– Kun ihminen pääsee paratiisiin, hän voi syödä ja juoda mielin määrin, nauttia ilman mitään vastinetta, ja hänellä on hurit ja monia muita siunauksia. Siis, varsinainen kysymykseni on:
– Ilah, iloitseeko hän, kun paratiisin asukkaat nauttivat elämästä, onko se hänelle mieluista, ja millaisesta näkökulmasta hän katsoo palvelijoitaan siellä?
– Eli loppujen lopuksi, mikä on sen paikan merkitys ja viisaus, jossa on runsaasti vaivattomia siunauksia, ilman työtä, ikuisesti, rauhallisesti, kansankielellä sanottuna ilmaiseksi?
Arvoisa veljemme,
On kiistaton totuus, että antelias ja avokätinen ihminen haluaa ruokkia ja juottaa niitä, jotka ovat puutteessa.
Kylläinen rikkauksistaan haluaa auttaa köyhiä…
Joku, jota rakastetaan, haluaa miellyttää niitä, joita hän rakastaa…
Tällaisia ominaisuuksia voidaan luetella monia, ja jokainen, jolla niitä on, saa mielihyvää vastikkeettoman avun antamisesta.
Kaikkien olentojen ja Koraanin todistuksen mukaan on Jumalan, jolla on vertaansa vailla oleva anteliaisuus, rajaton hyväntekeväisyys ja ehtymättömät aarteet, velvollisuus ruokkia ja juottaa taivaassa olevia palvelijoitaan ikuisesti, mikä on hänen kauniiden ominaisuuksiensa mukainen teko.
– Kyllä, Jumalan vilpittömien palvelijoiden paratiisiin ottamisessa, heidän ikuisessa elämässään, heidän jatkuvassa ruokkimisessaan ja juottamisessaan ja heille, jotka häntä kaipaavat, kauneutensa näyttämisessä on suuri ilo. Kuten Jumalan mikään ominaisuus ei muistuta ihmisten ominaisuuksia, niin ei myöskään hänen tyytyväisyytensä. Hänellä on pyhä tyytyväisyys, joka on sopiva hänen pyhälle olemukselleen, joka ei ole riippuvainen mistään.
– Samoin Allahin ääretön kauneus
(henkinen kauneus)
ja täydellisyys
(virheetön, täydellinen – adjektiivit)
On olemassa ikuinen kauneus, joka haluaa katsojiensa ja ihailijoidensa olemassaolon jatkuvan. Sillä ikuinen kauneus ei voi tyytyä ohimeneviin ihailijoihin. Koska katsoja, joka on tuomittu katoamaan lopullisesti, kääntää katoamisen ajatuksella rakkauden vihaksi, ihailun ja kunnioituksen halveksinnäksi. Sillä ihminen on vihollinen sille, mitä hän ei tunne eikä ymmärrä.
Siis, ihmisten köyhyys ja tarpeessa oleminen, heidän rakastumisensa ikuiseen elämään, heidän kiitollisuudenvelkansa hyväntekijöilleen, heidän rakkaudenomainen kiintymyksensä auttajiaan kohtaan, yhdistettynä siihen, että joku kokee ääretöntä tyydytystä näiden luonnollisten tarpeiden tyydyttämisestä…
Armollisen, anteliaan ja myötätuntoisen Jumalan
Näiden ominaisuuksien olemassaolo edellyttää, että heidän paratiisissa olemisensa on ikuista.
Muutenhan olisi mahdotonta, että ääretön armo, joka täyttää jopa hyönteisen toiveet ja halut tässä maailmassa, jättäisi huomioimatta ihmisen, joka on kaikkein täydellisin olento, suurimman toiveen.
Yhtä järjenvastaista kuin kuulla hyttysen ääni mutta ei tykinlaukausta, on se, ettei Jumala, jonka ääretön armo ja apu ovat selvästi nähtävissä tässä maailmassa, kuule ihmisten luonnollisia ääniä tuonpuoleisessa eikä osoita heille armoa.
”Katso näitä näyttelyitä, joissa ei ole mitään rajaa tai mittaa”
(kaikkeudessa – maan päällä)
korvaamattomat jalokivet, näillä pöydillä olevat ainutlaatuiset herkut
(ruoka-aineet)
He osoittavat, että: Näiden paikkojen hallitsijalla on rajaton anteliaisuus ja mittaamattomat aarteet. Mutta sellainen anteliaisuus ja ehtymättömät aarteet vaativat pysyvän ja kaiken halutun sisältävän juhlasalin. Ja se vaatii, että ne, jotka nauttivat tuosta juhlasta, pysyvät siellä. Jotta he eivät kokisi tuskaa katoamisen ja eron vuoksi. Sillä katoamisen tuska on yhtä lailla nautintoa kuin nautinnon katoaminenkin on tuskaa.”
(ks. Nursi, Sanat, s. 51)
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
