– Uskon ja tunnen sydämessäni, että Jumala on olemassa. Ja rakastan Häntä kovasti. Ongelmani ei ole niinkään kysymykseni, vaan se on tämä;
– En usko, että Jumala on niin ”viaton” – vaikka se ei olekaan kovin miellyttävä adjektiivi – tiedän, että hän on tietoinen omasta kyvyttömyydestään. Hän tiesi kaiken, hän tiesi myös, ettei Saatana kumartaisi. Silti hän ei luopunut Aadamista.
– Kaikki tämä tuska, kaikki tämä katastrofi, se on tietysti ihmisen aiheuttamaa, mutta oliko se sen arvoista, että haluttiin tulla tunnetuksi?
– Puhun kovaa, Jumala antakoon anteeksi, mutta Hän antoi minulle myös tämän järjen. Uskonto on kyllä dogmaattista, mutta sokea, kyseenalaistamaton usko on mielestäni pahempaa, se tuntuu epäaidolta. Siksi koen löytäneeni itselleni lieventävän syyn tälle kovaääniselle kyseenalaistamiselleni.
– Uskonnot, kielet, värit, olemme kuin tulirenkaaseen aseteltuja, silmämme sidottuina, mutta on olemassa ”tahto”, sen avulla joko avaamme silmämme tai palamme.
– En tiedä, mietin ja mietin, mutta en pääse mihinkään. Joskus tuntuu, että ajatukseni jumiutuvat paikoilleen, enkä pääse eteenpäin, en pysty ottamaan askelta, jään aina siihen rajaan.
– Kun rakastan näin paljon, tällaiset asiat pyörivät mielessäni. En epäile oikeudenmukaisuutta. En ymmärrä tätä järjestelmää. Sanovat, ettenkö koskaan koe onnea, sekin on Jumalalta, mutta kyse ei ole onnesta. En valita edes tuskasta.
– Älkää ymmärtäkö tätä kiittämättömyytenä. En vain ymmärrä tätä koetta. Jos voisitte selventää asiaa, olisin todella helpottunut.
Arvoisa veljemme,
– Jos siemenellä olisi järki, se ei ehkä ymmärtäisi, miksi se pitäisi haudata maahan.
Mutta sen, että se on puu; että se saa osakseen kauneutta, kuten lehtiä, kukkia, hedelmiä, makua, tuoksua, tie kulkee sieltä. Ja me, jotka sen sinne istutimme, hautasimme ja peitimme mullalla, meidät tälle maailman pellolle istuttanut on ääretön.
armo, laupeus, viisaus
Voimme vastustaa…
– Usko
Se on ilmiö, joka vaatii tietämistä, oppimista ja tieteellistä tietoa, joka perustuu tutkivaan uskoon.
Islam puolestaan,
Se on totuus, joka vaatii antautumista, sitoutumista, luottamista ja Jumalaan turvaamista.
Islamin uskonnossa, joka koostuu uskosta ja islamin periaatteista, on muslimien välttämätöntä noudattaa näitä kahta totuutta yhdessä.
– Tämä on osoitus siitä, että islamin uskon perusperiaatteet ovat järkeviä ja ymmärrettäviä. Joissakin yksityiskohdissa ja muissa islamin kysymyksissä emme kuitenkaan välttämättä löydä järkeä tyydyttäviä selityksiä.
Uskovaisena,
-niin kuin tekin nyt teette-
Pyrimme löytämään todisteita ja viisauksia, jotka vahvistavat uskoamme; ja muslimina pyrimme alistumaan Jumalalle silloin, kun emme löydä viisauksia.
– Esimerkiksi; uskomme, että tämän maailmankaikkeuden luoja on äärettömän viisas, voimakas ja täynnä ymmärrystä. Siitä huolimatta emme ehkä löydä kaikkea etsimäämme viisautta joissakin asioissa. Tällöin meidän on turvauduttava uskoomme ja löydettävä ratkaisu suoraviivaisella tavalla, jotta voimme rauhoittua.
Esimerkiksi, kun emme täysin ymmärrä tämän ihmiselle vaikean ja välttämättömän koettelemuksen viisautta, turvaudumme uskoomme. Uskomme sanoo meille:
”Jumalalla on ääretön tieto ja viisaus.”
Äärettömän tiedon ja viisauden omaavan luojan viisaudeton, tietämätön
-ei suinkaan-
Hän ei pysty tekemään mitään työtä. Siispä tälläkin asialla on jokin/joitakin tarkoituksia, mutta minä en niitä tiedä/ehkä en tule koskaan tietämäänkään…
Siksi minä luotan Herraani, johon uskon.
Hän tietää parhaiten. Hän on luonut minun ja miljardien muiden ihmisten kaltaisten ihmisten mielet.
Siispä, minä tiedän rajani; en vertaa pientä ymmärrystäni siihen tietoon ja viisauteen, jolla minun Luojani on minut luonut… tunnen voimattomuuteni ja alistun Hänen tahtoonsa.
– Koraanissa on monia jakeita
”Luottakaa Jumalaan”, ”Uskovaiset luottakaa Jumalaan!”
Tällaiset neuvot ovat oppitunti alistumisesta, jota pyrimme välittämään ja jota islam haluaa opettaa.
– Jumala on kuitenkin koetellut ihmistä, jotta erottuisi toisistaan ne, joiden sielu on kuin hiili, kuten Abu Jahl, ja ne, joiden sielu on kuin timantti, kuten Abu Bakr.
Se, että pahoja ihmisiä arvioidaan erillään hyvistä ihmisistä, ja että toisia palkitaan ja toisia rangaistaan, on nykymaailman ihmiskunnan – uskonnosta riippumatta – hyväksymä tosiasia.
Koe, sanana, merkitsee ”koettelemusta”, vaikeutta. Kuten kaikki maailman koettelemukset, myös uskonnolliset koettelemukset ovat vaikeita. Mutta ei ole muuta tapaa erottaa ahkeria laiskoista.
– Älkäämme myöskään unohtako, että ne, jotka ponnistelevat hieman uskonnollisessa koetuksessa, löytävät oikean suunnan,
Ne jotka noudattavat tarkasti Koraanin ja sunnan linjaa,
vähitellen he tulevat olemaan yhä rennompia ajattelultaan ja toiminnaltaan.
Alussa voi olla hieman vaikeaa saavuttaa uskonnollisessa kokeessa samanlaista hyveellistä asennetta kuin hyvin opiskelevalla oppilaalla on kokeissa, mutta myöhemmin on ainakin mahdollista saavuttaa henkinen helpotus.
”Rukouksen suorittaminen on todellisuudessa raskas velvollisuus, mutta se tuntuu kevyeltä niille, jotka ovat kunnioittavia Jumalaa kohtaan.”
(Al-Baqarah, 2:45)
Tämä tosiasia on korostettu asiaa koskevassa jakeessa.
– Kaikki tietävät sen varsin hyvin, että
Kokeiden vaikeusaste noudattaa suoraa linjaa niiden tuoman palkinnon suuruuden kanssa. Peruskoulun, yläkoulun, lukion, yliopiston ja jatko-opintojen kokeet noudattavat kaikki tätä sääntöä.
Siispä, käsi sydämelle, miettikäämme, kuinka suuret asiat islamilaisen uskonnon koetuksessa ovatkaan kyseessä, joko voitto tai tappio.
”Paratiisi ei ole halpa, eikä helvetti ole turha.”
Ajatellaanpa voittoja ja tappioita, joita [jossakin] ilmoituksessa mainitaan…
Lisätietoja varten klikkaa tästä:
– Onko tämä maailman koe juuri sellainen kuin sen pitäisi olla?
– Koska Jumala on luonut myös ihmisen tahdon, Jumala on ihmisen synnin…
– Oliko pahuuden käsitteelle välttämätöntä luoda paholaisen kaltainen symboli?
– Voiko elämä maan päällä olla vailla vaikeuksia?
– Kysytäänkö ihmiseltä, haluaako hän tulla luoduksi ja joutua koetukselle?
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
