1)
Tämä kysymys oli kuulemma kysymys, jota Descartes esitti filosofian tunnilla.
Kysymys on:
Miten sielu ja ruumis, joista sielu ei ole mitään aineellisessa maailmassa ja ruumis päinvastoin on aineellisessa maailmassa, voivat yhdistyä tai olla suhteessa toisiinsa?
2)
Toinen kysymykseni: Onko ajattelu tai järki sielun ominaisuus? Jos on, voisitteko mainita jonkun islamilaisen filosofin, joka on tätä mieltä, ja antaa viitteen?
Arvoisa veljemme,
1)
Ensinnäkin, sielun olemusta ei tunneta, jotta sen suhde ruumiiseen voitaisiin selittää. Sielu on luotu todellisena olentona, jolle on annettu tietoisuus, ja se on käskyjen valtakunnasta oleva laki.
Jotkut ihmiset kysyivät Profeetalta (rauha hänelle) sielusta. Hän ei vastannut, vaan odotti ilmoitusta. Tuleva jae oli varsin selkeä:
”He kysyvät sinulta Hengestä; sano: Henki on Herrani käskystä, teille on annettu vain vähän tietoa.”
(Isra, 17/85)
Jaeessa vahvistetaan sielun olemassaolo, mutta sen luonnetta ei selitetä. Koska kuulijoiden ei ollut mahdollista ymmärtää sanottua. Järki,
”käskyvallan piiristä”
hän ei kyennyt käsittämään sellaista olemassaoloa. Ihmiselle oli annettu vain vähän tietoa.
– ”Käskyvalta”
Se on mittasuhteista, painosta, muodosta ja väristä vapaiden olentojen maailma. Sanoilla, joita käytämme aineista – pitkä, lyhyt, sininen, keltainen, pyöreä, suora, raskas, kevyt – ei ole vastinetta siinä valtakunnassa. Mittausten vanki, ihmismieli, ei voi ymmärtää mittaamatonta. Mutta se tietää, että logiikan mukaan jokainen teos viittaa tekijään. Näin se tunnistaa luojan tuosta upeasta teoksesta, jota kutsutaan universumiksi. Se hyväksyy myös sen, ettei voi olla verbiä ilman subjektia. Tällä tavoin se vahvistaa olemassaolon sille olemukselle, jota ei voi nähdä silmin, mutta joka hallitsee ruumista ihmeellisellä tavalla – sielulle. Ja juuri tätä siltä odotetaan.
– Sielu ja ruumis tulisi arvioida erikseen. Jos näin voidaan sanoa,
Jos sielu on sähkö, niin ruumis on sen lamppu.
Kaikki on Allahin luomaa, hallitsemaa ja ylläpitämää.
– Sielu voidaan määritellä näin: Sielu on elävä, tietoinen, valoisa, ei-fyysinen olento, jolla on monia ominaisuuksia ja toimintoja, todellinen olemassaolo ja joka on ikuisuuteen kykenevä, Jumalan käskyvaltakunnasta tullut Jumalan laki.
”On täysin varmaa, jopa havaintojen perusteella todettavissa, että ruumis pysyy hengissä sielun ansiosta.”
Jos näin on, niin sielu ei ole riippuvainen ruumiista. Ehkä sielu on itsessään olemassa ja hallitseva, joten ruumis voi hajota ja koota itsensä miten haluaa, se ei vaikuta sielun itsenäisyyteen. Ehkä ruumis on sielun talo ja pesä, ei sen vaate. Ehkä sielulla on jonkin verran kiinteä ja hienostunut, sielulle sopiva hieno kuori ja kuvitteellinen ruumis. Näin ollen se ei ole täysin alaston kuoleman hetkellä, vaan se poistuu pesästään ja pukeutuu kuvitteelliseen ruumiiseensa.”
(ks. Bediüzzaman Said Nursi, Sanatut, s. 517)
– Bediüzzaman Hazretleri kutsuu sielun tätä asua toisessa paikassa näin:
”Hän tekee tuosta hienosta pisarasta helmen.”
ilmaisee sen seuraavalla tavalla.
Koraanissa korostetaan, että sielu on erillinen olento. Seuraavissa jakeissa näemme tämän:
”Kun Herrasi sanoi enkeleille: ’Minä luon ihmisen kuivasta savesta, muotoillusta liejusta. Kun minä hänet muotoilen ja puhallan häneen henkeni, niin kumartukaa heti häntä kohti.'”
(Al-Hijr, 15/28, 29)
2)
Aluksi on todettava, että filosofit ovat antaneet järjelle hyvin erilaisia muotoja. Heidän mukaansa
kymmenen järkeä (ukul-u aşere)
on olemassa. Nämä mielet
-korkeimmasta taivaasta alimpaan taivaaseen-
toimii tietyn hierarkkisen järjestelmän mukaisesti.
(Gazali, Tahafutu’l-Felasife, 1/45)
– Sielu voidaan määritellä seuraavasti:
Sielu,
Se on elävä, tietoinen, valoisa, ei-fyysinen olento, jolla on monia ominaisuuksia ja toimintoja, todellinen olento, joka on sovelias ikuisuuteen; se on Jumalan laki, joka on peräisin käskyjen valtakunnasta. Bediüzzaman Hazretleri kuvaa tätä totuutta runollisella tavalla.
LEMAAT
teoksessaan hän toteaa seuraavaa:
”Henki on valonlähteenä”
laki on
, ulkoisen olemuksen saanut
onni on
; hän on saanut järkensä takaisin. Tämä olemassa oleva henki on tullut järjenmukaisen lain alaisuuteen, kaksi veljestä, kaksi toveria.””Kuten kiinteät ja ikuiset luonnonlait, sielukin on peräisin sekä käskyjen maailmasta että tahdon ominaisuudesta. Voima antaa sille aistillisen olemuksen, asettaa tietoisuuden sen päälle ja tekee tuosta hienovaraisesta virrasta sen ytimen.”
”Jos noudatetaan Enva’n lakeja”
(universumissa vallitseviin lakeihin)
Jos Luojan voima antaa niille ulkoisen olemuksen, jokaisesta tulee sielu. Jos sielu poistuu ruumiista ja tietoisuus katoaa, se on silti kuolematon laki.”
(Sanat, s. 702)
-Yhteenvetona: Sielu on käskyvalta, kuten universumin lait. Se toimii Jumalan käskyjen ja tahdon mukaisesti. Ero on siinä, että universumin laeilla ei ole ulkoista olemassaoloa, mieltä tai tietoisuutta. Sielu on käskyvalta, mutta sille on annettu ulkoinen ruumis ja siihen on liitetty tietoisuus ja järki. Lisäksi sielulla on ”latife-virtaava” (kaasumainen) vaate. Tämä vaate on annettu sielulle, jotta se voisi sopeutua ruumiilliseen kehoon ja elää sen kanssa samassa paikassa.
– Mikään teos ei tunne omaa olemustaan. Esimerkiksi moottori ei tiedä olevansa moottori. Sen, mikä se on ja mihin se on tarkoitettu, tietää se, joka sitä käyttää. Samoin silmä, joka on näkötehdas, ei tiedä, mikä se on. Sitä käyttää sielu, jota kutsutaan isännäksi, ja se katselee tätä maailmaa sen ikkunasta. Myös korva on tietämätön siitä, että se on kuuloelin. Sitäkin käyttää sielu ja hyödyntää sen avulla tämän maailman ääniä. Muita jäseniämme voitte verrata tähän. Samoin se, joka ymmärtää järjen avulla ja tuntee myönteisiä tai kielteisiä tunteita sydämen avulla, on sielu.
(Tässä asiassa vihjeitä löytääkseen kannattaa tutustua teoksiin, kuten Kahdeskymmeneskolmas Lem’a ja Kahdeskymmenesyhdeksäs Söz.)
-Myös Bediüzzamanin seuraavissa lauseissa korostetaan, että järki on sielun ominaisuus:
”Omatunto on neljästä perusosasta ja sielu neljästä aistista koostuva”
tahto, mieli (järki-ajatus), tunne, jumalallinen hienous,
Jokaisella niistä on oma huippunsa: Tahdon huippu on Jumalan palveleminen. Mielen (älyn-ajatuksen) huippu on Jumalan tunteminen. Tunteen huippu on Jumalan rakastaminen. Hienovireisen sielun huippu on Jumalan havaitseminen. Täydellinen palvonta, jota kutsutaan takvaksi, sisältää nämä neljä. Šaria ohjaa näitä kaikkia kohti näitä huippuja, sekä kehittämällä että jalostamalla niitä.
(Hutbe-i Şamiye, s. 136)
Huomautus:
Kysymyksessä mainittujen aiheiden selitykset filosofian tieteenalalla, katso: Ömer Türker, İbn Sina Felsefesinde Metafizik Bilginin İmkanı Sorunu.
Lisätietoja varten klikkaa tästä:
– Mikä on sielu, onko sielun olemus ymmärrettävissä? Koostuuko sielu vain aivoista?
– Millainen on sielun ja ruumiin välinen suhde?
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
