– Miksi Jumala (swt) vannoo itseään moittivaan sieluun?
– Voisitteko selittää tätä hieman tarkemmin?
Arvoisa veljemme,
Kıyamet-suuran kahden ensimmäisen jakeen käännös on seuraava:
”Ei niin kuin he luulevat, vannon tuomiopäivään! Ei niin, vannon itseään moittivaan sieluun!”
(Ylösnousemuspäivä, 75/1-2)
Kun Kaikkivaltias Jumala mainitsee jonkin asian Koraanissa vannomalla valan,
kyseisen asian ja sen, minkä puolesta hän vannoi, tärkeyteen
osoittaa.
Täälläkin
maailmanlopun päivään, joka on täynnä kauheita näkyjä, ja itsekriittiseen, itseään kyseenalaistavaan sieluun.
on kiinnitetty huomiota.
Koraanissa on monia jakeita, jotka korostavat, ettei tulevaisuuden tuomiopäivän tulosta tule epäillä, ja jotka kuvaavat tuomiopäivään liittyviä tapahtumia. Muslimeille ei ole tärkeää tietää, milloin tuomiopäivä koittaa ja milloin tuonpuoleinen elämä alkaa, vaan…
Se on uskoa iankaikkiseen elämään, joka alkaa hänen kuolemallaan, ja valmistautua siihen asianmukaisesti.
Nefs (itse, sielu),
sanakirjassa
”jonkin olennainen olemus ja totuus, minuus, sielu, henki, sydän, ihmisen henkinen voima, veri”
joka tarkoittaa muun muassa seuraavia asioita.
Koraanissa mainitaan sielu,
ihminen, ihmisen henkistä ja hengellistä olemusta, persoonallisuutta ilmentää.
(Esimerkiksi katso Al-Baqarah, 2:233; Al-Imran, 3:25,30; Al-An’am, 6:70,151)
Islamilaisissa lähteissä sana ”nefis” on käytetty kahdessa eri merkityksessä:
1. Nafs on ihmisessä olevien halujen, himojen, vaistojen, yllykkeiden ja tunteiden kokonaisuus.
Tämä johtuu siitä, että ihmisellä, joka ei ole saanut kunnollista kasvatusta, ilmenee huonoja luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia.
2. Ihmisen totuus ja hänen itsensä.
Ghazali tarkoitti tällä nimenomaan sielua.
sydän, sielu
ja
järki
ilmaisee, että se on synonyymi sanalle la.
(Ihya, III, 3-5)
Ihmisen sielulla on kaksi perusominaisuutta:
a) Ego on dynaaminen,
Se on itsesäätelevä järjestelmä, jossa vallitsee vastakkaisten suuntausten aiheuttama psykologinen jännite. Nämä jännitteet toimivat käyttäytymisessä motivoivana tekijänä.
Koraanissa viitataan sielun tähän ominaisuuteen useissa eri jakeissa.
(Esimerkiksi ks. Šams, 91/7-10; Tīn, 95/4)
b) Sielulla on kyky kehittyä ja kypsyä.
Alkuperäisessä, raa’assa muodossaan se on altis pahuudelle, koska vaistomaiset halut ovat hallitsevia ja siksi sen on vaikea noudattaa moraalisia mittapuita.
Tätä sielun tilaa, jossa itsekkyys on näin voimakasta, kutsutaan nimellä ”nefs-i emmâre”.
Nefsin tasot huomioiden
seitsemän osaa
on:
1. Itsekkäät halut,
2. Levvâme-sielu,
3. Rauhoittunut sielu,
4. Inspiroituva sielu,
5. Älykäs sielu,
6. Tyydytetty sielu,
7. Nefs-i marziyye.
Näistä pahin on itsekkäin sielu.
”Itseään moittiva sielu”
jota käännämme muotoon ”itseä moittiva sielu”,
”itseään tuomitseva, paheksuva ja parannusta tavoitteleva sielun taso, joka katuu tekemiään pahoja tekoja”
on.
Korkein Jumala on vannonut tämän sielun kautta korostaakseen tämän vaiheen tärkeyttä.
Lisätietoja varten klikkaa tästä:
– NEFS-İ LEVVAME, itseään moittiva, teoistaan johtuen…
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
