– Kun he unohtivat heille annetut varoitukset, avasimme heille kaikkien asioiden ovet. Kun he sitten ylpistyivät saamistaan asioista, me yllätimme heidät äkkiä! Niin he menettivät yhtäkkiä kaiken toivonsa.
– Lopulta sortajien suku hävitettiin. Kaikki ylistys kuuluu Allahille, maailmojen Herralle. (Al-An’am, 44-45)
Kysymys:
1. Keitä nämä ihmiset ovat?
2. Onko kaikki ne, jotka kielsivät profeetat, tuhoutuneet?
3. Miten nämä tuhoutuivat?
Arvoisa veljemme,
1.
Tämän tarinan alusta, eli:
”Totisesti, olemme lähettäneet profeettoja myös niille kansakunnille, jotka olivat ennen sinua.”
(mutta he kielsivät sen)
Me rankaisimme heitä ahdingolla ja vaikeuksilla, jotta he anoisivat meiltä apua.”
(Enam, 6/42)
Kuten jakeesta käy ilmi, tässä ei viitata tiettyyn kansaan, vaan useisiin määrittelemättömiin / epämääräisiin kansakuntiin / yhteisöihin.
Jaeetta
”Vääryyttä tekevän kansan juuri on katkaistu.”
Kuten yllä olevasta ilmauksesta käy ilmi, tässä tarinassa ei mainita erikseen rangaistujen yhteisöjen nimiä, vaan
joilla kaikilla on yhteinen rikosperuste
julmuus
ominaisuuteensa
on kiinnitetty huomiota.
Tällä Allahin rangaistus ja viha ei kohdistu tiettyihin ihmisryhmiin, vaan
julmuus
Painotetaan sitä, että se on tarkoitettu nimenomaan niille yhteisöille, jotka on määritelty tietyin kriteerein, ja että se tulee olemaan niille tarkoitettu jatkossakin.
Olemme tutkineet yli kymmentä tefsir-lähdettä, emmekä ole löytäneet niistä mitään selitystä näiden tuhottujen tyrannien henkilöllisyydestä.
2.
Jaeen ulkoisesta ilmaisusta käy ilmi, että kaikki profeettoja kieltäneet väärintekijät on tuhottu.
Imaami Maturidi on esittänyt teoksessaan joitakin näkemyksiä ja lopuksi ilmaissut oman mielipiteensä:
– Vääryyttä tekevän kansan
täydellisesti tuhottuina
juuri on kuivunut.
– Täällä
sorto, epäjumalanpalvelus
tarkoittaa.
–
Lopulta sortajakansa hävitettiin juurineen.
lauseeseen, Jumala heidän
katkaisi sen juuret / tuhosi sen juuret
sille on annettu myös merkitys:
Kansan juuret
lausuntoon, jonka sisältö on seuraava:
kansan loppu
Myös merkitykset on annettu. Kaikki nämä tarkoittavat samaa. Eli
Kun heidän viimeinenkin jäsenensä tuhottiin, heidän juurensa katkaistiin.
–
Vääryyttä tehneen kansan juuret on katkaistu.
lauseella
heidän ylpeilynsä ja kerskailunsa lopetettiin, kun ne asiat, joista he ylpeilivät ja kerskuivat, saatiin päätökseen.
Tarkoittanee jotakin sellaista.
(ks. Tevilatü’l-Kur’an, kyseisen jakeen tulkinta)
3.
Koraanissa ei ole mainintaa siitä, miten he tuhoutuivat. Emme myöskään löytäneet tästä selitystä tefsir-lähteistä.
Koraanin mukaan tuhon syyt
Koraani, syitä, jotka johtavat yhteiskuntien tuhoon.
tuhlaaminen, liioittelu, epäoikeudenmukaisuus mitoissa ja painoissa
on tuonut esiin tekemisen muodossa.(1)
Koraanissa korostetaan usein varoitusta, että rikkauden vuoksi hillittömyyteen ja hemmotteluun taipuvaiset, kapinassa ja pahuudessa äärimmäisyyksiin menevät, sortoon ja turmelukseen ryhtyvät yhteiskunnat kohtaavat tuhon. (2)
Toisaalta ei ole nähtävissä, että uskon, moraalin ja hyveen, poliittisen ja hallinnollisen oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden periaatteiden mukaisesti toimivien yhteiskuntien tuhosta olisi puhuttu.(3)
Vääryys ja epäoikeudenmukaisuus
Yksi niistä syistä, jotka johtavat yhteiskuntien tuhoon, on
sorto ja vääryys
Yritetään selittää asiaa:
Väärinkohtelu / Julmuus
sana,
”zlm”
(Vääryys)
Sen juuri on ”zalm” (ظلم), joka on verbin ”zulm” (ظلم) substantiivinen muoto. Tämä verbi on joskus suoraan kahden objektin kanssa, joskus taas…
”ب“
Seuraa usein ”cer”-kirjainta, jota käytetään transitiiviverbien yhteydessä.
”Siinä on vääryyttä”
esim. (4)
”Vääryys”
Sanalla näyttää olevan kaksi merkitystä.
Joku,
koska pimeys on valon vastakohta, on harhautuminen polulta oikealle tai vasemmalle,
toinen
myös transitiiviverbinä,
”jonkin siirtäminen paikasta toiseen”
Se tarkoittaa epäoikeudenmukaisuutta. Tässä merkityksessä sitä käytetään oikeudenmukaisuuden vastakohtana. Näin ollen jonkun oikeuden tai ansaitsemansa asian epääminen on sortoa. Myös kidutusta ja rajojen ylittämistä kutsutaan sorroksi.
Väärinkohtelu / Julmuus
sanan
”jonkin siirtäminen paikasta toiseen”
tai
”jonkin asian laittamatta jättäminen sille kuuluvaan paikkaan”
on sanottu, että kaikki arabian kielen tutkijat ovat tästä asiasta yksimielisiä.(5)
Kielessämme on pidetty kaikenlaista epäoikeudenmukaisuutta sortona. (6)
Vääryyden vastakohta on oikeudenmukaisuus.
(7) Ja niin kuin sortoa ja julmuutta on Koraanissa ankarasti arvosteltu ja kielletty, niin oikeudenmukaisuutta on vastaavasti ylistetty ja käsketty.(8)
Koraanin tuomat yhteiskunnalliset moraaliperiaatteet tähtäävät hyveellisen yhteiskunnan luomiseen.(9)
Jos yhteiskunta onkin uskoton, mutta sen johtajat kohtelevat kansaa oikeudenmukaisesti ja kansa toisiaan, se voi säilyä.(10) Tämän mukaan
Yhteiskuntien olemassaolon jatkuminen riippuu siitä, että ne vaalivat oikeudenmukaisuutta, ovat hyveellisiä eli pitävät yllä inhimillisiä arvoja.
Kun tarkastelemme jakeita niiden kontekstissa, huomaamme, että yhteiskuntien taipumus sortoon ja haluttomuus poistaa sortoa johtavat myös sosiaaliseen rangaistukseen. (11)
Jakeissa todetaan selvästi, että tuhon tärkein syy on sorto.
”Sano: Mitä te ajattelette, jos Jumalan rangaistus teitä yllättäen tai avoimesti kohtaisi, niin tuhoutuisiko joku muu kuin väärintekijöiden joukko?”
(12)
”Totisesti, jos heihin koskettaisi edes vähäinen osa Herransa rangaistuksesta, he varmasti sanoisivat: ’Voi meitä! Totisesti, me olimme väärintekijöitä.'”
(13)
Kuten nähdään, tuhoon johtavat turmeltumistekijät ovat Koraanin terminologiassa
julmuus
on tiivistetty käsitteellä (14).
Jakeessa sanotaan seuraavaa:
”Me olemme tuhonneet monia kaupunkeja, kun niiden asukkaat nukkuivat yöllä tai päivällä. Kun rangaistuksemme heitä kohtasi, he eivät voineet muuta kuin sanoa: ’Me olimme todellakin väärintekijöitä.’”
(15)
Seuraava jae kuvaa, että profeetta Nooan kansan tuhon syynä oli heidän harjoittamansa vääryys:
”Lopulta heidän jatkaessaan sortotoimiaan, tulva yllätti heidät.”
(16)
Myös Lootin kansasta on sanottu seuraavaa:
”Me hävitämme tämän maan asukkaat, sillä he ovat väärintekijöitä”, he sanoivat.
(17)
Koraanin mukaan yhteiskuntia ei tuhota rangaistuksena ilman, että niitä varoitetaan ensin profeettojen välityksellä. (18)
Vaikka kansoja varoitettiin lähettiläiden välityksellä, heidän julmuutensa jatkui, ja heidän tuhonsa oli väistämätön. Tämä tilanne kuvataan jakeessa näin:
”Her maa ei tuhoa kaupunkeja, ellei se lähetä niihin profeettaa, joka lukee niille Meidän ilmoituksiamme. Me tuhoamme kaupungit vasta sitten, kun niiden asukkaat jatkavat vääryyttä.”
(19)
”Lopulta sortajien suku hävitettiin…”
(20)
Sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus, köyhdyttämispolitiikka ja yhteiskunnan etnisten ryhmien pitäminen sorron ja uhan alla on myös katsottu eräänlaiseksi sortotoimeksi, joka aiheuttaa jakautumista yhteiskunnassa.
Siitä huolimatta, sorretut yhteisöt ovat myöhemmin syrjäyttäneet sortavat yhteisöt. (21)
Korkein Jumala ilmoittaa, että Hän jakaa voiman ja vallan ihmisten kesken ja että sorretut kansat tulevat aikanaan nousemaan voimakkaiksi, vaurastuviksi ja hallitseviksi kansoiksi. (22) Seuraava jae ilmaisee tämän selvästi:
”Ja sitä kansaa, jota halveksittiin ja sorrettiin”
(Israelin pojat)
Me annoimme perinnöksi maan itä- ja länsiosat, maan, jonka olimme täyttäneet siunauksilla. Herran kaunis lupaus Israelin lapsille toteutui heidän kärsivällisyytensä ansiosta. Me tuhosimme faraon ja hänen kansansa teot ja heidän viljelemänsä puutarhat.”
(23)
Yhteiskunnallisen rangaistusprosessin läpikäyvän yhteiskunnan rangaistus ei toteudu heti. Odotetaan, että niille myönnetty määräaika kuluu umpeen ja rangaistuksen syyt toteutuvat. (24)
Sillä Jumala ei laiminlyö väärintekijöiden rangaistusta, vaan antaa heille armonaikaa koettelemuksen vuoksi.
(25)
Joskus sortajien rangaistus tässä maailmassa toteutuu siten, että jokin toinen sortajayhteiskunta iskee heihin.(26)
Kurtubin mukaan,
julma ihminen / tyranni
Allah rankaisee häntä asettamalla hänen päälleen toisen sortajan, ellei hän luovu sortamisestaan. Tähän sisältyvät nekin, jotka sortavat itseään tai hallitsemaansa kansaa. (27)
Väärinteko,
Kukaan ei jää koskaan rangaistuksetta, eikä myöskään julma ihminen pysy ikuisesti maan päällä. Runoilija Mutanabbi on sanonut:
”Ei ole olemassa kättä, jonka yläpuolella ei olisi Jumalan kättä.”
Ei ole olemassa sellaista tyrannia, jota ei joku toinen tyranni kukistaisi.
(28)
Kuten jakeista ymmärrämme,
”Niiden yhteiskuntien, jotka vastustivat Jumalan varoituksia ja profeettojen kutsua, ja jotka ylittivät rajat epäuskossa, monijumalaisuudessa ja vääryydessä, loppu on aina ollut sama.”
(29)
Jotkut kommentaattorit ovat huomauttaneet, että tuhoutuneiden kansojen asuinsijoilla saattoi asua ihmisiä vain hyvin lyhyen aikaa tai hyvin vähän ihmisiä kerrallaan. (30)
Kaikki nämä muistutukset ovat varoitus myöhemmille sukupolville. Sillä jakeiden mukaan, niiden kansojen, jotka tuhottiin heidän julmuuksiensa vuoksi, tilalle tulee muita kansoja. (31)
Täällä Allah kuitenkin muistuttaa, että Hän tulee tarkkailemaan ja koettelemaan niitä, jotka tulevat korvaamaan sortavan yhteiskunnan, ja miten he tulevat toimimaan. Araf-suuran 129. jakeessa Mooses sanoo israelilaisille:
”Toivottavasti Herranne tuhoaa vihollisenne ja asettaa teidät heidän tilalleen maan päälle, jotta näkisi, miten te toimitte.”
hänen kerrotaan sanoneen.
Hud-suurassa oleva
”Älkää olko väärintekijöiden puolella, sillä silloin tuli polttaa teidätkin. Koska teillä ei ole muita ystäviä kuin Jumala, ette voi saada apua mistään muualta!”
(32) Tämän jakeen mukaan ystävyyden solmiminen väärintekijöiden kanssa, heidän kanssaan oleminen, heidän hyväksyminen, heidän jäljitteleminen, väärintekijöiden ylistäminen ja rakastaminen johtavat jumalalliseen rangaistukseen. (33)
Lisätietoja varten klikkaa tästä:
– Koraanissa sanotaan: ”Ennen kuin Me tuhoamme jonkin kansan tai yhteisön…
Alaviitteet:
1) Ks. Šu’arâ 26/181-183; Rahmân 55/8-9; Mutaffifîn 83/1-3.
2) Hûd 11/37, 44, 116.
3) Karaman ym., Koraanin polku -selitys, 2/376-377; Müftüoğlu, ”Ihmisen asema koettelemusten ja onnettomuuksien edessä Koraanin mukaan”, 15, 16.
4) Ibn Manzûr, ”zlm”, Lisânu’l-Arab, 12/373.
5) ks. Abū Bakr Muhammad b. Hasan Ibn Durayd, Kitāb al-Jamharāt fī al-lugha (Haydarābād: Dār al-Ṣādir, 1345), 124; al-Jawharī, ”ẓlm”, al-Ṣiḥāḥ, 5/1977, 1978; Ibn Manẓūr, ”ẓlm”, Lisān al-ʿArab, 12/373; al-Sayyid Muhammad Murtadā al-Zabīdī, Tāj al-ʿarūs min jawāhir al-qāmūs (toim. Matbaʿat al-Hayriyya, 1306), 8/383.
6) Veli Ulutürk, Koraanin mukainen vääryyden käsite (Kayseri: İstişare Yayınları, 1993), 10.
7) Cevherî, ”zlm” Es-Sıhâh, 5/1977; İbn Fâris, Mucem-u’l-mekâyîsi’l-luğa, 3/617.
8) ks. Al-Ma’ida 5/1.
9) Lisätietoja varten ks. Şahin Güven, Erdemli Toplum İnşası “Hucurât Suresi Tefsiri” (Istanbul: Düşün Yayınları, 2012).
10) Abdulkerim Zeydan, Jumalallisten lakien viisaudet, suom. Nizamettin Saltan (Istanbul: İhtar Yayınları, 1997), 122.
11) Hûd 11/102.
12) Al-An’am 6:47.
13) Al-Anbiya 21/46.
14) Aiheesta ks. Hûd 11/44; 82-83; Kasas 28/59.
15) Al-A’raf 6/4-5.
16) Al-Ankabut 29/14.
17) Ankebut 29/31.
18) En’am 6/131; Šu’arâ, 26/208-209; Şimşek, Kuran Kıssalarına Giriş, 84.
19) Al-Qasas 28/58-59.
20) Al-An’am 6:45.
21) Celattin Çelik, Koraanissa yhteiskunnallinen muutos (Istanbul: İnsan Yayınları, 1996), 120; Aiheesta ks. Araf 7/137; Enfâl 8/26; Kasas 28/5.
22) Tätä asiaa käsittelevät Koraanin jakeet ovat: Âl-i İmrân 3/139-141, 152, 154; Enfâl 8/9-12, 17-18, 62-64; Tevbe 9/14-15, 25-26; Rûm 30/47.
23) Al-A’raf 7/137.
24) Şimşek, Johdatus Koraanin kertomuksiin, 84; Çelik, Yhteiskunnallinen muutos Koraanissa, 121.
25) Kasım Şulûl, ”Islamilaisen ajattelun historiantiede”, Dîvân Disipliinienvälinen Tutkimuslehti 1/2 (2001), 98.
26) Enam 6/129.
27) Abū ʿAbdillāh Muḥammad b. Aḥmad b. Abī Bakr b. Farḥ al-Qurṭubī, al-Ǧāmiʿ li-aḥkāmi’l-Qur’ān (Beirut: Dār al-Kutub al-ʿIlmiyya, 1988), 7/85.
28) Muhammed Ahmet Kasım, Muhyiddin, Ulûmu’l-belâğa (el-bedî„ ve‟l-beyân) (Tripoli: Müessesetü’l-Hadîse Li’l-Kitab, 2003), 221; Muhammed b. Aydemir el Müstasımî, Ed-Dürrü’l-ferîd ve beytü’l-kasîd, toim. Kamil Selman el-Cübûrî (Beirut: Dâru’l-Kütübi’l-İlmiyye, 2015/1436), 10/413; Ebu’l-Fidâ Muhammed bin İsmail, Ibn Kesîr, Tefsiru’l-Kurâni’l-azîm (Beirut: Dâru’l-Kalem, 1966), 2/177.
29) Çimen, ”Onko tuhoaminen jatkuva prosessi?”, 43.
30) Muhammed b. Ömer b. Hüseyin Fahreddin er-Râzî, Mefâtihu’l gayb, et-tefsiru’l-kebir (Beirut: Daru’l-Kütübi’l-İlmiyye, 1990), 25/5; Ebu Abdillah Muhammed b. Ali b. Muhammed eş-Şevkani, Fethu’l-Kadîr (Beirut: Dâru‟l-Kütübi’l-İlmiyye, 1983), 4/174; Ebû Abdillâh Muhammed et-Tâhir b. Muhammed b. Muhammed eş-Şâzelî b. Abdilkādir b. Muhammed b. Âşûr, Tefsiru’t-tenvîr ve t-tahrîr (Tunis: Dâru’tTûnusiyye, 1974), 22/151; ks. Enam 6/6.
31) Al-Anbiya 21/11.
32) Al-Hud 11/113.
33) ks. Zemahşerî, el-Keşşaf, 2/433; ks. Duran Ali YILDIRIM, Koraanin kertomuksissa esiintyvien yhteiskuntien tuhoutuminen ja sen syyt, Kahramanmaraş Sütçü İmam Üniversitesi İlahiyat Fakültesi Dergisi, joulukuu 2020.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
