Vaikuttaako haudan tuska myös kuolleen ihmisen ruumiiseen, joka on haudattu hautaan?
Arvoisa veljemme,
Kuolema ei ole olemattomuutta. Se on portti kauniimpaan valtakuntaan. Samoin kuin maahan pudonnut siemen näennäisesti kuolee, mätänee ja katoaa, mutta todellisuudessa se siirtyy kauniimpaan elämään. Siemenen elämä muuttuu puun elämäksi.
Samalla tavalla kuoleva ihminen näennäisesti menee maahan ja mätänee, mutta todellisuudessa hän saavuttaa täydellisemmän elämän välitilassa ja haudan tuonpuoleisessa maailmassa.
Ruumi ja sielu ovat kuin lamppu ja sähkö. Kun lamppu rikkoutuu, sähkö ei katoa, vaan se jatkaa olemassaoloaan. Vaikka emme sitä näe, uskomme, että sähkö on edelleen olemassa. Samoin ihmisen kuollessa sielu poistuu ruumiista, mutta se jatkaa olemassaoloaan. Jumala pukeutuu sieluun sopivaan, kauniimpaan vaatteeseen/esimerkiksi ruumiiseen, hienoon kuoreen, ja se jatkaa elämäänsä haudan valtakunnassa. Sielu kokee palkintonsa tai rangaistuksensa tässä uudessa vaatteessa.
Kun sielu irtautuu ruumiista, se jää alastomaksi; mutta sillä on hienovarainen ruumis, joka on koristeltu sille ominaisilla tunteilla, ja hadithien kertomuksissa mainitaan, että enkelit pukeutuvat siihen valosta ja pimeydestä tehtyihin vaatteisiin. (Muslim, Paratiisi, 17) Koska sielulla on hienovarainen ruumis, joka on koristeltu tunteilla, se seuraa ruumista, näkee hautaansa lasketun ruumiin ja kuulee hautaansa tulevien ihmisten askeleet. (Muslim, Paratiisi, 17)
Tästä syystä Profeettamme (rauha hänelle),
”Hauta on joko paratiisin puutarhoista yksi puutarha tai helvetin kuiluista yksi kuilu.”
kertomalla meille haudan elämän olemassaolosta ja siitä, millaista se on.
Jos uskovainen ihminen kuolee parantumattomaan sairauteen, hän on marttyyri. Tällaisia marttyyrejä kutsumme henkisiksi marttyyreiksi. Marttyyrit liikkuvat vapaasti haudan elämässä. He eivät tiedä kuolleensa. He luulevat elävänsä edelleen. He vain tietävät elävänsä täydellisemmässä elämässä. Profeettamme (rauha hänelle),
”Marttyyri ei tunne kuoleman tuskaa.”
olkaa hyvä.
Koraanissa kerrotaan, ettei marttyyri kuole. Toisin sanoen, he eivät ole tietoisia kuolemastaan. Ajatelkaapa kahta miestä. He ovat unessa yhdessä kauniissa puutarhassa. Toinen tietää, että kyseessä on uni. Toinen ei ole tietoinen siitä, että kyseessä on uni. Kumpi saa enemmän nautintoa? Tietysti se, joka ei tiedä, että kyseessä on uni. Se, joka tietää, että kyseessä on uni, ajattelee: ”Jos nyt herään, tämä nautinto menee hukkaan.” Toinen taas saa täydellisen ja todellisen nautinnon.
Tavallisten kuolleiden nautinto on vajavainen, koska he ovat tietoisia kuolemastaan; kun taas marttyyrien nautinto on täydellinen, koska he eivät tiedä kuolleensa.
Uskovaisina kuolleiden ja haudan tuskaa kokemattomien ihmisten sielut liikkuvat vapaasti. Siksi ne voivat käydä monissa paikoissa. Ne voivat olla monessa paikassa samanaikaisesti. Niiden on mahdollista liikkua keskuudessamme. Jopa marttyyrien herra, Hz. Hamza (ra), on auttanut monia ihmisiä ja auttaa edelleenkin.
Henget tulevat henkimaailmasta äidin kohtuun ja sieltä syntyvät tähän maailmaan. Täällä he kohtaavat ja tapaavat toisensa. Samoin kuin nämä ihmiset tässä maailmassa, hekin kuoleman kautta syntyvät tuonpuoleiseen ja siellä he kulkevat. Niin kuin me saatamme ne, jotka menevät täältä tuonpuoleiseen, niin myös tuonpuoleisessa on niitä, jotka ottavat vastaan ne, jotka tulevat täältä. Toivottavasti meitäkin, alkaen profeettamme (rauha hänelle) ja kaikkien rakkaidemme kanssa, otetaan siellä vastaan. Riittää, että me olemme Jumalalle todellisia palvelijoita.
Niin kuin me täällä toivotamme tervetulleeksi vastasyntyneen lapsen, toivottavasti ystävämme toivottavat meidätkin tervetulleiksi tuonpuoleisessa. Sen edellytys on usko Jumalaan, kuuliaisuus Hänelle ja Hänen Profeettalleen (rauha olkoon hänelle) ja kuoleminen uskossa.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
