Arvoisa veljemme,
Jokainen lapsi on oman tilanteensa mukaan vastuussa huolehtimaan apua tarvitsevista vanhemmistaan.
Islam pitää vanhempien kunnioittamista erittäin tärkeänä ja pyhänä asiana. Islamissa uskotaan jopa, että yksi tie paratiisiin kulkee vanhempien siunauksen kautta.
Islam käskee lasta olemaan kunnioittava ja palveleva vanhempiaan kohtaan. Koraanissa, pyhässä kirjassamme, sanotaan tästä muun muassa näin:
”Herrasi on ehdottomasti käskenyt teitä palvelemaan vain Häntä ja olemaan hyviä vanhemmillenne. Jos jompikumpi tai molemmat vanhenevat luonasi, älä sano heille edes ”höh!”, äläkä toru heitä, vaan puhu heille kauniisti.”
(Isra, 17/23)
Näin on määrätty. Siksi lapsen tulee aina olla vanhempiensa käskyn ja palvelun alainen.
On kuitenkin huomattava, että lapsen kunnioitus ja palvelu vanhempiaan kohtaan ei saa vahingoittaa hänen islamilaista asemaansa. Toisin sanoen, hänen on täytettävä heidän tarpeensa rikkomatta uskonnollisia periaatteita. Itse asiassa, Profeetan (rauha hänelle) aikana monet seuralaiset olivat aluksi kieltäytyneet kääntymästä islamiin, ja jopa pysyneet pakanuudessa, joka oli islamin vastakohta. He painostivat lapsiaan hylkäämään islamin.
Ilmoituksen myötä käskettiin, ettei vanhempien islamia vastustaviin pyyntöihin tule suostua, mutta heitä ei myöskään tule kokonaan hylätä. Käskettiin palvelemaan heitä mahdollisimman paljon ja pyrkimään miellyttämään heitä, noudattamatta kuitenkaan heidän uskonnollisia periaatteita rikkovia pyyntöjään.
Tämän mukaan jokaisen lapsen on huolehdittava vanhemmistaan ja noudatettava heidän käskyjään ja toiveitaan. Mutta jos nämä toiveet ovat ristiriidassa islamin periaatteiden ja käskyjen kanssa, lapsi ei ole velvollinen niitä noudattamaan. Esimerkiksi, jos vanhemmat kieltäytyvät islamista tai kieltävät lasta rukoilemasta, lapsi ei ole velvollinen noudattamaan näitä toiveita; hän ei ole velvollinen niitä noudattamaan, ja jos hän noudattaisi niitä, hän tekisi syntiä.
Kaikki lapset ovat vastuussa vanhempiensa huolenpidosta.
Ensisijaisesti varakkailla miespuolisilla lapsilla on kuitenkin elatusvelvollisuus.
Jos he eivät katso, niin tyttöjenkin on pakko katsoa.
Jos vanhemmat köyhtyvät tai tulevat liian vanhoiksi tai kykenemättömiksi työskentelemään, on lapsilla velvollisuus heitä kohtaan huolehtia ja heitä hoitaa.
Koraanissa sanotaan näin:
”Ole kiitollinen minulle ja vanhemmillesi…”
(Lokman, 31/14).
”Älä tottele vanhempiasi, jos he käskevät sinua tekemään jotakin, joka on islamin vastaista. Osoita heille kuitenkin ystävällisyyttä tässä maailmassa.”
(Lokman, 31/15).
Cabir b. Abdullahilta on kerrottu, että hän sanoi näin:
Eräs mies tuli yhdessä isänsä kanssa profeetta Muhammedin (rauha hänelle) luokse ja sanoi:
”Oi Allahin lähettiläs! Minulla on omaisuutta, ja isälläni on omaisuutta. Isäni haluaa ottaa minun omaisuuteni.”
Allahin lähettiläs (rauha hänelle) sanoi näin:
”Sinä ja omaisuutesi kuulutte isällesi.”
(es-Serahsî, el-Mebsût, V, 222-229; el-Kâsânî, Bedâyiu´s-Sanâyi, IV / 30; İbnül-Hümam, Fethul Kadir, III / 349 jne.)
Vanhempien omistusoikeus lastensa omaisuuteen on kuitenkin tulkittu siten, että se rajoittuu tilanteisiin, joissa vanhemmat ovat köyhiä ja tarvitsevat apua. Perintöä koskevien jakeiden ilmoittamisen myötä vanhempien oikeudet kuolleiden lastensa omaisuuteen on määritelty.
Vanhempien oikeus saada elatusapua lapseltaan edellyttää seuraavia ehtoja: Heidän on oltava köyhiä. Muussa tapauksessa heidän tarpeensa tyydytetään omasta omaisuudestaan. Elatusvelvollisen lapsen tai lapsenlapsen on kyettävä maksamaan elatusapua. Tämä kyky voi toteutua joko rikkauden tai työnteon ja ansaitsemisen kyvyn kautta.
Läheisille maksettavan elatusavun edellytykset ovat seuraavat:
1.
Vihollisen täytyy olla köyhä.
Tämä johtuu joko omaisuuden puutteesta tai kyvyttömyydestä työhön. Kyvyttömyys työhön johtuu syistä, kuten alaikäisyydestä, vanhuudesta, mielisairaudesta tai kroonisesta sairaudesta. Vanhemmat ovat kuitenkin poikkeus. Vaikka he olisivat terveitä ja vahvoja ja kykenevät työhön, heille tarjotaan elatusapua. Tämän tilanteen mukaan, jos muut sukulaiset kuin vanhemmat ja puoliso ovat rikkaita tai kykenevät työhön, heille ei tarvita elatusapua. Malikien suosiman näkemyksen mukaan vanhemmat eivät voi vaatia elatusapua lapsiltaan, jos he kykenevät työhön (el-Kâsânî, age, IV / 36, 37; İbn Âbidîn, Reddül-Muhtâr, II / 923; eş-Şîrâzî, el-Muhezzeb, II / 167; eş-Şirbînî, Muğnîl-muhtaç, III / 448; İbn Kudâme, el-Muğnî, VII / 595; İbnül-Hümâm, age, III / 347).
2. Elatusvelvollisen,
Hänen täytyy olla varakas ja kykeneväinen elättämään köyhän sukulaisensa, jotta tämä ei joudu tekemään työtä elantonsa eteen.
Isä ja aviomies ovat kuitenkin poikkeuksia.
Vaikka mies olisi köyhä, hän on velvollinen elättämään vanhempiaan ja vaimoaan. Malikien mukaan köyhän lapsen ei tarvitse elättää vanhempiaan, vaikka hän kykenisi työhön ja ansaitsemaan.
Eräässä Câbirin (ra) välittämässä hadithissa sanotaan näin:
”Jos joku teistä köyhtyy, huolehtikoon ensin omista tarpeistaan. Jos hänelle jää jotakin yli, hän käyttäköön sen perheenjäsentensä tarpeisiin, ja jos hänelle jää vielä jotakin yli, hän käyttäköön sen muiden sukulaistensa tarpeisiin.”
(Abu Dawud, Itak, 9; Nasai, Buyu’, 84; Ahmad ibn Hanbal, III/205).
3.
Elatusta saavan henkilön on oltava sukulainen.
Hanafi-koulukunnan mukaan elatusvelvollisen on oltava perimyssuhteessa oleva sukulainen sille, jolle hän elatusapua antaa.
Todisteena on tämä jae:
”…Äiti ei saa joutua kärsimään lapsensa vuoksi, eikä isä, joka on lapsen oma, saa joutua kärsimään lapsensa vuoksi. Sama koskee perillistä.”
(Al-Baqara, 2/233).
Tämän jakeen mukaan vanhempien ja lasten väliset tietyt oikeudet ja velvollisuudet koskevat myös muita perillisiä. Tämä kattaa tarvittaessa myös elatusmenot.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
