– Mikä on imaami Abu Hanifan todiste simpukoiden haram-kieltoa koskien, eli onko se vain hänen oma mielipiteensä, että ne ovat haram?
– Hanefi-koulukunnan mukaan simpukoiden ja muiden kuin kalojen syöminen on haram. Olen eri mieltä tästä asiasta ja haluan siihen todisteellisen vastauksen, muuten sydämeni ei tule tyydytetyksi. Pääkysymykseni on: mihin Imam Hanefi perusti tämän säädöksen?
– Jos Imam Hanafi on kieltänyt sen vain siksi, ettei se hänelle miellyttänyt tai hän piti sitä saastaisena, niin silloin se on suhteellista ja riippuu henkilöstä ja maantieteellisestä sijainnista. Tällainen henkilökohtainen, todisteeton kielto ei ole mahdollinen. Millä perusteella Imam Hanafi kieltää sen, minkä Imamit Shafi, Maliki ja Hanbali ovat sallineet, ja jota jakeet (Maide, 5/96; Nahl, 16/14) selvästi sallivat?
– Lisäksi Allah on selvästi luetellut kielletyt eläimet Enam 145:ssä, joten miksi imaamit silti turvautuvat tulkintoihin? Tämähän on selvästi ristiriidassa jakeen ”Teille on sallittu kaikki eläimet, paitsi ne, joiden kielto on teille ilmoitettu” (Hajj 30) kanssa.
– Loppujen lopuksi Hanafi-tulkinna on väärä, eikä tulkintaa tarvita, kun asia on jo selvästi Koraanissa säädetty. Kaikki Hanafi-muslimit luulevat näitä sallittuja tuotteita kielletyiksi, eivätkä siksi syö niitä. Odotan vastaustanne teologina.
Arvoisa veljemme,
Monet asiat, jotka ovat sallittuja yhdessä uskonnollisessa koulukunnassa, ovat kiellettyjä toisessa. Kummallakin on omat todisteensa jakeista ja/tai haditheista.
Esimerkiksi:
– Šafi’i-koulukunnassa avioliittoa ei voida solmia ilman huoltajaa, eli tämä teko on haram, kun taas Hanafi-koulukunnassa se on sallittua.
– Hanafi-koulukunnan mukaan vitr-rukouksen laiminlyönti on synti, kun taas shafi’i-koulukunnan mukaan sen laiminlyönti ei ole edes paheksuttavaa, koska se on sunna (suositeltava teko).
– Jos šafi’i-koulukunnan mukainen mies koskettaa naista, hänen on kiellettyä suorittaa rukous tuolla abdestilla, se ei ole sallittua. Hanafi-koulukunnan mukaan taas…
-vastenmielisyydettä-
on sallittua.
Asiaan tullaksemme;
Suurin osa oppineista on sitä mieltä, että merenelävät ovat sallittuja (halal).
Mutta maalla elävät ja syöminen on kiellettyä.
ihminen, sika, koira, karhu
Merieläinten, joiden nimet viittaavat maaeläimiin, kuten sikaan, syömisestä on kiistelty; jotkut ovat katsoneet ne kielletyiksi. Imam Malik katsoi vain merisian olevan epäsuositeltavaa. Jotkut uskonnolliset auktoriteetit ovat tehneet poikkeuksen sammakkoihin ja krokotiileihin, jotkut myös käärmeisiin.
Todisteet:
”Teille on sallittu meren saalis ja meren antimet.”
(Al-Ma’ida, 5/97)
”Merivesi on puhdasta ja puhdistavaa, ja sen kuollutkin on sallittua.”
(Neylu’l-Evtar, 8/149)
”Jumala on sallinut ihmisille merenelävät (eli niiden syöminen on sallittua ilman teurastusta).”
(Neylu’l-Evtar, 8/150)
Myös muita sahih-haditheja on olemassa Cumhurin osalta.
(ks. V. Zhaylî, el-Fıkhu’l-İslamî, 3/678-680)
Yhteenvetona voidaan todeta, että kolmen muun kuin Hanafi-koulukunnan/oppineiden enemmistön mukaan kaikki meri-/vesituotteet ovat sallittuja (halal).
Hanafi-koulukunnan mukaan
Merieläimistä on sallittua syödä vain kalaa – kaikkia kalalajeja. Kalaa ei tarvitse teurastaa. Itsekseen kuollutta kalaa ei saa syödä. Aaltojen, kivien, hapenpuutteen tai kalastuksen vuoksi kuollutta kalaa saa syödä. Muita merieläimiä ei saa syödä joko siksi, että ne ovat inhottavia tai koska ne eivät ole kaloja, eikä niitä teurasteta.
Hanafi-koulukunnan mukaan kaikkien muiden merenelävien kuin kalan syöminen on haram (kielletty).
Todisteet:
”Itsestään kuolleet eläimet ovat teille kiellettyjä.”
(Al-Ma’ida, 5/3),
”Ne jotka seuraavat sitä lukutaidottomaa profeettaa, jonka ominaisuudet on kirjoitettu heidän luonaan olevassa Toorassa ja Evankeliumissa. Se profeetta, joka käskee heitä tekemään hyviä tekoja ja kieltää heitä pahoista teoista, sallii heille hyvät ja puhtaat asiat ja kieltää heiltä saastaiset asiat.”
(Al-A’raf, 7/157)
ovat jakeita, joiden merkitys on seuraava:
Heidän mukaansa muut merieläimet kuin kalat ovat inhottavia, saastaisia asioita. Niiden raatoja ei saa syödä.
Tämän mukaan, Hanafi-koulukunnan edustajat katsovat, että Maide-suren 3. ayetissä mainittu
”meyte”
he ovat tulkinneet sen sanamuotoa ehdottomasti, ja lisäksi muita lajeja kuin kaloja
”pahuudet”
(inhottavia asioita) koskevassa laajuudessa.
Halal- ja haram-säädösten asettaminen islamissa
”hyödyn saavuttaminen ja haitan torjuminen”
(hyödyn saavuttaminen ja haitan ehkäiseminen)
”
perustuu periaatteeseen. Koraanissa puhtaat ja hyödylliset asiat ovat
”tayyibat”
”Habâis”-ilmausta käytetään likaisista ja terveydelle haitallisista elintarvikkeista.
Tätä näemme muun muassa seuraavissa jakeissa:
”Sano: Saastainen ei ole sama kuin puhdas, vaikka saastaisen paljous sinua miellyttäisikin.”
(Al-Ma’ida, 5/100)
”Oi profeetat! Syökää puhtaita asioita.”
(Al-Mu’minun, 23/51)
“
Hän, tuo profeetta, käskee heitä hyvään ja kieltää heitä pahasta, sallii heille puhtaat asiat ja kieltää heiltä saastaiset asiat.”
(Al-A’raf, 7/157)
Koraanissa ruokia koskevien haram-määräysten yhteinen piirre on ihmisen luontainen taipumus.
”tayyibat”
jota ei voida pitää (hyvänä ja puhtaana)
”pahuudet”
(epäsiisti ja inhottava)
asia on se, ettei niitä pidä syödä.
Täällä vietetty
”habais”
Käsite ”ten olma” voi kattaa asioita, jotka voivat olla ihmiselle haitallisia, ja luonnostaan ihmisen inhoamia eläimiä. Islamilaiset oppineet ovat todenneet, että tähän ryhmään kuuluvat muun muassa käärmeet, hiiret, kilpikonnat, myyrät, siilit, madot ja kärpäset.
Tästä syystä Hanafi-koulukunta ei pidä näiden eläinten lihan syömistä sallittuna, koska se luokittelee merenelävät, kuten simpukat, kalmarit, ravut, hummerit ja mustekalat, tähän kategoriaan.
Ijtihad ja palvonta
Palvonta kuuluu yksin Allahille, ja se riippuu siitä, että ihminen tietää, mitä Allah häneltä haluaa; eli miten hänen tulisi käyttäytyä, mihin uskoa ja miten toimia.
Koraani ja hadithit
”Hän korostaa jatkuvasti kuuliaisuutta Jumalalle ja Hänen lähettiläälleen sekä heidän ilmoitustensa noudattamista, ja ettei palvonta ole mahdollista ilman näitä.”
ilmaisee selkeästi.
Näin ollen orjuus toteutuu tiedon, tottelevaisuuden ja seuraamisen kautta.
Jos Jumala ei ilmoita profeettojen välityksellä, mitä Hän haluaa palvelijaltaan, niin palvelija ei ole tottelematon, teki hän mitä tahansa.
(esimerkiksi ei ole syönyt haram-ruokaa),
Tästä syystä hän ei ansaitse rangaistusta.
Kun Jumala lähettää profeetan ja ilmoittaa, mitä Hän haluaa palvelijoiltaan, ja jos tiettyyn asiaan liittyy selkeä ja varma tieto, niin palvelus ei toteudu, ellei sitä noudateta sellaisenaan kuin se on ilmoitettu. Viini, korko, aviorikos, sika, valehtelu, herjaus; ihmishengen, omaisuuden ja kunnian loukkaaminen ovat kiellettyjä; rukous, paasto, pyhiinvaellus, zakat ja tarvittaessa jihad ovat velvollisuuksia; näitä kieltoja ja velvollisuuksia koskevat selitykset (ilmoitukset, jakeet ja hadithit) ovat selkeitä ja varmoja. Juuri näissä ja vastaavissa asioissa kuuliaisuus (palvelus) toteutuu vain toimimalla ilmoitetun ja julistetun mukaisesti.
Viimeinen uskonto on islam.
Niin kauan kuin ihmiskunta on olemassa, Jumalan palveleminen tapahtuu noudattamalla tämän uskonnon ilmoituksia. Ihmiset, esineet ja suhteet muuttuvat jatkuvasti luonteeltaan tai ominaisuuksiltaan; monia esineitä, suhdemuotoja, välineitä, tapoja ja työkaluja, joita ei ollut olemassa profeetta Muhammedin (rauha hänelle) elinaikana, on syntynyt. Jos ilmoitus olisi antanut selityksiä sekä sen ajan että kaikkien aikojen ja tulevien asioiden osalta, olisi pitänyt olla taloittain pyhiä kirjoituksia ja haditheja. Lisäksi olisi ollut turhaa puhua asioista, joita ei ollut olemassa sen ajan ihmisten elämässä. Siksi Jumala ilmoitti sen ajan ihmisille ja tuleville sukupolville välttämättömät asiat ja jätti loput uskovilleen, jotta he löytäisivät ja soveltaisivat niitä ilmoitettujen asioiden perusteella.
Tässä se on.
”löytää ja toteuttaa sen, mitä he ovat ilmoittaneet”
Sitä kutsutaan oikeuskäytännöksi.
Oikeuskäytäntö on ihmisen/ihmiskunnan asia; sen on katsottava, ymmärrettävä, ajateltava ja saavutettava tieto sanotusta sanomattomaan. Tässä asiassa virheen tai erimielisyyden…
(erilainen tulkinta, johtopäätöksen tekeminen, ratkaiseminen)
on väistämätöntä –
ihmisen olemuksen ja ominaisuuksien osalta –
on väistämätöntä.
Siitä huolimatta, Jumala,
”Sen, mitä en ole sanonut, voit päätellä siitä, mitä olen sanonut.”
(niin kuin minä olisin selittänyt, jos olisin selittänyt)
löydä hänet, muuten olette minulle tottelematon.”
jos hän sanoisi palvelijoilleen
”mahdoton tarjous”
hän olisi tehnyt. Hän ilmoitti myös, ettei hän tarjoaisi mahdotonta.
Näin ollen, uskonnollisessa tulkinnassa tottelevaisuus toteutuu siten, että ihminen toimii sen uskomuksen ja vakaumuksen mukaisesti, johon hän on ponnistelujensa tuloksena päätynyt. Tämän uskomuksen ja vakaumuksen mukaisesti hän välttää sitä, minkä hän pitää haram-teona, lähestyy sitä, minkä hän pitää halal-teona, ja täyttää sen, minkä hän pitää pakollisena ja velvoittavana.
Neillä, jotka eivät kykene tekemään itsenäisiä uskonnollisia tulkintoja, on velvollisuus totella niitä, jotka siihen kykenevät, ja pyytää heiltä uskonnollisia lausuntoja.
Se, mikä on kiellettyä, on ilman ilmoitusta.
(riippumatta siitä, mitä on ilmoitettu)
se on tuomitsemista ja täytäntöönpanoa oman mielensä ja halunsa mukaan. Kun tulkinta tehdään asianmukaisesti, vaikka tulos olisikin virheellinen,
(esimerkiksi, jos profeettamme olisi elossa ja hänelle esitettäisiin tämä tulos, hän pitäisi sitä virheellisenä)
siitä huolimatta, kul on tehnyt oman osansa ja ansaitsee palkkion
(arvokas palkkio tuonpuoleisessa elämässä)
hän saa palkkion. Jos hän osuu maaliin, palkkio kasvaa.
Tämän palkkioasian viisaus onkin siinä, että se kannustaa uskonnollista oppinutta ponnistelemaan kaikin voimin.
Lisätietoja varten klikkaa tästä:
– Miten meidän tulisi ymmärtää hadithia: ”Merivesi on puhdasta ja sen sisältö on sallittua”?
– Lahkotiedosto – Ensimmäinen osa.
– Lahkotiedosto – Toinen osa.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
