– Sivustollanne näin kaksi toisilleen vastakkaista säädöstä. Toisessa sanotaan, että jos mies tekee aviorikoksen vaimonsa kanssa, hänet on tapettava, ja toisessa taas, että se on sallittua eikä kostoa tarvita. Kumpi on oikein? Miksi sanotte ristiriitaisia asioita? Kumpaan meidän pitäisi uskoa?
– Ja pyydän, älkää ohjatko minua muihin kysymyksiin, olen lukenut kaikki tähän aiheeseen liittyvät kysymykset sivustoltasi. Olen lukenut myös Lian-tapauksen. Jopa ystäväni sanoi, että silloinhan jokainen voi tappaa vaimonsa mielensä mukaan, miksi tarvitaan neljä todistajaa, ja että rangaistusten pitäisi tulla valtiolta, ja hän oli täysin oikeassa. En ole saanut teiltä tyydyttävää vastausta tähän.
– Te sanotte, että tarvitaan todistaja, eikä tappaminen ole sallittua, mutta saman fatwan alaosassa lukee, että neljä uskonnollista johtajaa on katsonut tappamisen sallituksi. Tätä ristiriitaa minä kysyn.
– Kenenkään, joka varmasti tietää vaimonsa tai tyttärensä elävän aviorikoksessa, ei ole sallittua yrittää tappaa häntä tai antaa tappaa häntä. Eräs mies tuli profeettamme (rauha hänelle) luo ja kysyi suunnilleen näin:
”Mitä sanoisitte, jos näkisin vaimoni aviorikkomassa jonkun miehen kanssa ja tappaisin sen miehen?” ”Tarvitsen neljä miespuolista todistajaa.” ”Entä jos en löydä niitä?” ”Silloin minä kostan sinulle.”
– Jos mies löytää vaimonsa tai jonkun muun hänelle sukua olevan naisen aviorikoksessa jonkun miehen kanssa ja tappaa miehen, se on hänelle sallittua, eikä häntä vastaan vaadita kostoa.
(ed-Dürrü’l-Muhtâr, III, 197, V, 397.)
– Tämä on myös hanbelilaisten, šafiilaisten ja malikilaisten näkemys.
(al-Mughnī, VIII, 332; al-Muhazzab, II, 225; ash-Sharh al-Kabīr, IV, 357.)
– Jos nainen on tehnyt aviorikoksen omasta tahdostaan, Hanafi- ja Hanbali-koulukuntien mukaan aviomies voi tappaa heidät molemmat.
Arvoisa veljemme,
Ensinnäkin on todettava, että kun mies näkee vaimonsa aviorikoksessa, hänen vaimonsa ja rakastajansa tappamisella on kaksi ulottuvuutta: toinen on tuonpuoleisen elämän tuomio ja toinen on maallinen tuomio.
Vain Allah tietää, onko ihminen oikeassa vai väärässä tuonpuoleisessa elämässä. Jos hän on oikeassa, hän ei joudu tilille eikä ole vastuussa. Jos hän on väärässä, häntä odottaa tuonpuoleinen tilinteko ja rangaistus.
Maailmallisen lain näkökulmasta kuitenkin, jos joku tappaa vaimonsa aviorikoksen vuoksi, hänen on todistettava se, muuten häntä odottaa kuolemanrangaistus (jos hän ei pysty todistamaan aviorikosta).
Šaria-määräykset annetaan ulkoisen ilmenemismuodon perusteella.
Päätös tehdään sen perusteella, onko henkilö syyllinen vai ei, ja onko todistajia, ja tuomio annetaan sen mukaisesti.
Tässä on kaksi erilaista tuomiota, riippuen siitä, pystyykö mies, joka väittää tappaneensa vaimonsa aviorikoksen vuoksi, todistamaan sen vai ei.
Yksityiskohtiin tultaessa:
– Islamissa aviorikoksen todistamiseen tarvitaan neljän todistajan lausunto. Kuitenkin,
Aviomiehen todistus vastaa neljän todistajan todistusta.
Tässä asiassa
”Lian / kirous”
täytäntöönpannaan.
Kyseisten jakeiden käännökset ovat seuraavat:
”Niiden, jotka syyttävät vaimojaan aviorikoksesta, mutta joilla ei ole muita todistajia kuin he itse, on vannottava neljä kertaa Jumalan nimeen, että he puhuvat totta; viidennen kerran heidän on vannottava…”
”Jos hän on valehtelija, niin Allahin kirous kohdatkoon häntä.”
Se on sanottava. Mitä tulee aviorikoksesta syytettyyn naiseen; jos hän neljä kertaa vannoo Jumalan nimeen todistaessaan, että hänen miehensä valehtelee, rangaistus poistetaan. Viidennellä kerralla taas,
jos hänen miehensä puhuu totta, hän toivoo Jumalan vihan lankeavan päälleen
tulee olemaan.”
(Nur, 24/6-9)
Näistä jakeista käy ilmi, että henkilö, joka näkee vaimonsa tekevän aviorikoksen, ja hänen vaimonsa…
Tuomio on heidän keskenään suoritettava kirous.
Tästä asiasta on erilaisia tulkintoja, joissa yllä olevien jakeiden ilmoituksen syy, aviomiehen todistuksen nelinkertainen arvo ja naisen mahdollisuus pelastaa itsensä rangaistukselta tällä Lian-valalla ovat esillä.
(ks. Razi, Maverdi, Kurtubi, Ibn Ashur, ao. kohdat)
– Voiko mies tappaa sen, joka on tehnyt aviorikoksen hänen vaimonsa kanssa?
Tässä asiassa on kaksi eri näkemystä oppineiden keskuudessa:
Ensinnäkin:
Hz. Ali’nin mukaan annettu tuomio:
Kerrotaan, että kun Hazrat Ali sai kysymyksen tästä aiheesta, hän vastasi näin:
”Jos nainen tappaa miehen, joka on tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan, ilman että hänellä on neljä todistajaa, jotka todistavat aviorikoksen, niin hänkin…”
-lyhyesti sanottuna-
tapetaan. Jos uhrin huoltaja tämän tunnustaa, murhaajalle ei määrätä kostoa eikä korvausta.”
Toiseksi:
Kalifi Ömerille omistettu tuomio:
Kerrotaan, että eräänä päivänä, kun kalifi Umar oli aamiaisella, hänen luokseen juoksi mies, jolla oli verinen miekka kädessään, ja istuutui hänen viereensä. Sitten joukko ihmisiä juoksi miehen perässä ja…
”Oi, uskovien ruhtinas! Tämä mies on tappanut ystävämme, läheisemme.”
he sanoivat. Hz. Ömer
”Mitä sinä sanot?”
kysyi hän. Mies vastasi:
”Oi, uskovien ruhtinas! Minä
(miekallani)
vaimoni kaksi reittä
(molemmat jalat)
löin väliin, ja jos siellä joku oli, niin minä hänet tappoin.”
sanoi.Tällöin Hz. Ömer (kääntyen surmatun miehen seuralaisiin),
”Mitä mieltä olette?”
kysyi hän. Miehet vastasivat:
”Ei ole epäilystäkään siitä, että kun tämä mies heilauttaa miekkaansa,
(meidän)
meidän miehemme
(hänen vyötärönsä)
”Hän juuttui vaimonsa kahden reiden väliin.”
he sanoivat. Tämän jälkeen Hz. Ömer otti miehen miekan kädestä, heilutti sitä hetken ja antoi sen takaisin miehelle lisäten:
”Katso, jos he…”
(avionrikkojat, sinun vaimosi kanssa)
Jos he tekevät samaa työtä, palaa sinäkin omaan työhösi.
(eli, kun näet samanlaisen maiseman uudelleen, voit tappaa hänet uudelleen)
sanoi.”
(Mustafa b. Sad ed-Dimašqi, Metalibu Üli’n-nuha, 6/42)
Ibn Qayyim al-Jawziyya
Joidenkin mielestä kalifi Ömerin ja kalifi Alin hallintokausien välillä ei ole eroa. Jotkut ovat erehtyneet luulemaan, että näiden hallintokausien välillä on ristiriita, koska he ovat tarkastelleet niitä pinnallisesti. Totuus on:
Hz. Alin antama tuomio perustuu seuraavaan fiqh-sääntöön: Jos mies näkee vaimonsa tekevän aviorikoksen toisen miehen kanssa, mutta tappaa miehen tuomatta neljää todistajaa, hänet tapetaan koston vuoksi (koska Nur-suuran asiaankuuluvien jakeiden mukaan ainoa ratkaisu tässä asiassa on li’an/kiroaminen. Jos hän ei tee tätä ja tappaa miehen, se on näiden jakeiden vastaista).
Kalifi Ömerin antaman tuomion mukaan, aviorikoksen tehneen henkilön tappamisen sallimisen perimmäinen syy oli:
myös uhrin huoltajan/huoltajien on tunnustettava asia.
Ystäviemme hyväksymä sääntö on nimittäin seuraava:
”Jos uhrin huoltaja tunnustaa tehdyn aviorikoksen, murhaajalle ei määrätä kostoa eikä korvausta.”
(ks. Zadü’l-Mead, 562-563)
Yksi hanbelilaisten koulukunnan tunnetuimmista oppineista,
Ibn Kudama
on antanut yllä olevat tiedot ja esittänyt Hz. Ömerin asiaa koskevan uskonnollisen tuomion,
huoltajan tunnustukseen
on yhdistänyt. Myöhemmin
”Imaami Šāfi’ī, Imaami as-Sawr ja Ibn al-Mundhir”
perustuen Hz. Alin fatwaan
”Jos mies näkee vaimonsa tekevän aviorikoksen toisen miehen kanssa, mutta tappaa miehen tuomatta neljää todistajaa, hänen kissansa tapetaan kostoksi.”
”hyväksyneet tuomion” sanottuaan
”ei tuntevansa ketään, joka olisi eri mieltä tästä näkemyksestä”
on lisännyt.
(ks. al-Mughni, 8/270)
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
