Arvoisa veljemme,
Sen uskomattoman säännöllinen ja rikas tasapaino on säilynyt häiriintymättömänä satoja vuosisatoja. Tämä on niin poikkeuksellinen tasapaino, että sen jokainen osa toimii toisiaan täydentäen. Merissä elävien miljardien olentojen välinen tasapaino pystyy korjaamaan kaikki häiriöt, jotka voisivat sen horjuttaa.
Jos ravinteikkaat suolat joutuvat vaaraan jonkin alueen kasvillisuuden yltäkylläisyyden vuoksi, tämä kasvillisuuden runsaus johtaa kasveja syövien eläinten hyökkäykseen. Näin kasvit palaavat normaaliin määräänsä. Mutta tällä kertaa se johtaa eläinperäisen kuolleen orgaanisen aineen lisääntymiseen. Jos siis kasvien tasapaino häiriintyy liian monien kasveja syövien eläinten vuoksi, silloin niitä syövät petoeläimet hyökkäävät. Lopulta tasapaino palautuu ennemmin tai myöhemmin. Koska Luojamme ihmeellisessä suunnitelmassa ei ole sijaa sattumalle, mielivaltaisuudelle ja kaaokselle.
Merimaailman moninaiset ja salaperäiset kauneudet sekä siellä esiintyvät yhteistyöesimerkit ovat saaneet tutkijat tutkimaan asiaa. Yksi tutkijoiden paljastamista tosiasioista on, että eläimet oppivat vain pienen osan näistä käyttäytymismalleista.
Kaikki nämä käyttäytymismallit ja elämänohjelmat on siis koodattu soluihin jo sikiöaikana tai munasolussa. Toisin sanoen, optimaalinen elämäntapa on ohjelmoitu jo ennen syntymää.
Kuoleman ja elämän aaltoilevassa, tuhon ja korjauksen pyörteissä, muuttojen kuohuvassa meren valtakunnassa vallitseva keskinäinen apu sekä tasapaino, mitta ja taide todistavat, että näiden lukemattomien olentojen syntymä, kuolema, ravinto ja elinajat noudattavat ohjelmaa, jonka on luonut Yksi Ainoa Olento (CC), joka näkee ja valvoo kaikkia niitä, jopa koko universumia, samanaikaisesti.
Jos syyt, jotka jatkuvasti pyrkivät horjuttamaan maailmankaikkeuden tasapainoa, jätettäisiin valvomatta tai jos ne olisivat sattumanvaraisen, mittaamattoman sokean voiman tai tiedottoman pimeän luonnon tuotetta, merien ja jopa koko maailman tasapaino järkkyisi niin pahasti, että meri täyttyisi sekasotkuisilla asioilla vuodessa, ehkä jopa päivässä, ja maa muuttuisi kaatopaikaksi, teurastamoksi, suoksi. Kuitenkin missään ei näy todellista saastumista tai rumuutta. Kyllä, missään ei ole epätasapainoa, eikä missään ole mittasuhteettomuutta.
Kun tarkastelimme ravintopyramidia, totesimme, ettei syöminen ja syödyksi tuleminen ole sattumanvaraista, vaan noudattaa tiettyä ohjelmaa. Parturikalojen elämänohjelmaan kuuluu suurten kalojen ihon pienten loisten ja kuolleiden ihonpalojen poistaminen ja syöminen. Ne tulevat näiden puhdistajien luo, joilla on omat erikoispaikkansa. Aivan kuin joku menisi parturiin hiustenleikkuuta varten. Muut kalat tunnistavat parturikalat ulkonäöltään ja eivät syö niitä.
Merivuokon lonkeroissa olevat polttiaissolut, jotka tappavat ja syövät muita kaloja, eivät vahingoita klovnikalaa. Merivuokkojen 40-60 cm:n läpimittaiset rungot ovat lihaksikkaalla jalalla kiinnittyneet merenpohjaan. Olennon suu on keskellä. Polttiaissolujen pistosta kuolee välittömästi ja joutuu merivuokon suuhun syötäväksi. Kuitenkin klovnikalat eivät kärsi mitään vahinkoa tällä polttiaissolujen ympäröimällä alueella. Jopa silloin, kun nämä kalat pelkäävät jostain syystä, ne pakenevat kuin kotiinsa merivuokon lonkeroiden väliin ja viettävät siellä yön. Merivuokotkin hyötyvät tästä suhteesta. Kun klovnikala löytää saaliin, jota ei voi heti syödä, se vie sen merivuokolle ja jakaa sen kanssa. Tämän eräänlaisen vuokran lisäksi klovnikala puhdistaa merivuokkoa ja liikuttaa vettä sen ympärillä.
Klovnikala ja merivuokko eivät ehkä tiedä Luojaansa, joka on niille suonut yhteiselon. Mutta jokainen ajatteleva ihminen tuntee Luojamme (CC), joka lähettää valon 150 000 000 km:n päästä syvyyksissä elävien kasviplanktonien fotosynteesiä varten, ja joka on asettanut avunannon elämänlaiksi kaikessa, solusta ihmiseen, meristä vuoriin. Tämä onkin suurin ero kalan ja ihmisen välillä.
Naaraspuolisen delfiinin tiineys kestää yksitoista kuukautta tai jopa vuoden, ja synnytys kestää yleensä noin puoli tuntia. Näiden delfiinien, joita kutsutaan ”tädeiksi”, ensimmäinen tehtävä on suojella emoa ja poikasta haiden tai muiden mahdollisten vaarojen varalta, joita voi houkutella veren haju. Yksi ”täti”-delfiineistä auttaa sitten emoa poikasen hoidossa ja liikkuu sen kanssa. Poikasen on noustava pintaan heti syntymänsä jälkeen syvässä vedessä, jotta se voi hengittää. Emo sukeltaa heti poikasen alle ja työntää sen selällään ylös pinnalle. Delfiinit elävät aina ryhmissä, ja jos joku niistä loukkaantuu, ne rientävät heti auttamaan ja nostavat loukkaantuneen ystävänsä pinnalle, jotta se voi hengittää.
-lehdessä julkaistussa, otsikolla varustetussa kirjoituksessa on seuraavat, aiheeseemme liittyvät kohdat:
Meritähdistä mustekalaan, sardiinista valaaseen, amebasta vesikilpikonniin – jokainen elävä olento, omine taidokkaine luomuksineen, erilaisine aseineen, ainutlaatuisine puolustuskeinoineen ja erilaisine elämänohjelmineen, todistaa yksitellen Luojastaan, ja yhdessä ne kaikki osoittavat Jumalan (CC) kirkkaasti kuin aurinko. Kun on nähnyt meren valtakunnan häikäisevän loiston ja järjestyksen, joka ilmoittaa rajattoman voiman, laajan tiedon ja äärettömän viisauden omistajan, ei ole mahdollista hyväksyä ”suuren kalan syövän pienen” -periaatetta elämänfilosofiana, tietämättä sen viisautta.
Se, että merissä on yhtä paljon pieniä kuin suuriakin kaloja, jotka elävät ja jatkavat sukuaan, osoittaa, ettei syöminen ja syödyksi tuleminen ole jätetty sattuman varaan. Se, että kalat munivat miljoonia munia kerralla, ei voi olla pelkästään selviytymiskamppailun muoto. Nämä lukemattomat munat on ohjelmoitu paitsi sukupolvien jatkuvuuden turvaamiseksi, myös avuksi muille eläville olentoille ravintona. Kala, joka munii miljoonia munia, ei voi olla munien tekijä, vaan se voi munia vain noudattamalla luomisen ohjelmaa, samoin kuin merien ravintopyramidin ohjelma ei voi olla sattumanvarainen tai itsestään syntynyt.
Jos ajattelemme, että jokainen kala synnyttäisi miljoonia kaloja ilman tappioita ja ne kaikki selviytyisivät syömättä jääden, niin meret täyttyisivät lyhyessä ajassa ja tulvisivat yli kaikkien mantereiden tai mätäneisivät kaloista. Tästä voimme nähdä, että syöminen on osa kamppailua, osa ohjelmaa.
Onko mahdollista sanoa, että elämä on pelkkää taistelua, kun otetaan huomioon ne lukemattomat tosiasiat, jotka ympäröivät meitä ja osoittavat, että elämä on yhteistyötä, ja kun katsotaan vain tuhannesosaista kamppailua, syömistä ja syödyksi tulemista?
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
