– Mikä meidän pitäisi olla mielipiteemme Timurista?
– Voisitteko kertoa minulle jotakin Timur Lenkin uskonnollisesta tietämyksestä, sotilaallisista kyvyistä ja oikeudenmukaisuudesta?
Arvoisa veljemme,
Timur oli muslimihallitsija.
– Ehl-i sünnet -uskonkäsityksen mukaan, olipa se kuinka suuri tahansa,
Henkilö ei lakkaa olemasta uskovainen pelkästään jonkin synnin tai syntejä tekemisen vuoksi.
– Ihmisen asema tuonpuoleisessa on tiiviisti sidoksissa siihen, onko hän kuollut uskoen vai ei. Koska uskomatta kuollut ihminen on uskoton, niin hänen tilansa tässä maailmassa…
”uskovainen”
Hänen henkilöllisyytensä ei hyödytä häntä mitään, ja hän on tuomittu viettämään ikuisuuden helvetissä.
– Kun ihminen on kuolemansa jälkeen haudattu uskonnollisesti, hänen tilansa on silloin uskovaisen tila.
Olipa hänen syntinsä mitä tahansa, ei ole mahdollista, että hän jäisi ikuisesti helvettiin.
Jos Jumala tahtoo, hän voi antaa sille henkilölle anteeksi ja päästää hänet suoraan paratiisiin, tai jos hän tahtoo, hän voi antaa hänen kärsiä ansaitsemansa rangaistuksen helvetissä ja sitten päästää hänet paratiisiin.
Timur
Myös ’un tilanne tulisi arvioida tässä yhteydessä.
– Meidän tehtävämme on,
Se on hyvää uskoa siihen, että joku, joka elää maailmassa uskovaisen identiteetillä, on uskovainen, ellemme näe hänen avointa jumalanpilkkaansa.
Kukaan ei tiedä, mikä meitä kaikkia odottaa. Jumalaan turvautuminen, anteeksi pyytäminen, katuminen ja uskon vahvistaminen – tutkimalla ja hyviä tekoja tekemällä – on meille ihmisille erittäin tärkeää. On paljon viisaampaa ajatella ensisijaisesti itseämme ja pyrkiä parantamaan omaa tilaamme kuin muiden asioita.
Timur,
Hän oli vaikutusvaltainen valtiomies, sotilaallinen taktikko ja strategian asiantuntija.
Suurena valloittajana tunnettu Timur oli Clavijon mukaan, joka häntä tapasi, vaatimattoman näköinen, mutta majesteettinen hallitsija, jolla oli turkislakki päässään. Hän oli erittäin älykäs ja ovela. Ennen kaikkea hän voitti paimentolaisheimojen lojaalisuuden ja kehitti ajassa ja paikassa muuttuvan poliittisen rakenteen, joka ohjasi suuria armeijoita valloituksiin.
Hän oli vaikutusvaltainen valtiomies, sotilaallinen taktikko ja strategian asiantuntija.
Alusta alkaen hän vahvisti asemaansa ja saavutti legitimiteetin asettamalla nukke-kaanin valtaistuimelle ja hallitsemalla valtiota hänen nimissään. Näin hän yhtäältä jatkoi Cengiz-kaanin suvun tukijana, samalla kun hän oli naimisissa Cengiz-kaanin sukuun kuuluvan naisen kanssa.
(Saray Melik [Mülk]/Bîbî Hanım)
mennä naimisiin
”Küregen”
(vävy)
hän oli ansainnut arvonimensä. Muslimitaustaisessa ympäristössä syntynyt ja kasvanut Timur pyrki vaalimaan vanhoja turkkilaisia ja mongolialaisia perinteitä, mutta ei myöskään laiminlyönyt lakia/säädöksiä.
Timurin islamilainen tietämys
Ibn Arabšahin mukaan hän piti lakia šariaa parempana, minkä vuoksi jotkut ulema-oppineet syyttivät häntä epäuskosta.
Timur oli saanut tietoa islamista sekä kuulemiensa tarinoiden että oppineiden kanssa käymiensä keskustelujen kautta. Hän järjesti oppineiden kesken keskusteluja sunni- ja shiialaisuutta koskevista kysymyksistä ja osallistui itsekin näihin keskusteluihin.
Timur, joka tuki sunnalaisuutta Horasanissa käydessään keskusteluja Šiialaisen Serbedârî-liikkeen johtajan Hâce Ali b. Müeyyedin kanssa, ja joka rankaisi Šiialaisia seyyidejä Mâzenderanissa, omaksui Ali-myönteisen asenteen Šamin alueella ja häntä kuvailtiin sunnalaisten keskuudessa kiihkeäksi Šiialaiseksi.
Hän oli niin oppinut, että pystyi tarvittaessa lukemaan Koraanista jakeita perustellakseen haluamansa asian.
Historioitsija Nizam al-Din al-Shamin kertoma tapaus antaa hyvän kuvan Timurin ajattelutavasta.
Timur keskusteli islamista Iranista ja Turanista kokoamiensa oppineiden kanssa ja sanoi, että menneiden aikojen oppineet olivat ohjanneet hallitsijoita ja antaneet tarvittavia varoituksia, mutta he eivät olleet niitä noudattaneet. Oppineet vastasivat, että hän itse oli esimerkillinen käytöksellään, eikä ihmisten neuvoille ollut tarvetta.
On luonnollista, että Timur esitetään häntä uskonnollisempana kuin hän oli, kun otetaan huomioon, että hänen poikansa Šāhruhin aikaiset historioitsijat pyrkivät korostamaan šarian ylivaltaa laissa…
Vaikka hän ajoittain esiintyi ikään kuin hän olisi ollut Hz. Alin kannattaja, ei ole mitään todisteita, jotka tukisivat väitettä hänen sitoutumisestaan kahdentoista imaamin šiialaisuuteen. Hänen kolikoissaan esiintyvät neljän kalifin nimet, ja hänen poikiensa ja pojanpoikiensa joukossa on nimiä kuten Ömer ja Ebû Bekir, mutta Alin nimeä ei näy missään.
Timurin sotaretkien vuoksi esitetty kritiikki
Timur on saanut osakseen ankaraa kritiikkiä, koska hänen sotaretkensä kohdistuivat turkkilais-islamilaisiin valtioihin.
Nämä toimet tulisi itse asiassa arvioida ottaen huomioon sen aikakauden vallitseva hallintokäsitys. Timurilla, jolla oli ajatus maailmanherruudesta, oli tavoitteenaan tuoda oma hallintonsa sen ajan maailmaan. Historioitsija Yazdi kuvaili häntä näin:
”Maailma ei ole niin arvokas ja suuri, että se riittäisi kahdelle hallitsijalle; niin kuin Jumala on yksi, niin sulttaaninkin pitää olla yksi.”
väittää sanoneensa.
On olemassa monia aikalaisten lähteissä esiintyviä kertomuksia, joiden mukaan Timur kohteli erittäin ankarasti ja julmasti niitä, jotka eivät tunnustaneet hänen valtaansa, ja aiheutti suurta tuhoa ja verilöylyjä joissakin kaupungeissa, jotka hän valloitti Isfahanista Delhiin, Tebrizistä Sivasiin, Astrahanista Bagdadiin. Hänen julmuuksistaan on jopa kirjoitettu erillisiä kirjoja.
Kaikesta kritiikistä huolimatta on kiistaton tosiasia, että Timurilla oli suuri rooli Keski-Aasian paimentolaisten islamilaistamisessa.
Koko valtakaudellaan hän piti kaiken vallan omissa käsissään, eikä hän sallinut kenenkään, edes arvostamiensa uskonnollisten oppineiden tai sheikkien, harjoittaa minkäänlaista poliittista valtaa. Hän ei koskaan kyennyt hillitsemään vallan- ja valloitushalujaan, johti itse kaikkia sotaretkiään ja piti eri heimojen päälliköitä ja heidän sukujensa valtaa kurissa estääkseen niiden vahvistumisen. Tämä tilanne vaikeutti hänen seuraajiensa hallitsemista hänen kuolemansa jälkeen, saattoi hänen perillisensä vaikeaan tilanteeseen ja esti hänen testamenttinsa täytäntöönpanoa.
Timur oli organisoiva johtaja.
Timurilla oli selvästi organisaattorikykyjä. Tämä näkyy valtionhallinnossa ja armeijan rakenteessa.
Timur, jolla oli tavoitteena valloittaa enemmän kaupunkikulttuurin kuin arojen kulttuurin hallitsemia maita, teki paimentolaisten keskuudessa epäsuositun teon ja teki Samarkandista pääkaupungin ja rakennutti sinne rakennuksia.
Valloittamistaan maista tuomilleen mestareille ja taiteilijoille hän perusti Samarkandin lähelle kyliä, joille hän antoi nimet Damaskos, Shiraz, Sultaniye ja Bagdad, ja rakennutti kaupungin ulkopuolelle puutarhoja ja puistoja. Samarkandissa Timur rakennutti itse kaikkein upeimmat rakennukset.
Bibi Hanım -moskeija
nimeltään Samarkandin moskeija. Se on yksi Samarkandin suurista rakennuksista.
Taivaallinen palatsi
ja sitä on enimmäkseen käytetty valtion aarteen säilyttämiseen. Se on myös hauta, johon hän ja jotkut hänen perheenjäsenistään on haudattu.
(Gûr-ı Emîr)
Sen rakennutti Timur. Se on yksi hänen rakennuttamistaan merkittävimmistä teoksista.
Ahmed Yesevi -luostari
on.
Timur piti maataloutta ja kauppaa erittäin tärkeinä.
Yezdin mukaan Timur ei sallinut, että yksikään viljelykelpoinen maa-alue jäi tyhjilleen. Tämän ajatuksen ohjaamana hän siirsi monia valloittamiensa maiden heimoja muualle, asuttaen näin aiemmin asumattomia alueita, ja kaivatti kanavia monille paikoille, kuten Murgabiin Khorasanissa ja Beylekāniin Azerbaidžanissa. Anatoliasta siirretyistä 30 000 teltasta suurin osa Kara-tataareista asutettiin Issyk-Kul-järven seudulle.
Clavijon mukaan Timur kannusti aina kauppaa, jotta hän voisi tehdä pääkaupungistaan maailman täydellisimmän kaupungin. Tätä ajatusta silmällä pitäen hän kirjoitti vuonna 1402 Ranskan kuninkaalle lähettämässään kirjeessä, että keskinäistä kauppaa tulisi edistää ja kauppiaille ei tulisi asettaa esteitä, sillä maailma vaurastuu kauppiaiden ansiosta.
Timur piti päiväkirjaa ja kirjasi muistiin sotaretkiään.
Timur halusi, että hänen saavutuksensa kirjoitettaisiin ylös, jotta hän itse jäisi kuolemattomaksi.
matkoillaan hän piti sihteereitään velvoitettuna pitämään päiväkirjaa turkiksi ja persiaksi.
Tästä syystä Nizâmeddîn-i Şâmîn ja Şerefeddin Ali Yezdîn Ẓafernâme-teokset ovat hänen elämänsä tärkeimmät lähteet.
Timur arvosti taiteilijoita.
Timurin Samarkandiin valloittamiltaan alueilta tuomien taiteilijoiden joukossa oli myös joitakin muusikoita.
Ibn Arabšāhin Timurin aikakauden muusikoiden joukossa mainitsemat Abdüllatîf Damganlı, Mahmud ja Cemâleddin Ahmed Hârizmli olivat Abdülkādir b. Gaybî Meragalı, joka oli tuotu Celâyirli-palatsista.
Tällä ajanjaksolla musiikissa mainitaan erityisesti kaksi mestaria. Näistä toinen on
Endicanlı Yusuf,
toinen
Abdülkādir-i Merâgī
on.
Timuridien aikakauden maalaustaiteen lähteinä pidetään Bagdadin, Tabrizin ja Širazin kouluja.
Valloitettuaan nämä kaupungit Timur vei joitakin näiden paikkojen taiteilijoita Samarkandiin, ja myöhemmin hänen pojanpoikansa Gıyâseddin Baysungur kokosi heistä osan Heratiin.
Ibn Arabshāh,
Timur-kauden merkittävimpänä taidemaalarina
Bagdadilainen Abdulhay Hâce
muistetaan.
Lähteet:
Nizāmeddīn-i Šāmī, Ẓafernâme (toim. F. Tauer), Praag 1937, I;
Tâcü’s-Selmânî, Tarihnâme (suom. İsmail Aka), Ankara 1988, julkaisupaikka tuntematon;
RG de Clavijo, Lähetystö Timur Lenkin luo: 1403-1406 (suom. G. le Strange), Lontoo 1928, alkuteos;
Hâfız-ı Ebrû, Zübdetü’t-tevârîh (toim. Seyyid Kemâl Hâc Seyyid Cevâdî), Teheran 1372 hş., I-II, eri.paik.;
Ibn Arabšah, ʿAcâʾibü’l-maḳdûr, Kairo 1285; Şerefeddin, Ẓafernâme (Abbâsî);
Abdürrezzâk es-Semerkandî, Matlaʿ-ı Saʿdeyn (toim. Muhammed Şefî’), Lahore 1946-49, I-II, eri paikoissa;
Gıyâseddin Ali Yezdî, Saʿâdetnâme yâ Rûznâme-i Ġazavât-ı Hindustân (toim. Îrec Efşâr), Teheran 1379 hş., tur.paik.
(katso TDV:n islamilainen tietosanakirja, artikkeli Timur)
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
