Ketkä ovat ne kaksitoista imaamia, joita ameliitit seuraavat?
Arvoisa veljemme,
Sanaoppi tarkoittaa sanakirjan mukaan kuljettua tietä. Vaikka sunnilaisten piirissä on tuhansia mujtahideja, näistä kuuluisimpia ja eniten seuraajia omaavia ovat nämä kaksitoista imaamia:
Kaksitoista imaamia;
1) Imam-ı Azam Ebu Hanife
2) Imam Malik
3) Imam Shafi’i
4) Imaami Ahmed ibn Hanbal
5) Imaami Evza’i
6) Imaami Sufyan b. Ûyeyne
7) Imaami Sufyan as-Sawri
8) Imam Dawood
9) Imaami Muhammed Ibn-ül Cerir et-Taberi
10) Ibn Hazm
11) Imaami Abu Bakr ibn al-Mundhir
12) Imaami Ishaq ibn Rahwayh
Nämä
”Jolle on annettu viisautta, sille on annettu suuri hyvyys.”
jaloon säkeeseen ja
”(Jumala) tekee kenestä haluaa uskonnollisesti oppineen.”
He ovat täyttäneet hadith-i şerifin vaatimukset täydellisesti.
Näiden oppineiden ja uskonnollisten auktoriteettien korkealle tasolle ei ole myöhemmin yltänyt kukaan. Vaikka oikeiden uskonnollisten koulukuntien lukumäärä oli aiemmin jopa kaksitoista, myöhemmin kahdeksan muun koulukunnan kannattajia ei enää ollut, jolloin koulukuntien lukumäärä laski neljään.
Muhammad Sayyid,
”Johdanto”
-nimisessä teoksessaan hän käsittelee laajasti uskonsuuntausten historiallista kehitystä. Esitämme tässä osan tästä luvusta nykyajan turkin kielellä:
Ennen uskonnollisten koulukuntien syntyä ihmiset kääntyivät eri uskonnollisten oppineiden puoleen eri kysymyksissä, yhden oppineen puoleen yhdessä asiassa ja toisen oppineen puoleen toisessa asiassa.
Tabiin-kauden loppua kohti vähitellen alkoi ijtihad-instituutio vakiintua ja fikh-tiede alkoi kehittyä erillisenä oppiaineena.
Kun ijtihad-kausi alkoi, ijtihadia koskevat ammatit vakiintuivat kokonaan ja ijtihad erottui muista tieteistä itsenäisenä tieteenä. Irakilaisten imaami.
Abu Hanifa
, Hijazilaisten imaami
Imam Malik
, Egyptin imaami
Imam Shafi’i
Suuret uskonnolliset oppineet, kuten [nimiä mainitaan], tutkivat kaikin voimin ja ponnistuksin Koraanin jakeita ja haditheja, sekä sahaba- ja tabi’in-sukupolvien teoksia, ja järjestelivät aikaisemmin vastattuja tai vastaamattomia fiqh-kysymyksiä, määrittäen niille säädökset. Näin fiqh ja usul-ü fiqh kehittyivät erillisiksi tieteenaloiksi.
Näin ollen jokaiselle tällä tavalla perustetulle fiqh-instituutiolle
USKONTOKUNTA
ja niiden perustajillekin
IMAAMI
nimi annettu.
Fiqh-tiede
Siksi uskonlahkot eivät ole alkaneet neljästä imaamista. Kuten aiemmin mainitsimme, ijtihad-portin avautuminen ja siten uskonlahkojen muodostuminen ulottuu aina profeetan aikaan saakka. Esitämme alla osan Kevserin lausunnoista tästä asiasta:
Profeetta (rauha hänelle) opetti kumppaneilleen fiqh-tietoa ja valmensi heitä kykyyn johtaa säädöksiä uskonnollisista lähteistä. Jopa kuusi kumppania antoi fatwoja Profeetan elinaikana. Hänen (rauha hänelle) kuolemansa jälkeenkin kumppanit jatkoivat fiqh-tiedon oppimista näiltä henkilöiltä. Heillä oli kuuluisia kumppaneita fatwojen antamisessa sekä kumppanien että tabi’in-sukupolven keskuudessa. Monet tabi’in-sukupolven jäsenet Medinan asukkaista alkoivat kerätä hajallaan olevia fatwoja, jotka oli välitetty kumppaneilta fiqh- ja hadith-alalla. Medinan asukkaista seitsemällä fiqh-oppineella (fukaha-i Seb’a) on korkea asema fiqh-tieteessä.
Hazrat-i Faruk
Hän rakensi Kufan kaupungin ja lähetti Ibn Mas’udin sinne opettamaan ihmisille fiqh-tietoutta. Acluni toteaa, että pelkästään Kufassa opiskeli fiqh-tietoutta 1500 sahabaa, puhumattakaan muista Irakin kaupungeista…
Kaikki oikeat uskonsuuntaukset,
Vaikka ne ovatkin yhtä mieltä uskonnon perusasioissa, ne ovat esittäneet erilaisia tulkintoja joissakin yksityiskohtaisissa säännöksissä. Muslimit ovat noudattaneet näistä koulukunnista yhtä palvontaan ja uskonnollisiin toimiin liittyvissä säännöksissä. Jopa kaikki pyhät, joilla on kyky nähdä tulevaisuuteen ja tehdä ihmeitä, sekä kaikki viisaat ja tietäjät ovat sitoutuneet johonkin näistä oikeista koulukunnista. Esimerkiksi;
– Imam Muhammed, Imam Abu Yusuf, Serahsi, Kadıhan, Kuduri, Ibn Abidin,
Hanafi
ovat alistuneet hänen uskonlahkolleen.
– Imam al-Ghazali, al-Rafi’i, al-Nawawi, Fakhr al-Din al-Razi, al-Taftazani, Imam al-Suyuti
Šafi’i
sen uskonnolliseen suuntaukseen;
– Ibn al-Hajib, Zerkani, Muhyiddin Arabi, Abu al-Hasani Shazeli
Mâliki
sen uskonnolliseen suuntaukseen;
– Abdulkadir-i Geylani, İbni Kudame ja Cevzi ovat
Hanbali
he kuuluvat samaan uskonsuuntaukseen.
Lukemattomia teoksia kirjoittaneet ja aikakautensa ansaitusti valaistaneet monet oppineet, monet juristit ja monet suuret persoonat, jotka yhdistivät sekä järkiperäiset että perimätiedon tieteet, eivät kuitenkaan pyrkineet itsenäiseen tulkintaan, vaan valitsivat neljän suuren mujtahidin seuraamisen ja pitivät sitä kunniatehtävänä. He näkivät pelastuksensa ja onnensa näiden seuraamisessa, näiden suurten imaamien polkua kulkemisessa. Islamilaisen historian loistavimpina aikoina eläneet suuret oppineet ovat olleet näiden neljän mujtahidin parhaita seuraajia teoksillaan ja kasvattamillaan oppilailla.
Tuhannet eri aikoina ja paikoissa eläneet, erilaisiin suuntauksiin ja ammatteihin kuuluneet oppineet ja ajattelijat ovat yksimielisesti liittyneet näiden neljän imaamin koulukuntiin ja eläneet ja pitäneet yllä heidän tulkitsemiaan asioita.
Monien kelam-, tefsir- ja hadis-alan asiantuntijoiden noudattamaa mujtahidien (islamilaisen lain tulkitsijoiden) ohjeita ei tule pitää sokeana jäljittelynä. Heidän jäljittelynsä perustuu tutkimukseen. Tämän jäljittelyn perusta on kunnioitus eri alojen asiantuntemusta kohtaan.
Kyllä, onko mahdollista, että näin terävä-älyiset, tieteissä ja viisaudessa pätevät henkilöt voisivat koko elämänsä ajan sitoutua johonkin valheeseen, joka ei ole totta, ja sokeasti seurata näitä suuria uskonnollisia auktoriteetteja? Sellaista ajatusta, joka tätä pitäisi mahdollisena, ei voi kuvitella.
Näiden oppineiden kokoontuminen näiden neljän koulukunnan ympärille on kuin teräksestä valettu muuri, kuin Aleksanteri Suuren rakentama valloittamaton pato. Mikään paha ei voi sitä läpäistä, ei murtaa.
Nämä henkilöt ovat hyväksyneet totuutena jokaisen suuren uskonnollisten lakien tulkitsijoiden (mujtahidien) antaman tuomion, eivätkä ole asettuneet niitä vastaan. Esimerkiksi; koko islamilaisessa maailmassa arvostettu ja kunnioitettu…
Imam al-Ghazali, Hujjat al-Islam
Vaikka hän oli saavuttanut arvonimen, hän noudatti Imam Shafi’in oikeuskäytäntöä ja sanoi:
”Olen tehnyt tutkimuksia ja selvityksiä uskonnollisten lakien alalla, ja nämä tulokset ovat johdattaneet minut šafi’i-koulukuntaan.”
Kaikessa menestys riippuu Jumalan avusta. Jos Jumalan armo ei ole jonkun puolella, hän ei voi saavuttaa tavoitteitaan omilla ponnisteluillaan ja toimenpiteillään. Tietysti on tarpeen turvautua syihin. Mutta perimmäinen asia on Kaikkivaltiaan Jumalan suosio ja armo. Myös uskonnollisten koulukuntien väheneminen kahdestatoista neljään liittyy tähän salaisuuteen.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
