– Dhimmit saavat suojelua islamilaisessa valtiossa, kun he sitoutuvat uskollisuuteen valtiota kohtaan ja maksavat jizya-veroa. Tietääkseni dhimmit ovat vain kirjan kansaa. Joissakin lähteissä olen törmännyt siihen, että pakanat erotetaan kirjan kansasta.
– Entä saavatko he elää islamilaisessa valtiossa, jos he EIVÄT ESTÄ KUTSUA ISLAMIIN EIVÄTKÄ KAPINOI JA OVAT VALTIOLLE ALISTUVAISIA?
– Vai onko meitä käsketty taistelemaan heitä vastaan, vaikka he eivät taistelisikaan meitä vastaan?
– Vai tappaisiko islamilainen valtio heidät, koska he ovat monijumalaisia?
– Kysyin tätä kysymystä, koska eräs läheinen tuttavani sanoi, ettei monijumalaisilla ole oikeutta elää islamilaisessa valtiossa. Vastasin, että profeetta Muhammed (rauha hänelle) armahti monijumalaisia Mekan valloituksen yhteydessä, johon hän vastasi: ”Profeetta teki sen vain siksi, ettei sanottaisi, että hän tappaa oman kansansa.”
Arvoisa veljemme,
Uskonnonvapautta nauttivat vähemmistöt (Zimmī-kansat):
Uskottomille, joista on tullut islamilaisen valtion kansalaisia,
koska kyseessä on ajoittainen sitoumus ja sopimus (velvoite)
”zimmî, ehl-i zimmet”
Näitä kutsutaan nimellä. Heillä on yhtäläiset oikeudet muslimien kanssa muilla kuin uskonnollisilla ja uskomuksiin liittyvillä aloilla. Erääseen hadithiin perustuva kaava on seuraava:
”Se, mikä on meidän eduksemme, on heidänkin edukseen, ja se, mikä on meitä vastaan, on heitäkin vastaan.”
(Mavsılî, İhtiyar, 4/119)
Ulema on väitellyt siitä, ketkä ei-muslimit voivat olla dhimmi-statuksessa. Jotkut katsovat, että tämä status on varattu vain ”kirjan kansalle” (ahl-i kitab), kun taas toiset pitävät kaikkien ei-muslimien kanssa solmittua dhimmi-sopimusta sallittuna. Historiallinen käytäntö on noudattanut jälkimmäistä näkemystä.
Profeetta Muhammed itse sitoutui suojelemaan tämän statuksen alaisuudessa olevien ei-muslimien oikeuksia:
”Sillä, jolla on sopimus kanssamme”
(suojelualainen tms.)
Jokainen, joka tekee vääryyttä tai asettaa jonkun voimille ylivoimaisen taakan tai ottaa jotakin ilman suostumusta, löytää minut edestään tuomiopäivänä.”
(Abu Dawud, Imara, 33)
Sodassa ja rauhassa on sallittua hyödyntää uskottomien tietoa ja voimaa.
Heidän kanssaan on sallittua vaihtaa lahjoja, ottaa vastaan heidän tervehdyksensä, vierailla heidän sairaiden luona ja käydä kauppaa. Profeetan (rauha hänelle) ja hänen seuralaistensa toiminnasta käy ilmi, että nämä asiat ovat sallittuja.
Muslimien tulee olla huolellisia välttämään sellaisia tekoja, joilla on merkitys osallistumisesta, omaksumisesta, hyväksymisestä tai ihailusta epäuskoisten uskontoihin ja uskonnollisiin käytäntöihin.
Lisätietoja uskottomien ja muslimien keskinäisistä suhteista on saatavilla osoitteessa:
– Ibn Qayyim al-Jawziyya, Ahkam Ahl adh-Dhimma;
– A. Zeydan, Ahkamu’z-zimmiyin;
– M. Hamidullah, Islamilainen valtionhallinto;
– H. Karaman, Islamilainen oikeus I ja III.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
