Uskonlahkot vaikuttavat olevan näkemyserimielisyyksiä, joiden tarkoituksena on selventää muslimeille Koraanissa ja sunnassa epäselviä asioita. Esimerkiksi hanafien mukaan naisen koskettaminen ei riko rukouspesua, mutta veri rikkoo, kun taas šafiien mukaan päinvastoin… Koska tästä asiasta ei ole saatu tietoa Profeetalta (rauha hänelle), imaamit ovat päätyneet erilaisiin tulkintoihin. Itse asiassa tässä ei ole kyse tulkinnan tarpeesta, vaan ”perimätiedon puutteesta”. Kuinka oikein onkaan täyttää perimätiedon puute tulkinnalla?
Arvoisa veljemme,
Islamin oikeudessa
šaria-säännökset
Jos asia perustuu varmoihin todisteisiin, eli selkeisiin Koraanin jakeisiin ja haditheihin tai ijma’aan, ei tarvita ijtihadia. Mecelle toteaa tämän:
”Yleisesti hyväksytyissä asioissa ei ole tilaa tulkinnalle.”
(Sellaisesta asiasta, josta on olemassa Koraanin ja Hadithin jae tai sanonta, ei voida tehdä tulkintaa.)
periaatteella (kohta 14).
Kuitenkin, jos tekstien todistus tai merkitys on epävarma, eikä niissä ole selkeää vastausta, tai jos kohdataan ongelmia, joihin ei löydy ratkaisua jakeista ja haditheista, niin on toimittava mielipiteen (ijtihad) mukaan. Tämän on ilmoittanut itse profeetta Muhammed (rauha olkoon hänelle), kun hän lähetti Mu’adh ibn Jabal’in Jemenin kuvernööriksi.
Profeettamme kysyi Mu’azilta, millä hän tulisi tuomitsemaan Jemenissä; Mu’az,
”Jumalan kirjan nimessä!..”
hän vastasi. Profeetta Muhammed (rauha hänelle),
”Jos et löydä säädöstä Jumalan kirjasta?”
kun hän käski;
”Profeetan sunnan mukaisesti!..”
on sanonut.
”Entä jos et löydä sitä sieltäkään?”
kysymykseen vastasi Muaz,
”Minä teen ijtihadia oman mielipiteeni mukaan!..”
hän vastasi. Tällöin Allahin lähettiläs (rauha hänelle) sanoi:
”Kiitos olkoon Allahille, joka on tehnyt profeettansa lähettilään menestyväksi, niin kuin Hän on tahtonut!”
(Tirmizi, Ahkâm, 3; Ahmed b. Hanbel, Müsned, V / 230, 236, 242; Şafii, el-Ümm, VII/273).
Koska he tunsivat arabiaa hyvin ja ymmärsivät profeetta Muhammedin (rauha hänelle) kanssa olemisen ansiosta Jumalan ja Hänen lähettiläänsä tarkoituksen erinomaisesti, sahaba-sukupolven mujtahidien määrä oli melko suuri. Kuitenkin niitä sahaba-mujtahideja, joiden tuomioita ja fatwoja on kirjattu, on noin sata kolmekymmentä. Näistä seitsemän on antanut niin paljon fatwoja, että ne riittäisivät kokonaiseen kirjaan.
Seitsemän viisasta miestä
Nämä seuralaiset ovat seuraavat:
Ömer, Ali, A’isha, Zayd ibn Thabit, Abdullah ibn Mas’ud, Abdullah ibn Abbas ja Abdullah ibn Ömer.
(Ibn al-Qayyim, I’lam al-Muwaqqi’in, toim. M. Muhyiddin Abdulhamid, Kairo 1955, I/14 ja seuraavat).
Kalifi Ömer kehotti Abu Musa al-Ash’aria kirjeessään analogiapäättelyyn ja itsenäiseen tulkintaan. Samassa asiassa hän sanoi tuomari Shurayhille (k. 78/697) näin:
”Tuomitse sen perusteella, minkä selvästi ymmärrät kirjasta. Jos et tunne koko kirjaa, tuomitse sen perusteella, miten Jumalan lähettiläs tuomitsi. Jos et tunne sitäkään, tuomitse sen perusteella, miten oikealla tiellä olevat oppineet tuomitsivat. Jos et tunne sitäkään, tee oma tulkintasi ja neuvottele oppineiden ja hurskaiden ihmisten kanssa.”
(Šīrāzī, Ṭabaqāt, s. 7; Ibn al-Qayyim, a.g.e., I/204).
Lisätietoja varten klikkaa tästä:
– PÄÄTELMÄ…
– MUJTAHID…
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
