Mikä on zekatin maksamatta jättämisen rangaistus tuonpuoleisessa elämässä?

Kysymyksen tiedot

– Voisitteko selittää tätä yksityiskohtaisesti jakeiden ja hadithien avulla?

– Mitä rangaistuksia ne saavat, jotka eivät maksa zekatia?

– Mitä hän menettää?

– On monia rikkaita muslimeja, jotka eivät maksa zekatia. Mitä voidaan tehdä, jotta he välttyisivät tältä synniltä?

Vastaus

Arvoisa veljemme,


Miten kummallinen onkaan meidän aikamme ihminen;

Hän sanoo olevansa muslimi ja hyväksyvänsä islamin uskonnon; mutta hän ei suorita islamin vaatimuksia, kuten rukoile, maksa zekatia, tee pyhiinvaellusta, ja jotkut eivät edes paastoa. Hän vain lausuu uskontunnustuksen…

Valitettavasti nykypäivän muslimit ovat hylänneet zakaatin ja riistäneet köyhien oikeudet. He ovat tietämättömiä tämän synnin suuruudesta ja rangaistuksesta. Tässä vastauksessa selitämme, kuinka suuri synti zakaatin laiminlyönti on ja kuinka ankara rangaistus siitä seuraa tuonpuoleisessa. Ehkä tämä saa zakaatin laiminlyöneet katumaan ja maksamaan zakaattinsa, jolloin voimme saavuttaa Jumalamme mielisuosion.


Zakat-velvollisuuden alaiset tavarat, joista ei ole maksettu zakatia, tulevat kokemaan rangaistuksen.

Tawbah-suuran 34. jakeessa sanotaan näin:


”Niille, jotka kerryttävät kultaa ja hopeaa eivätkä kuluta niitä Jumalan asialla, ilmoita tuskallinen rangaistus! Sinä päivänä ne kuumennetaan helvetin tulessa, ja niillä poltetaan heidän otsansa, kylkensä ja selkänsä. Ja heille sanotaan: ’Tämä on se, mitä te olette itsellenne kerryttäneet. Maistakaa nyt kerryttämisenne hedelmiä!’”

Koraanin jakeessa

”kerätä”

jonka merkityksenä on

”kenz”

sanasta, Hz. Ömer sanoi:

”Tämä on omaisuutta, josta ei ole maksettu zekatia.”

Myös Ibn Abbas, Abdullah ibn Umar, Hz. Cabir ja Abu Hurayra ovat esittäneet samanlaisen näkemyksen. Muutkin kaikki oppineet ovat samaa mieltä.

”kenz”

ovat yksimielisesti päättäneet, että kyseessä on omaisuus, josta ei ole maksettu zekatia (pakollista almua).

Näin ollen jakeen merkitys on seuraava:

Ne, jotka keräävät kultaa ja hopeaa eivätkä maksa siitä zakaattia (pakollista almua).

Voi niitä, joita odottaa ankara rangaistus! Sinä päivänä heidän otsansa, kylkensä ja selkänsä poltetaan helvetin tulessa. Ja heille sanotaan: ”Tämä on se omaisuus, jota te keräsitte ja josta ette maksaneet zekatia. Maistakaa nyt sen omaisuuden rangaistusta, josta ette maksaneet zekatia.”

On sanottu, että

”Joka rakastaa jotakin ja asettaa sen Jumalan tottelemisen edelle, häntä rangaistaan sen vuoksi.”

Nämä ihmiset, jotka eivät maksa zekâtia, tulevat kärsimään tästä rangaistuksesta, koska he ovat asettaneet omaisuutensa rakkauden Jumalan rakkauden edelle. Koska he rakastivat omaisuuttaan ja hylkäsivät Jumalan, heidän rangaistuksensa liittyy myös omaisuuteen. Heidän ruumiinsa poltetaan helvetin tulessa kuumennetulla kullalla ja hopealla.

Abu Hurairalta rivitetyssä hadithissa profeetta (rauha hänelle) on sanonut seuraavaa:


”Joka omistaa kultaa ja hopeaa, mutta ei maksa niistä zekâtia, sille valmistetaan tuomiopäivänä tulesta tehtyjä levyjä, ja se kulta ja hopea, josta hän ei maksanut zekâtia, kuumennetaan niillä, ja hänen kylkensä, otsansa ja selkänsä poltetaan. Kun nämä levyt jäähtyvät, ne kuumennetaan uudelleen, ja tämä toistuu viidenkymmenen tuhannen vuoden mittaisen päivän ajan, kunnes ihmisten välinen tuomio on päättynyt. Sitten hän joko menee paratiisiin tai helvettiin.”


[Muslim, Zakat, 24, (987); Ahmad ibn Hanbal, Musnad, II, 262]


Nyt, sinä, joka et maksa zekat-veroa!

Olet nähnyt jakeen ja hadithin. Eikö Jumalan tämä rangaistus sinua lainkaan pelota? Vai onko sinulla voimaa kestää tätä rangaistusta? Miltä sinusta tuntuu sinä päivänä, kun ruumiisi poltetaan helvetin tulessa sulatetulla kullalla ja hopealla?

Etkö ymmärrä jakeiden ja hadithien ilmoituksesta, että zekâtin antamatta jättäminen on Allahin silmissä…

Miten suuri synti!

ja joka herättää Jumalan vihan.

Miten suuri kapina!

Tule, tee parannus tästä synnistäsi ennen kuin on liian myöhäistä, ja anna mielelläsi zekat (pakollinen almu) siitä omaisuudesta, jonka Allah on sinulle antanut. Muutoin katumuksesi tuonpuoleisessa on niin suuri, ettei sitä voi edes kuvitella!


Ja muista myös tämä:

Rahaa on vaikea ansaita, mutta kun sen on ansainnut,

suojaus on entistäkin vahvempi.

Siksi huoleton ihminen elää koko elämänsä ajan kahden asian välissä: toisaalta yrittää hankkia omaisuutta ja toisaalta yrittää suojella sitä, ja näiden asioiden välissä hän uupuu.

Sekä ihminen että hänen omaisuutensa ovat vain

siitä voi hyötyä vain pieni osa.

Lopulta hän joutuu katkerasti pettymään ja jättämään hänet kuoleman omaksi. Se on selkeä tappio.

Näistä syistä, tule, poista rakkaus omaisuuteen sydämestäsi; aseta sen sijaan sydämeesi rakkaus Jumalaan!

Hz. Alilta on kerrottu seuraavaa:

”Niitä, jotka kerryttävät kultaa ja hopeaa eivätkä käytä niitä Jumalan asialle, ilmoita heille tuskallinen rangaistus…”

Kun tämä jae ilmoitettiin, profeetta Muhammed (rauha hänelle) sanoi kolme kertaa:

”Kulta menköön hukkaan, hopea menköön hukkaan.”




(Ahmed, Musned, 5/366)

näin käski. Tämä oli raskasta Sahabe-i Kiramille, ja he sanoivat:

”Mitä hyödykkeitä hankimme?”

he puhuivat. Herra Ömer:

”Minä otan selvää tästä teitä varten.”

ja sanoi;

”Oi Allahin lähettiläs, totisesti tämä on käynyt raskaaksi sinun seuralaisillesi, ja he kysyvät, minkälaista omaisuutta heidän tulisi hankkia.”

hän sanoi. Tällöin Allahin lähettiläs sanoi:

”Kieli, joka muistaa Jumalaa, sydän, joka kiittää, ja puoliso, joka auttaa teitä uskonnollisissa asioissanne.”


(Ibn Mâce, Nikah, 27; Tirmîzî, Tefsir, 9/9)




Tässä on se aito juttu:


Muistava kieli, kiitollinen sydän ja Jumalan tiellä auttava puoliso…

Voi sinua, joka olet kiintynyt kultaan ja hopeaan etkä edes anna niistä zekâtia! Kuinka tietämätön oletkaan todellisesta rikkaudesta!

Älä kiinny sellaiseen omaisuuteen, joka ei sinua haudalle asti saata.

, et voi edes antaa zekat-lahjoitustasi peläten, että se vähentäisi omaisuuttasi. Tiedä se.

Oikea rikkaus on se, joka sinua seuraa haudassa ja tuonpuoleisella matkalla.

Toinen on peli ja huvittelu. Sinä olet uppoutunut peliin ja huvitteluun, unohtanut kuoleman ja tuonpuoleisen. Luulet, ettei sinulta tulla kysymään tilille antamattomasta zekâtista. Kuinka väärässä oletkaan…

Sitten kun kuolema sinut tavoittaa, ymmärrät.

Jos sinulla on järkeä, tule nyt, tee parannus ja pyydä anteeksiantoa Herraltasi antamalla laiminlyömäsi zakat-lahjoitukset…


Zekâtia ei makseta, jolloin se kietoutuu kaulan ympärille tuomiopäivänä.

Al-Imranin suuran 180. jakeessa sanotaan näin:


”Ne, jotka ovat kitsaita sen suhteen, mitä Jumala on heille suonut, älkööt luulko, että se on heille hyväksi; päinvastoin, se on heille paha. Se, mistä he ovat olleet kitsaita, kietoutuu heidän kaulaansa ylösnousemuksen päivänä. Taivaiden ja maan perintö on Jumalan. Jumala tietää kaiken, mitä te teette.”

Oi, sinä joka et anna zekâtia! Oletko lukenut, mitä tämä jake sanoo? Se sanoo: Ne, jotka ovat kitsaita antamaan zekâtia Allahin heille antamasta omaisuudesta, älkööt luulko, että se omaisuus on heille hyödyksi. Päinvastoin, se omaisuus on heille vahingoksi.

Ne, jotka eivät anna zekâtia ja ovat ahneita, joutuvat tuomiopäivänä kantamaan kaulassaan sitä omaisuutta, josta he ovat kieltäytyneet antamasta zekâtia.


(Tirmidhi, Tafsir al-Qur’an 4; Ibn Majah, Zakat 2)


Eikö tämän jakeen uhka sinua pelota?

Mitä teet sitten, kun se omaisuus, jota tänään pihistelet, onkin huomenna taakkana kaulassasi!

Abu Hurairalta rivitetyssä hadithissa sanotaan seuraavaa:


”Jos Jumala antaa jollekin omaisuutta, mutta hän ei maksa siitä zekatia, niin tuona päivänä, jolloin zekatia ei ole maksettu, se omaisuus muuttuu myrkylliseksi käärmeeksi. Tällä käärmeellä on kaksi pistettä silmiensä yläpuolella. Tuona päivänä, jolloin käärme raivoaa, se kietoutuu omistajansa kaulaan kaulakoruksi. Sitten käärme tarttuu omistajansa leukaan molemmilta puolilta ja sanoo: ’Minä olen sinun omaisuutesi, se omaisuus, josta et maksanut zekatia.'”


(Buhari, Zakat 3)

Oi, sinä, joka et maksa zekat-velvollisuuttasi! Tänään

Se, mitä olet pihdannut, muuttuu huomenna, tilinteon päivänä, myrkylliseksi käärmeeksi, joka tarttuu sinuun poskista ja leuan molemmilta puolilta.

Sanokaa nyt, onko se sen arvoista? Ja kestääkö tätä tuskaa?

Jumala vaatii sinulta neljäskymmenesosan omaisuudestasi, jonka Hän on sinulle antanut, palvelijoidensa oikeutena. Eikö Hän olekin omaisuuden todellinen omistaja? Vaikka Hän vaatisi kaiken, ei vain neljäskymmenesosaa, me silti…

”Lebbeyk”

Eikö meidän pitäisi totella Herramme käskyä? Me olemme vain uskotun omaisuuden haltijoita. Tule, anna sinäkin neljäskymmenesosa sinulle uskotusta omaisuudesta Herrallesi. Jotta se annettaisiin sinulle takaisin silloin, kun sitä eniten tarvitset.

Abu Zarr (ra) kertoo: Menin Allahin lähettilään (sav) luo. Hän istui Kaaban varjossa. Kun hän näki minut, hän kääntyi minun puoleeni ja sanoi:

”Kaa’ban Herran nimeen, he ovat niitä, jotka ovat vahingossa.”

hän sanoi. Ajattelin mielessäni:

”Voi ei, onko minusta ladattu jotain?”

näin sanoen;

”Äitini ja isäni olkoon sinulle uhrina, oi Allahin lähettiläs! Keitä he ovat?”

sanoin. Hän vastasi näin:

”Ne rikkaita ovatkaan ne, joilla on paljon omaisuutta! Paitsi ne, jotka antavat omaisuutensa hyväntekeväisyyteen ja auttavat tarvitsevia ja köyhiä, niin oikealla kuin vasemmalla puolellaan…”

Ja sitten hän jatkoi:

”Rakkaani, vannon Jumalaan, jonka vallassa on kaikki, että se, joka ei maksa kameliensa ja lehmiensä zekâtia, tuodaan tuomiopäivänä, ja ne eläimet, joita on hoidettu ja lihotettu, tallovat häntä jaloillaan ja iskevät häntä sarvillaan. Kun lehmät ja kamelit ovat kerran käyneet hänen ylitseen, ne alkavat heti uudestaan talloa ja iskeä. Näin jatkuu, kunnes ihmisten tilit on selvitetty.”


(Buhari, Zakat 3; Ibn Majah, Zakat 2)

Kuule, sinä joka omistat lampaita ja lehmiä etkä anna niistä zekâtia! Ne eläimet, joista olet tänään kitsastellut etkä antanut zekâtia, tulevat huomenna tilinteon päivänä…

se tulee ylitsesi, murskaa sinut ja törmää sinuun.

Ajattele nyt järkevästi, onko se sen arvoista? Kuinka vähäpätöinen asia se onkaan, että olet niin pihi? Jos sinulla on vähänkään järkeä, pelkäät Herrasi rangaistusta ja puhdistat omaisuutesi laskemalla ja maksamalla pois maksamatta jääneet zekatit.


Zakat on velvollisuus, ja sen täyttävä pelastuu.

Mu’minun-suuran neljässä ensimmäisessä jakeessa sanotaan seuraavaa:


”Totisesti, uskovaiset ovat pelastuneet. Ne, jotka rukoilevat nöyrästi. Ne, jotka kääntyvät pois turhista puheista. Ja ne, jotka antavat zakatinsa…”

Katso, oi se, joka ei anna zekatinsa! Pelastuneet uskovaiset ovat niitä, jotka rukoilevat, jättävät tyhjät puheet ja antavat zekatinsa. Jos et anna zekatinsa, et rukoile, kuinka voit olla pelastuneiden uskovaisten joukossa?

Katsokaa jälleen, mitä Herramme sanoo Koraanissa:


”On olemassa sellaisia miehiä, joita ei kaupankäynti eikä mikään muu asia estä muistamasta Allahia, suorittamasta rukouksia ja antamasta zekâtia.”




(Nur, 24/36)

Kuule, sinä joka et anna zekat-velvollisuuttasi! Jumala ylistää eräitä ihmisiä sanoen: ”He ovat ihmeellisiä ihmisiä, jotka muistavat Jumalaa, rukoilevat ja antavat zekat-velvollisuutensa. Mikään kauppa tai liiketoimi ei estä heitä näistä palvontamenoista.” Mikä sinua estää rukoilemasta, muistamasta Jumalaa ja antamasta zekat-velvollisuuttasi? Etkö halua kuulua niihin, joita Jumala ylistää?

Abu Darda (r.a.) kirjoitti Salman al-Farisille kirjeen, jossa hän sanoi: ”Oi veljeni!”

Varo keräämästä sellaista maallista omaisuutta, josta et voi olla kiitollinen.

Sillä minä olen kuullut Jumalan lähettilään sanovan näin:


”Se, joka on tottelevainen Jumalalle saamassaan omaisuudessa, tuodaan tuomiopäivänä esiin. Hänen omaisuutensa asetetaan hänen eteensä. Aina kun silta häntä horjuttaa, hänen omaisuutensa sanoo hänelle: ’Jatka matkaasi…’”

(älä pelkää),

sillä sinä olet maksanut Allahin minulle kuuluvan osuuden.’ Sitten tuodaan se, joka ei ole totellut Allahia omaisuudessaan (eli ei ole maksanut zekatia), omaisuutensa olallaan kannettuna. Aina kun silta häntä heilauttaa, omaisuus sanoo hänelle: ’Voi sinua, miksi et maksanut Allahin minulle kuuluvaa osuutta!’ Ja tämä tila jatkuu, kunnes hän kutsuu omaa tuhoaan ja kuolemaansa.”


(Beyhaki, Şuabu’l-iman)

Oi, zekatinsa maksamaton ihminen! Kumman haluat: kun olet sillalla, joka heiluu, omaisuutesi sanoo sinulle:

”Älä pelkää, jatka vain, sinä olet antanut minulle zekatini, olet maksanut minulle sen, mikä minulle kuuluu.”

vai pitäisikö sanoa:

”Voi sinua, et antanut zekatiani, et maksanut Allahin minulle kuuluvaa osuutta.”

Mitä hän sanoisi? Kumman haluat? Tiedä se, että saat sen, mitä haluat. Mitä tahansa haluat saavuttaa sinä päivänä, tee sen eteen töitä tänään, valinta on sinun…

Eräässä Hz. Enesiltä (ra) peräisin olevassa hadithissa Profeettamme (sav) on sanonut: ”Voi rikkaita, kun köyhät tulevat heitä vastaan tuomiopäivänä! Sillä he tulevat sanomaan:”

”Oi Herramme! Nämä rikkaat ovat tehneet meille vääryyttä. He eivät ole antaneet meille sitä oikeutta, jonka olet heille velvoittanut.”

Jumala, Kaikkivaltias, on sanova näin:

”Kautta kunniani ja majesteettini, minä lähestytän teitä (paratiisiin) ja karkotan heidät.”

Jumalan lähettiläs (rauha hänelle) lausui sitten seuraavan jakeen:

”Heidän omaisuudessaan on tietty oikeus niille, jotka anovat ja ovat köyhiä.”


(Al-Ma’arij, 70/25-25) (Taberani, al-Mu’jam al-saghir ja al-Mu’jam al-awsat)

Olet kuullut hadithin. Mitä tekosyyllä selität, kun köyhät ja muut zekatin saajat valittavat sinusta tuomiopäivänä? Ja millä lohdutat itseäsi, kun Allah lähentää heitä paratiisiin ja sinut karkottaa sieltä? Tiedä, että paratiisista karkotettu lähestyy helvettiä. Eikö helvetin lähestyminen sinua pelota? Ja onko se kaiken sen arvoista, pienen maallisen omaisuuden takia?

Ota nämä hadithit korviisi. Ehkä nämä hadithit pelastavat sinut zekâtin antamatta jättämisen synnistä:


”Jumala ei hyväksy sellaisen miehen rukousta, joka ei anna zekâtia, ennen kuin hän yhdistää rukouksen ja zekâtin. Jumala on totisesti yhdistänyt rukouksen ja zekâtin. Älkää siis erottako niitä toisistaan.”


(Deylemî, Firdevs 5/133 nro: 7725, Kenzü’l-Ummal nro: 15788)


”Viimeisenä päivänä Jumala ei katso armollisesti niihin, jotka eivät anna zekâtia, jotka syövät orpojen omaisuutta, jotka harjoittavat noituutta ja jotka pettävät.”


(Abu Surayh al-Huzai on kertonut. Deylemi, Musnedi Firdevs)


”Jos jokin kansa ei maksa zekâtia, Allah varmasti antaa heille nälänhädän.”


(Bureyde Hazretleri on kertonut. Taberânî, el-Mü’cemül evsat; Deylemi, 1/330-331)


”Aarreomistaja on oikeutettu aarteeseen”

(eli zekatinsa)

Jos hän ei anna sitä, tuomiopäivänä hänen aarteensa muuttuu kaljuiseksi lohikäärmeeksi, joka avaa suunsa ja ajaa häntä takaa. Kun hän lähestyy sitä, hän pakenee; lohikäärme huutaa perässään: ”Tule, ota piilottamasi aarteesi! Minä en sitä tarvitse!” Kun hän ymmärtää, ettei hänellä ole pelastusta, hän työntää kätensä sen suuhun. Lohikäärme repii hänen kätensä palasiksi kuin palmuviuhkaa.”


(Muslim, Zakat 27-28)

Meillä on vielä paljon enemmän haditheja, joita voisimme kertoa. Mutta tälle keskustelulle riittää nämä, jos joku on saanut osansa ohjauksesta. Jos sinulla on järkeä ja sydämesi ei ole kuollut, otat näistä haditheista opiksesi, teet parannuksen ja maksat zekatisi. Toivon, että Allah antaa täydellisen ohjauksen sekä sinulle että meille. Aamen!


Kaikki on Jumalan, ja se, joka ei anna zekatinsa, jää siitä paitsi.

En’am-suuran 141. jakeessa sanotaan näin:


”Hän on se, joka on luonut köynnöksin ja ilman köynnöksiä kasvavat puutarhat ja viljelykset, erilaisia viljoja ja taateleita, oliiveja ja granaattiomenia, toisiaan muistuttavia ja toisistaan poikkeavia. Kun ne kantavat hedelmää, syökää niistä, ja antakaa niille kuuluva osuus sadonkorjuupäivänä.”

(eli zekatinsa)

Antakaa, älkääkä tuhlatko. Sillä Hän ei rakasta tuhlaajia.”

Muistutamme tätä jakeen sanomaa myös niille viljelijäveljillemme, jotka eivät ole maksaneet viljelyksistään zekâtia. Katso, oi zekâtia maksamaton viljelijä, mitä Herramme sanoo! Hän sanoo:

Minä olen se, joka luo kaikki köynnökset, puutarhat ja pellot, joissa kasvaa erilaisia viljelykasveja eri makuineen ja muotoineen.

Eli et ole sinä, joka omistaa tämän maan. Jos minä en tahtoisi, ei tällä pellolla kasvaisi yhtäkään kasvia, ei kypsyisi yhtäkään hedelmää.



Niin totta:



Maa, jossa kasvi kasvaa, on hänen; aurinko, jota kasvi tarvitsee kasvaakseen, on hänen; vesi on hänen; ilma on hänen, kaikki on hänen…

Tällaisessa tilanteessa, jakeessa sanotaan:

”Antakaa sadakkaa sadonkorjuupäivänä.”

Kuinka voit vastustaa hänen käskyjään ja olla saita häneltä saamissasi lahjoissa, kun kaikki on hänen?

Etkö yhtään ajattele, että tuotteesi voi tuhoutua tulvien, kuivuuden ja myrskyjen aiheuttamien vahinkojen vuoksi?

Ehkä se johtuu siitä, ettei hän ole maksanut zekat-veroa.

Herra kerää pois ne zekatit, joita et ole antanut, ja ottaa ne sinulta yhdellä kertaa.

Tule, anna zekatisi sydämesi halusta.

Anna, jotta

Olkoon tavarasi puhdas, siunattu ja sinulle olkoon siitä hyötyä.

Ei, jos et anna, ja omaisuutesi zekat otetaan sinulta pois jonkin onnettomuuden kautta, siinä ei ole mitään hyvää eikä siunausta. Siinä on vain Herrasi viha.

Haluan myös puhua niille naisille, joilla on kultaa ja hopeaa, mutta jotka eivät maksa zekâtia. Muistutamme niitä sisariamme, jotka eivät maksa zekâtia koruistaan ja kullastaan, näillä hadith-hadiseilla:

Amr ibn Šu’aib kertoo: Nainen tuli tyttärensä kanssa profeetta Muhammedin (rauha hänelle) luo. Tyttären kädessä oli kaksi paksua kultaista rannekorua. Profeetta Muhammed (rauha hänelle) kysyi:

”Oletko maksanut näistä zekat-veroa?”

Tyttö:

”Ei.”



hän sanoi. Tällöin Profeetta (rauha hänelle) sanoi:

”Haluaisitko, että Allah tekisi niistä kaksi tulesta tehtyä rannekorua ja laittaisi ne ranteeseesi tuomiopäivänä?”

Tällöin nainen otti heti rannekorut pois ja asetti ne Profeetta (rauha hänelle) eteen sanoen:

”Nämä ovat Allahin ja Hänen lähettiläänsä.”


(Abu Dawud, Zakat 9; Nasai, Zakat 1-2)

Toinenkin, Hz. Aishalta peräisin oleva hadith-i şerif on seuraavanlainen: Allahin lähettiläs (asm) tuli luokseni. Kun hän näki kädessäni kaksi isoa hopeasormusta, joissa ei ollut kiveä, hän kysyi:

”Mikä tämä on, Aïcha?”

Sanoin:

”Oi Allahin lähettiläs! Olen laittanut nämä ylleni, jotta voisin olla sinulle mieliksi.”

Hän sanoi:

”Maksatko näistä zekat-veroa?”

Minä:



”Ei.”

sanoin. Silloin hän (asm) sanoi:

”Nämä riittävät sinulle tulen sytyttämiseen!”


(Abu Dawud, Zakat 4)

Kuule, sisareni, joka et anna kulta- ja hopeakoruistasi zekâtia! Jos et tee parannusta etkä anna zekâtia, millainen onkaan loppusi! Koruistasi, joista olet kitsastellut antamatta zekâtia, tehdään tulesta tehtyjä rannerenkaita, jotka laitetaan käsiisi. Kestätkö tulesta tehtyjen rannerenkaiden kantamista?

Vai luuletko, että jäät ikuisesti tähän maailmaan? Että et koskaan joudu hautaan etkä tilille? Että sinulta ei koskaan kysytä tekemistäsi synneistä tai maksamattomista zekât-velvollisuuksista? Luuleko todella niin? Jos näin luulet, kuuntele äitisi, isäsi ja rakkaittesi haudoista kantautuvia ääniä, kuuntele Koraania; katso, mitä ne sanovat. Ne sanovat:

Tulet kuolemaan, tulet maahan, tulet jättämään kaiken rakastamasi ja omistamasi taaksesi, tulet jättämään tämän maailman yksin…

Jos et kuule näitä sanoja haudoista ja Koraanin jakeista, mitä me sinulle sitten sanomme! Mikä neuvo sinua hyödyttäisi? Mitä neuvoa annetaan sille, joka ei ota oppia kuolemasta? Mikä sana hyödyttää sitä, joka ei vaikutu profeettansa sanoista? Mitä sanotaan sille, joka uskoo Koraaniin ja tuntee sen käskyt, mutta rikkoo niitä häikäilemättömästi… Meidän osamme on vain muistuttaa, ohjaus ja menestys tulevat Allahilta.

Näillä lausunnoillamme haluamme varoittaa sekä itseämme että muslimeja veljiämme ja pelastaa heidät Jumalan vihalta. Tavoitteenamme on ainoastaan ja vain saavuttaa Jumalamme mielisuosio. Meillä ei ole mitään muuta pyrkimystä tai tarkoitusta. Ainoa toiveemme on, että huomenna, tuomiopäivänä, Jumalamme sanoisi meille:

”Minä annoin teille tiedon. Miksi ette varoittaneet palvelijoitani?”

älköön niin sanoko ja olkoon meihin tyytyväinen.


Tämän teoksen mainitsemien jakeiden ja hadithien kunniaksi, olkoon Jumala armollinen meille ja teille. Aamen.


Terveisin ja rukouksin…

Kysymyksiä islamista

Latest Questions

Question of the Day