Kun muslimit saavat valtaa, eivätkö he anna muille ihmisille oikeutta elämään?

Kysymyksen tiedot


– Mekan kaudella profeetta Muhammed (rauha hänelle) kehotti kaikkia säilyttämään oman uskontonsa ja olemaan loukkaamatta toisten pyhyyksiä, jotta he eivät loukkaisi omia pyhyyksiämme. Kun puhutaan suvaitsevaisuudesta ja eri uskontojen kunnioittamisesta, kuinka oikein on se, että vallan otettuaan ja Medinassa valtion perustettuaan hän valloitti Mekan ja katsoi, ettei pakanoilla ollut siellä elämisoikeutta ja että heidän pyhyytensä oli tuhottava ja poljettava jalkoihin?

Vastaus

Arvoisa veljemme,

Historiallisesti on tehty vertailuja vääristä lähtökohdista käsin, mutta kysymyksen esittäjä huomauttaa, että muslimit osoittivat kunnioitusta ja suvaitsevaisuutta muita uskonnollisia vakaumuksia kohtaan Mekan heikkouden aikakaudella, mutta kun he saavuttivat valtiovallan Medinassa, he hylkäsivät tämän asenteen, riistivät ihmisiltä heidän elämisen oikeutensa, eivät tunnustaneet eri uskontojen edustajille oikeutta elää ja talloivat heidän pyhät asiansa jalkoihinsa.



Ensinnäkin



”Uskokoon jokainen omalla tavallaan.”

Ilmaisu muistuttaa Koraanin Kafirun-suuran kuudetta jaetta. Tässä suurassa ei ole kyse suvaitsevaisuudesta muita uskontoja kohtaan, vaan epäjumalanpalvojista,

”Koska kerran olet niin itsepintainen uskomuksissasi, niin tule, palvotaan yhdessä sinun jumalaasi, ja sinä palvot meidän jumalaamme.”

Tämä on vastalause sille käsitykselle, että tulisi luoda sekainen uskonnollinen ymmärrys, joka sekoittaa yhteen monoteismin ja polyteismin.



Toiseksi,



”Älkää pilkatko heidän pyhyyksiään, etteivät he pilkkaisi teidän pyhyyksiänne.”

Lause viittaa En’am-suuran 108. jakeeseen, ja sen merkitys on jumalallinen käsky, joka on voimassa kaikkina aikoina. On mahdotonta löytää tulkintaa, joka sallisi sen, että tietyissä tilanteissa voitaisiin ”sanoa suoraan, mitä ajatellaan”.

Kuten juuri mainittiin, kyseiset kaksi jaetta on irrotettu pääkontekstistaan,

”Kun muslimit ovat heikkoja, he kunnioittavat muita uskontoja eivätkä koske kenenkään pyhyyteen, mutta kun he vahvistuvat, he hylkäävät nämä periaatteet.”

Tällaisen muotoilun sisällyttäminen tuomioon on loogisten sääntöjen vastaista.

Nyt voimme siirtyä asiaan:

Kysymyksen esittäjä väittää, ettei Mekan valloituksen jälkeen pakanallisille annettu oikeutta asua siellä. Tietäville tämä väite on ristiriidassa historiallisten tosiasioiden kanssa.


Mekan valloitus,

Se on täynnä maalauksia, jotka tuovat esiin elämän pyhyyden sen sijaan, että ne tuhoaisivat siellä asuvien ihmisten oikeuden elämään. Näistä voimme luetella joitakin seuraavasti.


1.

Vaikka se sisälsi erittäin ankaria ehtoja muslimeja vastaan, hän solmi kymmenvuotisen rauhansopimuksen mekkalaisten pakanoiden kanssa, valiten rauhan sodan sijaan, myöhemmin kehittyneistä provosoivista tapahtumista huolimatta, välittämättä joidenkin seuralaisten tyytymättömyydestä.

Rauhaa vaali profeetta Muhammed (rauha hänelle).


2.

Väittäen, että Mekan pakanat olivat julkisesti rikkoneet rauhan puolitoista vuotta myöhemmin, hänelle annettiin varoituksia virheiden korjaamisesta sen sijaan, että hän olisi lähtenyt sotaan.

Profeetta Muhammed (rauha hänelle) näki, ettei muuta tietä kuin sotaa enää ollut jäljellä.


3.

Hän, joka salaa valmisteli Mekan valloitusta ilman verenvuodatusta, pyhän kaupungin Mekan, ilman että uutiset levisivät.

Profeetta Muhammed (rauha hänelle) oli se, joka asetti joukkoja kaikille teille, jotta ne voitaisiin valloittaa ilman taistelua.


4.

Kun islamilainen armeija hyökkäsi Mekkaan neljältä suunnalta, armeijan komentaja Sa’d ibn Ubada, joka ei halunnut verenvuodatusta, ellei se ollut välttämätöntä,

”Tänään on se päivä, jolloin sota on sallittua Kaabassa.”

sanansa vuoksi välittömästi

virasta erottava,

Kun hän näki, että Halid ibn al-Walidin komentama joukko oli joutunut vastarintaan ja taisteli sen vuoksi,

Tästä syystä profeetta Muhammed (rauha hänelle) oli hyvin surullinen ja lähetti heti sanansaattajan lopettamaan taistelun.


5.

Hän julisti, että ne, jotka pysyivät kodeissaan, ne, jotka laskivat aseensa, ja ne, jotka hakivat turvaa Mescid-i Haramiin ja Abu Sufyanin taloon, olivat turvassa;

Profeetta Muhammed (rauha hänelle) määräsi, ettei haavoittuneita, pakenevia tai vankeja saa tappaa.


6.

Mekkalaiset pakanat, jotka olivat tehneet muslimien elämästä helvettiä kahdenkymmenen vuoden ajan ja jotka eivät epäröineet hukuttaa heitä lusikalliseen vettä, olivat nyt hänen armoillaan ja miettivät kauhuissaan, mitä tekisivät.

”Minä sanon teille tänään veljeni profeetta Joosefin sanat: Tänään ei ole teille moitteita, Jumala teitä armahtakoon.”

joka on saavuttanut niin korkean moraalin tason, että voi sanoa:

Se on profeetta Muhammed (rauha hänelle).


7.


Joka julisti yleisen armahduksen Mekan valloituksen jälkeen,

vaikka hän jätti vain 17 ihmistä tämän armahduksen ulkopuolelle

Suhayl ibn Amr, Safwan ibn Umayya, Ikrimah ibn Abu Jahl

kuten myöhemmin turvapaikan antaminen Abdullah b. Ebû Serhille, joka ensin toimi ilmoituksen kirjurina, mutta myöhemmin luopui uskostaan ja osoitti häikäilemätöntä vihamielisyyttä islamia kohtaan, ja

Profeetta Muhammed (rauha hänelle) oli se, joka jopa antoi anteeksi Hindille, Abu Sufyanin vaimolle, joka repi ja söi rakkaan setänsä Hamzan keuhkot, ja näin varmisti, että kuolleiden lukumäärä jäi vain kuuteen.


8.

Heti Mekan valloituksen jälkeen toteutettu

Huneynin taistelu

Hän oli profeetta Muhammed (rauha hänelle), joka osallistui taisteluun kahdellatoista tuhannella sotilaalla, joista kaksi tuhatta oli Mekasta kääntyneitä muslimeja ja kahdeksankymmentä oli vielä islamiin kääntymättömiä kureishilaisia.

Kuten tästä viimeisestä tapauksesta selvästi käy ilmi, Allahin lähettiläs ei halunnut karkottaa pakanallisia Mekasta, saati sitten pakottaa heitä kääntymään uskoon, vaan heidän…

hän salli heidän osallistua Hunaynin taisteluun, vaikka he olivatkin epäjumalanpalvojia.

Kun otamme huomioon tämän ja muut vastaavat tapaukset, meiltä herää kysymys:


– Jos näitä profeetta Muhammedin (rauha hänelle) Mekan valloituksen ja sen jälkeisten tapahtumien yhteydessä toteuttamia käytäntöjä pidetään elämää koskevan oikeuden loukkauksena, niin miten sitten elämää koskevan oikeuden olemassaoloa voidaan tunnustaa?

Jos kysyjä viittaa siihen, että vuodesta 631 jKr. alkaen suuran At-Tawbah jakeen 28 myötä pakanoilta kiellettiin pääsy Masjid al-Haramiin, niin tässä kohtaa meidän on syytä pysähtyä hetkeksi.

On yleisesti hyväksyttyä, että uskonnon ja vakaumuksen palvontamenojen määrittäminen on kyseisen uskonnon haltijan yksinoikeus. Ykseyden periaatteelle rakentuvan uskonnon jakaminen saman pyhän paikan kanssa täysin vastakkaisen uskonjärjestelmän kanssa on sen olemassaolon kieltämistä; tämän pyhän temppelin, sen perustajan määräämän järjestyksen kunnioittaminen on välttämätöntä toisten uskomusten kunnioittamisen vuoksi.

Jäljelle jäävät vain tapaukset, joissa joitakin juutalaisheimoja ja Najranin kristittyjä karkotettiin niemimaan ulkopuolelle kalifi Ömerin valtakaudella, mikä oli pikemminkin erityisistä syistä tehty päätös kuin yleinen käytäntö.


– Kyseisten yhteisöjen kanssa tehdyn sopimuksen päättyminen,

– Yksipuolinen sopimusrikkomus,

– Joihinkin sahabi-henkilöihin kohdistuneet salamurhayritykset,

– Islamilaisen maailman sydänmaiden pitkäaikainen turvallisuusongelma,

näitä pidetään kyseisen käytännön synnyttäneinä tekijöinä.

Toisaalta, Hz. Ömer kirjoitti kirjeitä Fedekin ja Necranin asukkaiden asuinpaikkojen kuvernööreille;


– Että niille ei aiheuteta vahinkoa,

– Heidän sijoittamistaan hedelmällisille maille,

– Että heiltä ei peritä veroja tai muita maksuja missään nimessä, ennen kuin heidän tilanteensa on parantunut.

on pyytänyt.

Jos profeetta Muhammed (rauha hänelle) olisi käskenyt käydä sotaa aina, kun Arabian niemimaalla oli kaksi uskontoa rinnakkain, niin kalifi Ömerin, ja jopa häntä edeltäneen kalifi Abu Bakrin, olisi pitänyt karkottaa kaikki nämä ihmiset ja jättää sinne ei-muslimeja ollenkaan. On kuitenkin huomattava, että kalifit, jotka eivät toteuttaneet tätä käytäntöä muilla alueilla, eivät toteuttaneet sitä myöskään alueilla, joilla oli paljon ei-muslimeja, kuten Jemenissä ja Bahrainissa.

Hadithissä tappamista käsketty

”ihmiset”

He olivat pakanallisia arabeja. Sillä he vastustivat sitä, että Jumalan lähettiläs sai turvallisen kotimaan arabialaisilla mailla. Tätä äärimmäistä vihaa ja vihamielisyyttä vastaan hänkin,

”Kunnes Arabiassa ei ole enää kahta uskontoa.”

Hän käski sotaa. Tämä käsky ei siis koske kaikkia ihmisiä, vaan ainoastaan tiettyä joukkoa tuon ajan pakanallisia.

Mitä muslimeihin tulee,

Mistä ihmeestä pitäisi aloittaa korjaamaan väitettä, jonka mukaan jonkin toisen uskon pyhät esineet on tuhottu ja tallottu jalkojen alle?

Islamin historian ylpeimmät ja vähiten häpeää aiheuttavat sivut sijaitsevat tällä alueella, eikä mikään uskonjärjestelmä voi edes lähestyä, saati kilpailla, islamia tässä suhteessa. Sillä…

Islam on ainoa uskonto, joka takaa muiden uskontojen edustajien oikeudet omassa pyhässä kirjassaan olevilla jakeilla ja profeettansa sunnalla.

Al-Baqarah-suuran 256. jae,

”Uskontoon ei ole pakkoa.”

Tällä tavoin hän selkeästi ilmaisee, ettei uskonnollisen vakaumuksen hyväksymisessä voi olla pakkoa tai painostusta.

Mutta mikä on niiden eri uskontokuntiin kuuluvien ihmisten tilanne, jotka asuvat sota- tai rauhanomaisesti vallatuissa maissa ja eivät halua muuttaa muualle?

Islamin oikeudessa

suojatti

nimeltään

nämä eri uskontokuntiin kuuluvat yhteisöt,

Jos he suostuvat muslimien poliittiseen ylivaltaan ja maksavat heiltä vaadittavat verot,

He voivat oleskella islamilaisissa maissa niin kauan kuin haluavat.

Heidän;


– Heidän verensä,

– Tavarat,

– Rakkaat,

– Uskomukset,

– Temppelit


vapaa raiskauksesta

Se on islamilaisen valtion takaama.


Uskontojaan, kieliään, perhe- ja perintöoikeuksiaan, juhlapäiviään, koulutustaan ja opetustaan.

Hallituksen velvollisuutena on ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta he voivat suorittaa tehtävänsä täydellisessä vapaudessa.

Kun näiden tehtävien suorittaminen vaarantuu, palautetaan heiltä perityt verot, kuten Abu Ubayda ibn al-Jarrahin Syyrian alueella toteuttamat toimet osoittavat. Jopa kalifi Omarin aikaisista käytännöistä käy ilmi, että…

Muille uskontokunnille annetaan osuus zakat-verosta, ja työkyvyttömät dhimmit saavat sosiaaliavustusta.

Vaikka islamilaisen historian yleinen suunta ja kulku onkin ollut tällainen, näemme ajoittain erilaisia ja poikkeavia käytäntöjä. Historiakirjat kertovat, että esimerkiksi Abbasidien kalifi al-Mutawakkilin ja Fatimidien kalifi al-Hakim bi-Amr Allahin hallintokausilla zimmiksi kutsuttujen väestöryhmien oli pukeuduttava tietynvärisiin vaatteisiin ja päähineisiin ja he joutuivat kohtaamaan erilaisia rajoituksia.

Nämä kielteiset esimerkit ovat kuitenkin

Armenialaisten, syyrialaisten ja bysanttilaisten historioitsijoiden mukaan muslimihallitsijat osoittivat ihailtavaa asennetta eri uskontokuntiin kuuluville alamaisilleen.

Heidän ylistyksensä on enemmän kuin tarpeeksi siedettävää.

Esimerkiksi, nähdäkseen miten eri uskontojen edustajia kohdeltiin, voi tutustua Urfalı Mateosin kirjoituksiin koskien Suurta Selçuk-sulttaani Melikşahia, eri ristiretkiaikaisiin lähteisiin koskien Saladinia, Mustafa Faydan teokseen ”Hz. Ömer Döneminde Gayr-i Müslimler” ja TW Arnoldin teokseen ”İslâmın Yayılış Tarihi” yleisesti ottaen muslimivalloittajien ja -hallitsijoiden osalta.

Mitäpä siinä enää pitempään selittelemään!

Lähes neljätoista vuosisataa sitten valloitettu

Syyria, Irak, Egypti, Pohjois-Afrikka

ja tuhat vuotta sitten valloitettu

Anatoliassa asuvien juutalaisten, kristittyjen, armenialaisten, syyrialaisten, kreikkalaisten ja muiden vähemmistöjen ja uskontokuntien

tiedetään, että niillä oli edelleen merkittävä osuus tänäkin päivänä, ja että ennen kansallisvaltioasemaan siirtymistä, vain vuosisata aiemmin, Ottomaanien valtakunnassa metropoleissa ja kaupungeissa asuvien vähemmistöjen määrä oli moninkertainen nykyisiin lukuihin verrattuna.

Sitä vastoin se oli seitsemän vuosisadan ajan islamilaisen kulttuurin ja sivilisaation loistavimpien vaiheiden kehto.

Kuka voisi sanoa, että Espanjan-Andalusian alueella on enää yhtään muslimia lääketeollisuudessa?

Toiminut yli kolmen vuosisadan ajan islamilaisen sivilisaation kotina.

Eikö Sisilian saari olekaan jakanut samaa kohtaloa kuin Iberian niemimaa?


Tai Kreeta

Mitä meidän pitäisi sanoa hänelle?

1300-luvun jälkipuoliskolta lähtien olemme astuneet näille jalanjäljille.

Balkanilla ja Itä-Euroopassa

Onko tilanne kovin erilainen?

Eivät ainoastaan muslimit ole joutuneet osakseen tuhoavan vihamielisen asenteen kohteeksi, jota osoitetaan erilaisia uskomuksia ja kulttuureja kohtaan.


Amerikan alkuperäisasukkaat eli intiaanit

Se on sama länsimainen sivilisaatio, joka vieraannuttaa kulttuurisilla hyökkäyksillään, tuhoaa sotakirveillään ja lopulta alentaa ne museoesineiksi.

Lännen historiassa on ollut tapana assimilloida muita ihmisiä, sen sijaan että heidän kanssaan olisi eletty yhdessä, ja jos heitä ei ole voitu assimilloida, heidät on tuhottu.


Eri uskontojen kunnioittaminen,

Yhdessä eläminen muiden kanssa ei ole länsimaiden todellisuutta, vaan unelma. Näemme, kuinka ne kompastelevat ja kaatuilevat yrittäessään toteuttaa tätä ajatusta, jota ei löydy niiden historiallisista rakenteista tai kulttuurisista koodeista, mutta me olemme tästä uudesta suuntauksesta vain tyytyväisiä.

Edes Yhdysvalloissa mustaihoisiin kohdistuva poliisiväkivalta tai Saksassa turkkilaisten koteihin kohdistuvat tuhopoltot ja skinheadien puukkoiskut eivät voi varjostaa arvostustamme.


Kunhan vain

pitäen tätä arvokasta suuntausta omina löytöinään, omina keksintöinään tällä alalla

Älkäämme unohtako muslimeja, jotka ovat opettaneet ihmiskunnalle tärkeitä asioita!


Kunhan vain

tämän kauneuden, jota he, kuten monilla muillakin aloilla, aikovat tulevaisuudessa lavastaa

Älkööt he naamioiko rumia, verisiä suunnitelmiaan.


Lisätietoja varten klikkaa tästä:


– Mitä oikeuksia islam antaa ihmiselle?


Terveisin ja rukouksin…

Kysymyksiä islamista

Kommentit


Şehmusçetin

Jumala olkoon tyytyväinen.

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy, jotta voit kommentoida.

Latest Questions

Question of the Day