On olemassa sanonta ”Jos ei haluaisi antaa, ei pyytäisi”, ja monia muita samankaltaisia sanontoja.
– Näiden sanojen mukaan Hän on se, joka haluaa meidän haluavan tuota asiaa…
– Miksi Jumala vastaa rukouksiimme eri tavoin, vaikka Hän on käskenyt meitä rukoilemaan?
Arvoisa veljemme,
Rukous on palvontaa.
Rukouksen ensimmäinen palkinto on se, että ihminen tuntee oman avuttomuutensa ja kääntyy voimallisen ja mahtavan olennon puoleen. Tällöin hän tuntee, ettei hän ole hylätty ja yksin, eikä hänen avuttomuutensa ja köyhyytensä ole häpeän ja nöyryytyksen syy, vaan päinvastoin, ne lähentävät häntä Jumalaan. Ihminen,
”Minulla on Herra, joka tuntee minut minua paremmin ja on minulle armollinen.”
Hän tuntee hänen läsnäolonsa jokaisessa rukouksessa.
Koska Jumala haluaa, että ihminen tuntee oman avuttomuutensa ja rukoilee Häntä. Ja koska…
”Jos ei olisi halunnut antaa, ei olisi pyytänyt.”
Totuus on olemassa. Eli jos Jumala ei haluaisi antaa meille sitä, mitä haluamme, Hän ei antaisi meille myöskään haluamisen tunnetta. Siksi voimme pyytää Jumalalta kaikkea laillista ja hyvää, mihin emme itse yllä. Mutta jos haluamme, että nämä pyyntömme muuttuvat palvontatoimiksi, meidän on korjattava aikomuksemme. Eli kun pyydämme omaisuutta ja rikkautta, meidän on aikomuksissamme huomioitava köyhät ja vähäosaiset ja pyrkiä palvelemaan islamia tällä tavoin. Jotta rukouksemme olisi palvontatoimi, riippumatta siitä, saammeko pyytämämme vai emme.
Tietenkin rukous ei rajoitu pelkästään sanoihin. Mutta kaikkein tehokkain rukous on se, joka perustuu tekoihin, eli niin sanottu toiminnallinen rukous.
Profeettamme (rauha hänelle) ei tarkoittanut, että maallisten asioiden haluaminen olisi paha asia. Hän rukoili myös, ettei hänen kansansa joutuisi kärsimään. Muslimin tulisi hylätä maailma sydämessään, ei vain ulkoisesti. Toisin sanoen, meidän tulee ahkerasti työtä tehden ansaita ja saavuttaa korkeita asemia, mutta emme saa kiintyä niihin sydämessämme. Sydämemme tulee olla täynnä Jumalan rakkautta ja tulevaisuuden toivoa. Muuten…
-Jumal varjelkoon-
Jos laitamme maailman sydämeemme ja pidämme kaikkea omaisuuttamme ja rikkauksiamme tärkeimpänä, silloin se, mitä olemme saavuttaneet, vieraannuttaa meidät Jumalasta.
–
Onko rukous palvontaa?
Maailmojen Herra oli luonut sekä taivaan että maan ihmistä varten ja ihmisen hyödyksi. Hän oli myös ilmoittanut Koraanin, jotta se opastaisi ihmisiä ja jinnejä oikealle tielle, suoralle tielle, tielle, joka johtaa Hänen luokseen.
”Ylistys olkoon Allahille, maailmojen Herralle”
alkoi näin. Fatiha-suurassa Kaikkivaltias Jumala,
Rahman
ja
Armollinen
hän ilmoittaa palvelijoilleen, että hän on uskonpäivän ainoa omistaja, ja sitten hän ikään kuin jättää sanan ihmiselle, joka sitten
”Me palvelemme vain sinua ja anomme apua vain sinulta.”
Näin hän julisti, että kaikkeuden kasvatuksen todellinen tarkoitus on palvonta, anominen ja avun pyytäminen. Ja suuran loppuosa oli omistettu rukoukselle…
Kuten tiedetään, ihmisen elämä tässä maailmassa perustuu kahteen pääperiaatteeseen:
Hyödyt maksimoidaan, haitat minimoidaan.
Myös henkinen elämä on sellainen; siinäkin on hyöty- ja haitta-alueita. Siinäkin on ystäviä ja vihollisia. Se voi olla terve ja se voi haavoittua. Se saa ravintoa, kasvaa; sairastuu ja kuolee…
Juuri nämä kaksi periaatetta, eli hyödyn saavuttamisen ja haitan torjumisen kysymystä, näemme suuran loppuosassa erinomaisella tavalla.
Ohjaa meidät oikealle tielle,
eli
”profeettojen, totuudenmukaisten, marttyyrien ja hurskaiden”
tielleen”
Kun sanomme ”ohjaa meitä”, ilmaisemme rukouksella sielumme suurimman tarpeen. Ja ikään kuin tämän onnellisen päivän säteet olisivat näkyneet horisontissa ja katoamisen vaara olisi ilmennyt, turvaudumme jälleen Herraamme:
”Eikä niiden tielle, jotka ovat poikenneet oikealta tieltä ja joutuneet vihan kohteeksi…”
Ihmisen luomisessa on palvontaa, turvautumista, rukousta… Ja ihminen on luotu äärimmäisen köyhäksi ja heikoksi, jotta hän voisi helposti saavuttaa tämän suuren kunnian.
”Todellinen olemus on sekoitus puutteita, vajavaisuutta, köyhyyttä ja kyvyttömyyttä; niin kuin pimeys, pimeyden asteensa mukaisesti, osoittaa valon kirkkautta, samoin sinä, vastakohtaisuuden kautta, heijastat Kaikkivaltiaan Luojan täydellisyyttä, kauneutta, voimaa ja armoa.”
(ks. Sanat, Neljäskymmenesneljäs sana)
Ihminen on heikko.
Nur-kirjoittajan suloisen ilmaisun mukaan, silmin näkymätön ja vasta moninkertaisen suurennuksen jälkeen nähtävä mikrobi kaataa ja tappaa hänet.
Ihminen on heikko.
Hän ei pysty tyydyttämään yhtäkään tarvettaan omin voimin. Hän on riippuvainen maasta vihannesten osalta ja puusta hedelmien osalta. Ja hän on kykenemätön tuottamaan kumpaakaan. Hän on riippuvainen auringon noususta ja laskusta. Kumpikaan ei ole hänen vallassaan. Hän on riippuvainen verensä puhdistumisesta ja solujensa uusiutumisesta. Nämäkään eivät tapahdu hänen voimallaan ja kyvyllään.
Ja ihminen on äärettömän köyhä.
Mikään ei ole hänen omaisuuttaan tai hallussaan. Kaikki, silmistä korviin, hampaista kynsiin, on hänelle annettu lainaksi. Juuri tässä piilee ihmisluonteen heikkouden, avuttomuuden ja köyhyyden viisaus: se voi olla loistava peili Jumalallisille nimille.
Silmä tarvitsee aurinkoa, mutta ei pysty sitä tuomaan. Tämän pienen öljypisaran hiljainen rukous on se, jonka Jumala kuulee ja lähettää avuksi suuren auringon. Me tarvitsemme paratiisia, ikuisuutta, Jumalan suosiota… Ja näitä ei voi saavuttaa omalla vähäisellä voimallamme ja heikoilla palvontamenoillamme…
Rukous, paasto ja muut uskonnolliset toimitukset ovat kaikki rukouksia… Jumala, joka antoi auringon paistaa, kykenee myös meidät paratiisiin saattamaan. Kunhan vain rukouksemme kuullaan…
Kuten ihminen, joka on voimaton kaiken edessä ja tarvitsee kaikkea, rukoilee, samoin hän turvautuu apuun ja etsii turvaa Herraltaan, kun hän ei pysty torjumaan rajattomia vihollisiaan.
Koraanin suurat, jotka alkavat ylistyksellä Maailmojen Herralle,
”Aamunkoiton Herra”
ja
”Ihmisten Herra”
…joka päättyy turvautumiseen Jumalaan.
Jos yrittäisit pyydystää lentävää kärpästä, se pakenisi sinua ja piiloutuisi huoneen syrjäiseen nurkkaan. Mutta jos se elementti, jossa kärpänen lentää, eli ilma, muuttuisi sen viholliseksi, minne se enää pakenisi? Sille jäisi vain yksi vaihtoehto: turvautua tuon elementin Luojaan.
Meitäkin suojele kaikelta pahalta, oman itsemme pahuudelta, joka voi langeta paholaisen ansaan, ja muiden ihmisten pahuudelta.
Aamunkoiton Herra
ja
Ihmisten Herra
Se, että turvaudumme Jumalaan, on kuin tämä…
Nur-kokoelmassa
Siellä on ihana ja yksityiskohtainen rukouskeskustelu. Sieltä löytyy totuuden opetus:
”Rukous on palvontaa. Palvonnalla on tuonpuoleiset hedelmät. Maalliset tavoitteet ovat senkaltaisen rukouksen ja palvonnan ajankohtia.”
(ks. Sanat, Kaksikymmentäkolmas sana)
Myös Imam-ı Rabbani’nin Mektûbat-teoksessa
”Ibadet on nöyryyttä ja alistumista.”
Olkaa hyvä. Yksi niistä kauniista hetkistä, jolloin ihminen tuntee täydellisimmin oman avuttomuutensa ja alhaisuutensa ja kääntyy murheellisena sydämellään kohti Herraansa, on rukoushetki.
Kun ihminen rukoilee, hän lausuu A’raf-suurassa olevan
”Anokaa nöyrästi ja hartaasti Herraa…”
(Al-A’raf, 7/55)
Hän tottelee käskyjä. Hän turvautuu Häneen, pyytää Häneltä, anoo Hänen anteeksiantoaan. Juuri tämä tila on palvontaa, ja sen hedelmät korjataan tuonpuoleisessa. Sitten on vielä kysymys siitä, että pyydetyt asiat toteutuvat tässä maailmassa. Palvonta ei ole niitä varten, ne ovat vain välineitä palvontaan. Ja nuo tarpeen hetket ovat rukoushetkiä. Ihminen ymmärtää noina hetkinä paremmin omaa köyhyyttään, voimattomuuttaan ja pystyy niitä täyttämään vain…
Maailmojen Herra
Hän avaa kätensä hänen pyhäkköönsä päin ja rukoilee häntä, tietoisena siitä, että hän on kaikkivoipa.
Pyytämisen korkein ja ylevin aste on pyytää häneltä häntä itseään… Hänen suostumustaan pyytää. Hänen läheisyyttään tavoitella. Hänelle uskossa, häntä rakastaen ja häntä peläten täydellisyyteen pyrkimistä pyytää.
”…Sydämet löytävät rauhan vain Hänen muistamisessaan.”
(Rad, 13/28)
Kuunnellen sen jakeen syvää sanomaa, joka kuuluu näin, haluamme muistaa Häntä. Tietoisina siitä, että Hän on meitä lähempänä, haluamme tuntea Hänen läheisyytensä sydämessämme ja näin olla Hänen kanssaan.
Herkullinen,
Hän keskeyttää jopa rukouksen. Ja hän, joka rukoilee hänen edessään, ikään kuin unohtaa hänet. Ja sen sijaan, että hän pyytäisi häneltä jotakin, hän kehottaa sydäntä viettämään aikaa maallisilla nautinnoilla.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
