He sanoivat: ”Olisi se Koraani vain lähetetty jollekin mahtavalle miehelle jommastakummasta näistä kahdesta kaupungista!”
– Ketkä ovat ne kaksi suurta miestä, joista tässä jakeessa puhutaan?
Arvoisa veljemme,
Tässä ei ole kyse kahdesta miehestä, vaan pakanoiden käsityksen mukaan muka
Mekka
ja
Taif
Väitetään, että profeetan pitäisi tulla jostakin kaupungeista, joka on suuri mies.
Tästä huolimatta, kommentaattorit katsovat, että Mekassa tarkoitetaan
Velid ibn Muğire;
Sillä, mitä Taifissa tarkoitetaan, on taas eri asia.
Urwa ibn Mas’ud al-Thaqafi
ovat sanoneet.
(Razi, Mefatih, Zuhruf-suren 31. ayetin tulkinta)
Kyseisten jakeiden käännökset ovat seuraavat:
”Nämä ja heidän esi-isänsä ovat totuuden tiedon äärellä”
(Koraani) ja valaiseva sanansaattaja tulivat, ja minä annoin heidän nauttia elämän hyvyyksistä ja elää. Kun totuuden tieto tuli, he sanoivat: ”Tämä on taikuutta, emme usko siihen.” He lisäsivät: ”Olisi parempi, jos tämä Koraani olisi lähetetty jollekin merkittävälle miehelle näistä kahdesta kaupungista!” Onko heidän asiansa jakaa Herransa armoa? Me jaamme heidän elantonsa tässä elämässä. Me olemme korottaneet joitakin toisten yläpuolelle, jotta toiset voisivat palvella toisiaan. Herrasi armo on parempi kuin se, mitä he keräävät.”
(Zuhruf, 43/29-32)
Edellisissä jakeissa on esimerkkeinä mainittu profeetta Abraham ja hänen kansansa.
profeettojen käymä taistelu monoteismin puolesta
oli muistutettu.
Tämän kamppailun edessä on historian saatossa syntynyt kaksi erilaista näkökulmaa:
Usko ja epäusko.
Jumala suosi molempia osapuolia maallisilla siunauksilla, antoi heille elämisen mahdollisuuden, jotta Hän voisi toteuttaa maailmassa tahtomansa koetuksen, sukupolvet seurasivat toisiaan ja lopulta vuoro tuli profeetta Muhammedille (rauha hänelle) ja hänen kansalleen.
Kun profeetta Muhammed (rauha hänelle) ilmoitti jumalallisen sanoman kansalleen, ne, jotka eivät uskoneet, reagoivat oman arvomaailmansa mukaisesti. Heidän mielestään arvokkaita olivat sukutausta, rikkaus, valta ja sosiaalinen asema – aineelliset, maalliset ja luonnollisesti katoavat asiat; vain nämä arvot saattoivat ihmisen suuruuteen.
Jos profeettius oli jotakin arvokasta, niin se oli heille itselleen, ei Muhammedille (rauha hänelle).
Hänen olisi pitänyt mennä Mekan ja Taifin merkkihenkilöiden luokse.
Tämä vääristynyt logiikka saa vastauksensa Koraanista, joka samalla valaisee niitä sosiaalisia ja moraalisia muutoksia, joita islam tavoittelee:
Jumala antaa aineelliset, tässä maailmassa voimassa olevat ja siellä pysyvät siunaukset kaikille koettelemuksen vuoksi; mutta hengelliset siunaukset, kuten profeettius, jotka ovat Jumalan silmissä arvokkaita ja siksi armoa, Hän antaa vain niille, jotka Hän valitsee ylivertaisten ansioiden vuoksi, ja tämä armo (siunaus) on paljon parempi ja hyödyllisempi kuin heidän arvostamansa aateluus, rikkaus ja valta, ja se on ihmisille pelastuksen ja onnen väline.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
