– Täsmälleen 40 vuotta maailmanlopun jälkeen, kun kaikki enkelit ovat kuolleet, enkeli Israfil herätetään henkiin ja hän puhaltaa pasuunaan toisen kerran…
– Mikä on nyt tämän 40 vuoden viisaus? Miksi juuri 40 vuotta? Mikä on sen tarkoitus?
(Kysymme viisautta oppiaksemme, emme suinkaan syyttääksemme.)
Arvoisa veljemme,
Abu Hurairah (tai Abu Hurayra)
”Kahden puhalluksen (suran puhaltamisen) välissä on neljäkymmentä.”
kun hän sanoi näin, häneltä kysyttiin, oliko kyseessä päivä, kuukausi vai vuosi. Hän vastasi näihin kysymyksiin aina näin:
”En voi sitä varmasti sanoa.”
vastattuaan näin, hän lisäsi vielä:
”Sitten Jumala lähettää taivaasta vettä / sadetta ja ihmiset
-niin kuin kasvit loppuisivat-
ne loppuvat. Ihmisen koko ruumis mätänee, vain
’acbu’z-zeneb’ (häntäluu)
Se ei mätäne. Viimeisenä päivänä ihmiset/luomakunta rakennetaan tästä.”
(Buhari, Tafsir-suura 78/1; Muslim, Fiten, 141/2955)
– Nevevi, joidenkin lähteiden mukaan, joissakin muissa kuin Abu Hurairalta peräisin olevissa kertomuksissa
”neljäkymmentä vuotta”
on todettu, että siinä on viittaus kyseiseen lauseeseen.
(Nevevî, Šerhu Sahihi Muslim, 18/92)
Hän ei kuitenkaan paljastanut lähteen nimeä.
– Ibn Hajar,
”neljäkymmentä”
sijaan
”neljäkymmentä vuotta”
hän on maininnut erilaisia tarinoita ja huomauttanut, että ne kaikki ovat heikkoja.
(ks. Fethu’l-Bari, 8/552)
– Tämän perusteella tehkäämme ensin seuraava havainto:
”kahden puhalluksen välinen aika on neljäkymmentä päivää, neljäkymmentä kuukautta tai neljäkymmentä vuotta”
Emme voi sitä varmasti sanoa. Se viittaa hyvin lyhyeen ajanjaksoon.
”neljäkymmentä hetkeä”
voi olla.
– Olipa kyseessä päivä, kuukausi tai vuosi, meidän kannaltamme
-kuten kysymyksestä ymmärrämme-
Luvulla neljäkymmentä on merkittävä symbolinen arvo. Tässä yhteydessä on hyödyllistä huomioida seuraavat seikat:
a)
Luku neljäkymmentä, kuten luku seitsemänkymmentäkin, ilmaisee arabiassa suuruutta. Näin ollen kahden puhalluksen välillä on tietty aika.
b)
Eräässä hadithissa mainitaan sikiön kehityksen vaiheet kohdussa, ja jokainen näistä vaiheista on
”neljänkymmenen päivän”
on ilmaistu ajanjaksona.
(ks. Muslim, Kader, 1, hadith-numero 2643)
– Ihmisten ylösnouseminen haudan kohdusta ja astuminen tuonpuoleiseen syntymän kautta
neljäkymmentä (päivää, kuukautta tai vuotta)
Sen läpikäymä prosessi vastaa neljänkymmenen päivän jaksoja, jotka ovat kohdussa tapahtuvan ensimmäisen luomisvaiheen mukaisia.
– Kyseisessä hadithissa:
”Jumala lähettää taivaasta vettä / sadetta ja ihmiset –
niin kuin kasvit loppuisivat
– loppuvat”
Ilmaisu, joka tarkoittaa ”sitä, mitä sanoin”, tukee tekemäämme vertausta.
Siis, ensimmäisessä luomisessa äidin kohtuun isältä.
”siittiö”
Kuten nimestäkin käy ilmi, toisessa luomisessa ”pilvistä sataa vettä maan kohtuun, ja siellä oleva ihminen kehittyy ja syntyy neljänkymmenen päivän (tai kuukauden tai vuoden) kuluessa”. Tämä kuvaus vaikuttaa erittäin viisaalta jumalallisena säädöksenä.
Toisessa ylösnousemuksessa jumalallinen voima on ensisijainen, mutta viisaudellakin on silti roolinsa.
”sunnatullah”
on ymmärrettävä tosiasia.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
