profeetta Muhammed (rauha hänelle) joutui usein häiritsemisen kohteeksi karkeiden ja julmien beduiinien taholta, ja hän antoi heille aina anteeksi.
– Profeetta Muhammed (rauha hänelle) jakoi joillekin ihmisille valtionkassan tuloista, kuten zekatista tai sotasaaliista, tarkoituksenaan lähentää heitä islamiin. (3)
Alaviitteet:
1) Buhari, Humus 19, Libas 18, Edeb 68; Muslim, Zakat 128.
2) ks. Abu Dawud, Adab 1; Nasai, Kasame 22; Ahmad b. Hanbal, Musnad, 3/224.
3) ks. Imam Nevevi, Riyazü’s Salihin käännös ja selitys.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
