Arvoisa veljemme,
Uskonnonoppinut;
Jokainen fiqh-oppinut, joka todella tuntee Koraanin salaisuudet, pystyy tekemään ijtihadia (itsenäistä tulkintaa) ja on auktoriteetti islamilaisten tieteiden kaikissa säännöksissä.
Nämä henkilöt ovat valioita, joilla on kyky ymmärtää Koraanin ja hadithien salaisuuksia. He ovat syventyneet sekä järkiperäiseen että perimätietoon perustuvaan tietoon ja tuoneet löytämänsä arvokkaat tiedot muslimien hyödyksi.
Ijtihad (islamilainen oikeusoppi)
Se on korkea ja arvostettu asema. Siihen ei päästä väittelemällä, vaan syvällisen tiedon lisäksi Jumalan armolla ja suosiolla. Heidän kanssaan kilpaileminen ei ole jokaisen etu. Tarkkaan katsottuna, profeettojen perillisten loistavin ja upein esimerkki näkyy heissä. Suuret mujtahidit ovat kaikki saaneet osakseen johdatuksen valon. Heidän tehtävänsä on ymmärtää Jumalallisten säädösten tarkoitusta ja soveltaa niitä käytäntöön.
Sahabeden sonra olosuhteet alkoivat muuttua. Kaupankäynnissä, taiteessa, maataloudessa tapahtui uusia kehityksiä ja syntyi uusia ongelmia. Myös tavat ja perinteet muuttuivat. Näihin tarpeisiin ei tietenkään voitu suhtautua välinpitämättömästi. Juuri tässä vaiheessa jokainen mujtahid, ymmärtäen hänelle kuuluvan tehtävän painon, teki suuria ponnistuksia ja osoitti suurta huolellisuutta ijtihadissa. He käyttivät kaiken kykynsä ja ponnistuksensa fikh-tieteen sääntöjen ja lakien määrittämiseen. Juuri näiden henkilöiden ansiosta ijtihad-tiede saavutti täydellisyyden.
Mufti-arvonimen saamiseksi vaadittavat ehdot ovat seuraavat:
1)
Hänen täytyy tuntea arabian kielen säännöt kaikessa monimutkaisuudessaan.
2)
Hänen täytyy hallita Koraaniin liittyvät tieteet täydellisesti.
3)
Muftiinin on tunnettava kaikki ne säädökset, joista on tehty lopullinen päätös, jotta hän ei toimisi uskonnollisten oppineiden yhteisen päätöksen vastaisesti. Tätä varten hänen on tutkittava, missä kohdissa islamin oppineet ovat olleet eri mieltä ja missä kohdissa he ovat olleet yksimielisiä, aina profeetan seuralaisista lähtien.
4)
Mufti’n (islamilaisen lainoppineen) on tunnettava analogiapäätöksen (qiyas) eri muodot. Sillä analogiapäätös on ijtihad’in (itsenäisen lainopillisen tulkinnan) sielu. Siksi mufti’n on tunnettava yksityiskohtaisesti kaikki analogiapäätöksen osatekijät, lajit, säännöt ja ehdot fikh-metodologian (islamilaisen lainopillisen metodologian) analogiapäätöstä käsittelevässä osassa.
5)
Uskonnoppineen on tunnettava myös perinteet ja tavat.
6)
Ijtihadia harjoittavan henkilön on välttämätöntä muistaa uskonnollisia säädöksiä koskevat hadithit, tuntea niiden todenperäisyysaste, niiden kertojat; onko kyseessä mutawatir, mashhur, ahad vai mansuh -hadith, ja hallita nämä tiedot. Hänen on myös oltava perillä näiden hadithien kertojien tilasta cerh- ja ta’dil-näkökulmasta.
7)
Fiqh-metodologiassa mainittujen periaatteiden, sääntöjen ja ehtojen tulee olla mujtahidin (islamilaisen lainoppineen) pätevyysalueella.
Pelkästään näiden ehtojen täyttyminen ei riitä. Ijtihadia varten tarvitaan synnynnäinen kyky, nerokas älykkyys ja taito. Abdulkerim Zeydan selittää tätä asiaa teoksessaan Usûl-ü Fıkıh näin:
”Uskonnonoppinut”
Hänellä täytyy olla hienostunut ymmärrys, syvällinen uskonnollinen tietämys, terävä äly, puhdas mieli, erinomainen vaisto, kaunis ymmärrys ja loistava älykkyys. Vaikka joku, jolla ei ole näitä ominaisuuksia, tuntisikin ijtihad-säännöt, hän ei voi olla mujtahid.” Tämän jälkeen hän antaa seuraavan esimerkin: ”Vaikka ihmisellä olisi kuinka paljon tietoa kirjallisuudesta ja runoudesta, hän ei voi olla runoilija, jos hänellä ei ole synnynnäistä lahjakkuutta.”
Tästä asiasta on myös Imam Malik lausunut seuraavasti:
”Tiede,
Se ei ole riippuvainen tarinoiden paljoudesta; pikemminkin se on valo, jonka Jumala, Kaikkivaltias, asettaa sydämeen, ja sen avulla erotetaan toisistaan oikea ja väärä.”
Kyllä, ijtihadille on välttämätöntä myös jumalallinen lahja. Jos siis työllä saavutetut edellytykset ovat ijtihadin ruumis, niin Jumalan antamat ovat sen sielu. Ihmisen, joka ei ole riittävän tarkkaavainen takvassa ja hurskaissa teoissa, ijtihadille ei anneta arvoa, olipa hän kuinka pitkälle edennyt tahansa tiedossa.
Jos jollakulla ei ole yhtä tai useampaa edellä mainituista edellytyksistä, häntä ei voida sanan varsinaisessa merkityksessä kutsua mujtahidiksi. Itse itsensä julistaminen ei tee kenestäkään sulttaania. Sillä todisteita vaaditaan.
Tieto ja viisaus jäisivät varmasti puutteellisiksi, jos ne riippuisivat vain ihmisen omasta ponnistelusta ja työstään. Sillä ihmisen ajatus ja ymmärrys ovat rajalliset. Siksi niillä ei ole mahdollista käsittää kaiken, kaikkien totuuksien olemusta ja perusteita. Tiedon ja viisauden kehittymiselle tarvitaan myös jumalallinen innoitus. Vain silloin loistaa ymmärryksen valo, ja monia salaisuuksia ja totuuksia voidaan löytää tuon valon avulla. Kyllä, jumalallisen innoituksen ja avun osakseen saanut ihminen voi kyetä totuuksien löytämiseen.
Ijtihad edellyttää paitsi suurta kykyä ja laaja-alaista tietämystä, myös syvää hurskautta, oikeamielisyyttä ja korkeaa moraalia. Monet suuret persoonat, joiden muisti oli täynnä koko Koraania ja satoja tuhansia haditheja, eivät kuitenkaan uskaltaneet ryhtyä ijtihadiin tai väittää pystyvänsä siihen. Sillä ijtihadia harjoittavien, joilla ei ole siihen valtuuksia, on kannettava vastuu. Näin ollen niillä, joilla ei ole kykyä ijtihadiin, ei ole muuta ulospääsyä kuin jäljitellä mujtahidia. Muutoin ei olisi mahdollista säilyttää ja jatkaa uskonnon pyhiä säädöksiä.
Sunnilaiseen koulukuntaan kuuluva
Kaikkien mujtahidien täydellisessä hidayetissä ja oikealla tiellä olemiseen uskominen on muslimeille velvollisuus. Sillä nämä suuret mujtahidit ovat profeettamme (asm.) ja arvostettujen sahaba-i kiramien parhaat ja pätevimmät perilliset. Yhteinen näkemys on, että he ovat myös evliyaların kruununjalokiviä. Allah on osoittanut näille henkilöille erityisen suosion uskonnollisia säädöksiä vahvistamaan ja šeriatin viisauksia Koraanista ja Sunnasta esiin tuomaan.
He ovat todellakin syvällisen tiedon omaavia, viisaita ihmisiä, joissa šaria ja totuus ilmenevät. Siksi heidän vähättelynsä, halventamisensa tai heidän kanssaan tasavertaisuuden vaatiminen on vähintäänkin röyhkeyttä.
”Aiheuttaja on kuin tekijä.”
Periaatteessa he saavat osansa kaikkien uskovien suorittamista ibadeteista aina tuomiopäivään saakka. Heidän saavuttamaansa kokonaisvaltaista hyveellisyyttä ja viisautta ei voi edes lähestyä.
Tässä asiassa, Bediüzzaman Hazretleri,
”Ovatko ensisijaisesti suuret uskonnolliset johtajat, imaamit, parempia vai ovatko oikeiden suufi-lahkojen johtajat, aktaabit, parempia?”
vastasi kysymykseen seuraavasti:
”Ei kaikkien uskonnollisten oppineiden, vaan ainoastaan Abu Hanifan, Malikin, Shafiin ja Ahmad ibn Hanbalin asema on korkeampi kuin kuninkaiden ja pyhimysten. Eräät poikkeukselliset pyhimykset, kuten Šah-i Geylani, saattavat kuitenkin joissakin erityisissä hyveissä saavuttaa vieläkin loistavampia asemia. Mutta kokonaisvaltaiset hyveet kuuluvat imaameille.”
Jotkut mujtahidit tapasivat Sahabe-i Kiram -joukkoa, keskustelivat heidän kanssaan ja opiskelivat heiltä tiedettä ja hyviä tapoja. He johtivat šeriat-säädöksiin liittyvät periaatteet ja lait Koraanista ja haditheista. He osoittivat äärimmäistä huolellisuutta näiden säädösten laatimisessa. He kirjoittivat kirjoja, jotka käsittelivät uskonnollisia aiheita, jotka perustuivat järkeen ja perimätietoon. Juuri heidän uhrautuvan työnsä ansiosta fikh-tiede saavutti täydellisen vakauden ja suunnan.
Mujtahidit ovat esimerkillisiä ihmisiä.
Uskonoppineet kiinnittivät äärimmäisen suurta huomiota vakavuuteen ammatissaan ja luonteessaan, sekä lempeyteen ja ystävällisyyteen käytöksessään ja toimissaan. He olivat…
”Hän on ollut sydänten rakastaja, mielten opettaja, sielujen ystävä.”
He olivat rehellisiä. He vihasivat petosta, huijausta, mainetta, teeskentelyä ja tekopyhyyttä. He olivat äärimmäisen ahkeria totuuden etsimisessä ja sen saavuttamisessa.
Ulema olivat paitsi tiedon ja viisauden valtameriä, myös esimerkillisiä persoonia hyvissä tavoissa. Heidän siunatuilla kasvoillaan loisti arvokkuus sekoittuneena rakkauteen. Kaikkivaltias Jumala oli koonnut heihin tiedon, viisauden, siveyden, rohkeuden ja anteliaisuuden.
Uskonto oli heidän sydämissään pyhä asia. Heidän sielunsa olivat täynnä hyviä luonteenpiirteitä ja hyveitä. Oikeudenmukaisuus ja rehellisyys olivat heissä synnynnäisiä kykyjä. Mikään voima ei voinut heitä estää oikeuden tieltä.
He olivat luonnostaan puhtaita, pyhän voiman omaavia täydellisiä ihmisiä. Heidän sydämensä olivat kaukana itsekkäistä sairauksista. He olivat äärimmäisen kaukana petoksesta ja vilpistä totuuden ilmaisemisessä ja julistamisessa; täydellinen järki estää ihmistä typeristä rohkeuksista.
He olivat oikeuden ja totuuden rakastajia. He eivät koskaan epäröineet hyväksyä ja tunnustaa totuutta, kuka tahansa sen sanoikin. He vihasivat syvästi itsekkyyttä, ylpeyttä ja ylimielisyyttä. Niinpä…
Imam Shafi’i,
on sanonut seuraavaa:
”Totuuden,
Olisin iloinen, jos se tulisi niiden ihmisten käsistä, joiden kanssa väittelen.”
He olivat niin vankkumattomasti ja rakkaudella sitoutuneet totuuden ilmenemiseen, etteivät he epäröineet mitään uhrausta sen vuoksi. Tarvittaessa he eivät säästäneet edes henkeään. Joukko julmia kuninkaita ja itsevaltaisia sulttaaneja kohdisti kaikenlaista kidutusta ja kärsimystä näihin suuriin oppineisiin, käänsi islamin valoisat sivut käsittämättömään pimeyteen ja haavoitti omantuntoja ikuisesti. He yrittivät käyttää näitä imaameja välineenä omissa poliittisissa juonissaan, jotta voisivat toteuttaa laittomia halujaan ja nautintojaan sekä säilyttää asemansa ja valtansa, mutta he eivät onnistuneet. Kaikesta tästä kidutuksesta ja kärsimyksestä huolimatta nämä suuret persoonat pysyivät lujina oikeudenmukaisessa asiassaan eivätkä luopuneet totuudesta hiukkaakaan. He eivät luopuneet totuudeksi katsomastaan asiasta viimeiseen henkäykseensä saakka.
Imam-ı Azam, Ahmed bin Hanbel
Suuret uskonnolliset auktoriteetit, kuten Imam-ı Azam ja Imam-ı Ahmed, eivät epäröineet puhua totuutta julmimpia sulttaaneja vastaan. Imam-ı Azam kieltäytyi hänelle tarjotuista arvoista ja virkoista ja valitsi mieluummin vankilan, jopa marttyyrikuoleman. Imam-ı Ahmed ei myöskään epäröinyt puhua totuutta, vaikka joutui vankilassa julmuuksien ja kidutuksen kohteeksi.
Uskonnolliset oppineet,
Oikeudenmukaisuuden palauttamisessa he eivät tunteneet armoa tai myötätuntoa, eivätkä he suosineet ketään. He tuomitsivat epäoikeudenmukaisuuden, olipa kyseessä sitten isä tai lapsi, ilman pienintäkään epäröintiä. Heidän ainoa tavoitteensa oli saavuttaa Jumalan mielisuosio. Jumalan pelko oli heidän sydämissään niin syvällä, että se jätti jälkiä joidenkin poskille kyynelten muodossa.
Heillä oli laaja ymmärrys; he säilyttivät mielessään ja muistissaan kaiken näkemänsä, kuulemansa ja lukemansa. Tämän lahjan oli heille suonut Jumala, Kaikkivaltias.
Heidän muistinsa oli valtava tietovarasto. Kävelevä kirjasto -nimitys sopii todella tällaisiin henkilöihin. Esimerkiksi;
Imam Malik
Hän oli ulkoa opetellut miljoona hadithia.
On kuitenkin monia hadith-oppineita, jotka ovat ulkoa oppineet tuhansia, jopa satoja tuhansia haditheja, mutta eivät ole kyenneet päättelemään niissä sisältyviä šaria-säädöksiä.
Eräänä päivänä hadith-mestari Imam A’meş kysyi Imam Abu Yusufilta, yhdeltä fiqh-imameista, erään asian säädöstä. Kun Imam Yusuf vastasi, Imam A’meş sanoi;
”Mistä olet tämän säännöksen löytänyt?”
kysyy. Abu Yusuf vastaa:
”Siitä hadithista, jonka sinä minulle kerroit.”
ja hän lausuu hadithin. Tällöin imaami A’meş sanoo:
”Olen ulkoa opetellut tämän hadithin jo ennen kuin sinä olit syntynytkään, mutta en ole koskaan aikaisemmin ymmärtänyt sen merkitystä näin.”
Näin hän osoittaa arvostavansa Imam Abu Yusufin asemaa fiqh-tieteessä.
Osa mujtahideista kasvoi tabiinin aikakaudella ja osa tebe-i tabiinin aikakaudella.
Nämä ajanjaksot ovat otollisin maaperä tieteelle ja taidolle; ne ovat tieteen ja viisauden kevät. Tuolloin viisauden ja taidon siemenet itivät ja kasvoivat nopeasti, ja taidon kukat avautuivat. Esimerkiksi;
Sufyan ibn Uyeyne oli oppinut Koraanin ulkoa nelivuotiaana.
Arvoisat Suurmuftimme
He saivat tietonsa ja viisautensa sahaba-kumppaneilta ja perivät heidän tietonsa täydellisesti. He tunsivat sahaba-kumppaneiden kaikki olosuhteet, hyveet ja elämäkerrat. Jos jokin asia ilmeni, he kääntyivät ensin Koraaniin ja Sunnaan, sitten sahaba-kumppaneiden tulkintoihin. Jos he eivät löytäneet niistä selvää vastausta, he toimivat oman mielipiteensä ja tulkintansa mukaan.
Heidän arvonsa, lahjakkuutensa, tietonsa ja viisautensa olivat erittäin korkeat. Koska he olivat lähempänä onnen aikakautta, he olivat suoraan sen aikakauden siunauksen perillisiä. Osa heistä oli tavannut Sahabe-i Kiram -herroja ja saanut heiltä islamilaisia tieteitä ja oppinut heiltä ijtihadin periaatteita. Tämä on ylevä asema ja kunnia.
Uskonnolliset oppineet,
He olivat ymmärtäneet Koraanin jakeiden kaikki hyveet ja salaisuudet, aivan kuten Sahabe-i Kiram.
He hyväksyivät sellaisenaan asiat, joista Sahaba-i Kiram oli yksimielinen. He eivät yrittäneet tulkita asioita, joista oli yhteinen näkemys. Mujtahidit olivat Sahaba-i Kiramille hyviä jälkeläisiä. He olivat uskonnollisissa asioissa tutkimisen ja selvittämisen tukipilareita ummalle ja ratkaisivat sen vaikeudet. He kokosivat yhteen fikhin perus- ja yksityiskohtaiset kysymykset ja tekivät niistä kirjoja, jättäen ummalle laajan ja rikkaan aarteen, josta se voi hyötyä aina tuomiopäivään saakka.
Vain neljä suurta imaamia on saavuttanut täydellisyyden tason uskonnollisessa oikeustieteessä. Nämä henkilöt, jotka tunsivat Koraanin ja sunnan salaisuudet täydellisesti, koristivat sielunsa hyveellisellä moraalilla ja hurskailla teoilla. Jokainen heistä oli viisauden ihme. He täydensivät toisiaan muslimien ongelmien ratkaisemisessa.
Nämä henkilöt, jotka ovat täydellisessä määrin profeettamme (rauha hänelle) perillisiä, ovat saavuttaneet yleisen omantunnon arvostuksen ja kunnioituksen hämmästyttävillä palveluksillaan.
On kiistatonta, että kunnioitetut mujtahidit ovat tehneet tälle ummalle erittäin suuria ja hyödyllisiä palveluksia. Historiaa tutkittaessa näiden palvelusten lukuisia esimerkkejä löytyy.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
