– Kuten joissakin jakeissa näemme, Jumala haastaa joitakin ihmisiä. Onko meidän mahdollista tietää syytä tähän?
Arvoisa veljemme,
On olemassa eräs periaate: Sama sana voi puhujan tilanteesta riippuen osoittaa joko hänen tietämättömyytensä tai tietonsa. Bediüzzaman on ilmaissut tämän näin:
”Kyllä, jos sama lause lausutaan kahden eri puhujan suusta, se viittaa joidenkin salattujen, kuulumattomien asioiden olemassaoloon, joista toinen puhuja ei tiedä mitään ja toinen tietää.”
(Muhakemat, s. 156)
Siispä, kaikkia sanoja ei tule ymmärtää samalla tavalla kaikkien keskuudessa. Esimerkiksi, sulttaani…
”Hyvät kansalaiseni!”
Jos joku sanoo sen, se osoittaa hänen vakavuuttaan ja rakkauttaan kansalaisiaan kohtaan. Mutta jos paimen sanoisi saman, se ei tekisi muuta kuin naurattaisi ihmisiä.
Erään armeijankomentajan, armeijalle
arkki
Yksinkertaisen sotilaan käsky ja kenraalin käsky eivät ole koskaan sama asia. Toinen saa armeijan liikkeelle, toinen ei saa edes yhtä ihmistä liikkumaan.
Jumalan sanat ja ihmisten sanat eivät tietenkään ole vertailukelpoisia. Sillä sanan ylevyydellä, arvolla, voimalla ja kauneudella on neljä tekijää.
Yksi on puhuja, yksi on kuulija, yksi on tarkoitus ja yksi on tilanne.
Siispä, kun arvioimme jotakin sanontaa, meidän täytyy
”Kuka sanoi? Kenelle sanoi? Miksi sanoi? Missä asemassa sanoi?”
Täytyy katsoa, onko se niin.
Kun otamme nämä tekijät huomioon, on valtava ero avuttomien ihmisten ja Jumalan haasteen välillä.
Esimerkiksi, seuraava on tiivistelmä vedenpaisumuksesta:
”Oi maa! Tehtäväsi on suoritettu, niele vetesi. Oi taivas! Enää ei ole tarvetta, lopeta sade.”
; tai kuinka hän alistui universumin tahtoon
”’
Oi maa! Oi taivas! Tulkaa, tahtoisitte tai ette, alistukaa viisauteni ja voimani alle. Tulkaa olemattomuudesta olemiseen, olkaa taiteeni kuvia.
sanoi hän. He vastasivat:
”Me tulemme täydellisellä kuuliaisuudella. Kaikki tehtävät, joita meille osoitat, me suoritamme sinun voimallasi.”
he sanoivat.”
Koraanin lauseilla, joiden merkitys on yllä, ei tietenkään ole vertaa. Sillä näiden käskyjen antaja on Allah. Kaikki on Hänen.
”Kün = Ol!..”
Hän on valmis tottelemaan. Sillä nämä sanat ovat todellisia ja kaikkialla vaikuttavia jumalallisia sanoja, jotka sisältävät äärettömän voiman ja tahdon.
(ks. Sanat, s. 430-431)
Kaikista näistä selityksistä käy ilmi, että Jumalan haaste ei ole samanlainen kuin ihmisen haaste. Koska ihminen on pieni ja heikko olento, hänen haasteensa taustalla voi olla erilaisia tekijöitä, kuten pelko, ylpeys, tietämättömyys, bluffi, teeskentely tai uhkailu.
Kuitenkin, Jumalan haasteessa mikään näistä ei ole mahdollista. Päinvastoin, Jumalan haaste on todellisuudessa olemassa oleva
hänen ääretöntä voimaansa, ikuista viisauttaan, kaikenkattavaa ymmärrystään, vertaansa vailla olevaa majesteettisuuttaan, rajatonta armollisuuttaan, ainutlaatuista herruuttaan ja verratonta jumaluuttaan
on altistaa pahalle silmälle.
Jumalan haaste,
Se on Hänen pyhyytensä, Hänen nimensä ja ominaisuuksiensa loiston ja kauneuden ilmentymien esittelemistä luoduilleen, Hänen avoimen koetuksensa vakavuuden ilmoittamista, Hänen kunniansa ja majesteettisuutensa loukkaajien ja Hänen ääretöntä armoaan väheksyvien rankaisemista sekä Häneen uskollisten palkitsemista, ja Hänen kykyään tuoda esiin ylösnousemus.
Vai onko kyseessä Jumalan haaste?
-sellaisena kuin se meidän mielikuvituksessamme ilmenee-
ikään kuin haluaisi esitellä itseään
-ei suinkaan-
Se ei ole haaste, joka osoittaisi kyvyttömyyttä. Esimerkiksi: Jumalan nimi on Al-Mutakabbir. Ylpeys on ihmiselle…
”näyttää enemmältä kuin on”
Se on eräänlainen ylvästely. Kun se on Jumalan vuoksi, se on arvonimi, joka välittää normaalin aseman. Toisin sanoen,
Ylpeys,
Jumalan
KEBİR
osoittaessaan, että se on ihmiselle
YLPYYS
on sen osoitin. Haasteeseen on suhtauduttava tästä näkökulmasta.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
