– Onko oikein antaa zekat-veroa yhdistyksille ja hyväntekeväisyysjärjestöille?
– Onko oikein antaa zekâtia yhdistyksille, säätiöille, hyväntekeväisyysjärjestöille, Koraani-kursseille, opiskelijoille ja asuntoloille?
– Nämä laitokset eivät talleta kaikkea saamaansa rahaa pankkiin ja erota sitä zekâtiksi, vaan maksavat myös palkkojaan saamistaan varoista. Onko näille yhdistyksille zekâtin antamisessa mitään haittaa?
– Voidaanko köyhien lasten koulutukseen ja majoitukseen liittyvät rakennus- ja muut kulut vähentää zekâtista?
Arvoisa veljemme,
Tawbah-suuran 60. jakeessa ilmoitetaan karkeasti ottaen, kenelle zekat (pakollinen almu) tulee antaa:
”Zakat on Allahin säätämä velvollisuus”
Se annetaan köyhille, puutteenalaisille, zekâtin kerääjille, niille joiden sydämet on lämmitettävä islamiin. Orjille, velallisille, Jumalan asialla oleville ja matkalla eksyneille.
jonka vuoksi se uhrataan…”
Uskonnollisesti ei ole mitään estettä sille, että zekat ja fitre annetaan yhdistyksille, laitoksille ja avustusrahastoille, joita hallinnoivat luotettavat henkilöt, joiden tiedetään keräävän saamansa zekat- ja fitre-lahjoitukset rahastoon ja käyttävän niitä ainoastaan Tevbe-suuran 60. jakeessa määriteltyihin tarkoituksiin.
Jos nämä organisaatiot toimittavat zakatin sinne, missä sitä tarvitaan, zakat voidaan antaa niille. Näiden organisaatioiden työntekijöiden palkat, jotka keräävät ja jakavat zakat-tuloja, voidaan maksaa näistä tuloista.
Henkilöt, joille zekat annetaan
joku niistä on
”Ne, jotka ovat Allahin tiellä”
merkityksessä
”Jumalan asialla”
Nykyisissä fiqh-kirjoissamme tätä ilmaisua selitettäessä se rajataan sotaan osallistuneisiin veteraaneihin ja matkalla oleviin pyhiinvaeltajiin. Tunnetuissa tafsir-teoksissa ja luotettavissa fiqh-kirjoissamme asiaa käsitellään kuitenkin laajemmin ja perusteellisemmin.
Muutamia esimerkkejä mainitakseni, voidaan sanoa seuraavaa: Imaami Kâsânî sanoo Bedâiü’s-Sanâî -nimisessä teoksessaan näin:
”Ne, jotka ovat Allahin tiellä”
Tarkoittaen kaikkea, mikä lähentää ihmistä Jumalaan. Tarvittaessa tähän merkitykseen sisältyvät kaikki Jumalan tottelemisen tiellä työskentelevät ihmiset ja kaikki hyväntekeväisyystiet.”
(Bedâyiü’s-Sanâî, II/451)
Fahrüddin er-Râzî yleistää asian teoksessaan et-Tefsîrü’l-Kebir seuraavin sanoin:
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tähden”
Ilmaisu ei ole yksinomaan veteraaneille tarkoitettu. Zakat annetaan kaikkiin hyväntekeväisyystarkoituksiin. Kuolleiden varustaminen ja käärinliinojen hankkiminen, linnoitusten rakentaminen ja moskeijoiden pystyttäminen kuuluvat näihin…”
[Farru’r-Râzî. et-Tefsîrü’l-Kebîr. (Beirut: İhyâü’t-Türâsi’l-Arabî) XVI/113]
Elmalılı Hamdi Yazır on samaa mieltä ja sanoo, ettei tätä tulisi käyttää kaikenlaiseen hyväntekeväisyyteen. Hän jatkaa toteamalla, että Jumalan asialla olevilla tarkoitetaan lähinnä taistelijoita, pyhiinvaeltajia ja tiedon tielle lähteneitä:
”Mutta kaikenlaiset tarvikkeet ja ammukset, joita mujahideenit tarvitsevat jihadissa, eli”
”Valmistautukaa heitä vastaan.”
(Al-Anfal, 8/60)
joka kuuluu jakeen soveltamisalaan ja on mahdollista hankkia ainoastaan omilla varoilla.
’jihad-tarpeet’
Siinä kaikki.
Jumalan asialla / Jumalan tähden
…kirjataan kuluksi. (…)””Hyväntekijä, joka antaa almuja,
Jumalan tähden / Jumalan asialla
Näin ollen, tarpeessa oleville mujahideille omistamalla tai komentajalle luovuttamalla velvollisuus on täytetty. Komentaja puolestaan ottaa sen haltuunsa ja käyttää sen mujahideen tarpeisiin taistelussa asianmukaisella ja sopivimmalla tavalla, jolloin hän on täyttänyt huoltajuusvelvollisuutensa ja toimittanut uskotun omaisuuden perille. Tarpeen luonteesta riippuen ei välttämättä tarvitse omistaa yksittäisille mujahideille, vaan voi olla kyseessä esimerkiksi ruoka ja vaatteet, jotka voidaan osoittaa yksittäiselle henkilölle, kun taas raskaat aseet voidaan osoittaa joukon tai tarkemmin sanottuna komentajan käyttöön.
(Hak Dini Kur’ân Dili, IV/2578-2581)
Tämä selitys toteaa, että zekâtia ei voida käyttää moskeijoiden, siltojen tai muiden rakennusten rakentamiseen, mutta sen sijaan se voidaan antaa niille, joilla on oikeus zekâtiin, heidän tarpeidensa tyydyttämiseksi.
Elmalılı Hamdi Yazırin antaman esimerkin mukaan, zekat annetaan suoraan hyväntekeväisyysjärjestöille, joiden johtajat voivat käyttää sen järjestön tarpeisiin sopivalla tavalla.
Bediüzzaman Said Nursi selittää ytimekkäästi, mihin zekâtin tulisi ensisijaisesti ohjautua. Hän osoittaa zekâtin tärkeäksi välineeksi heikentyneen islamilaisen tunteen elvyttämiseksi ja muslimien voimaannuttamiseksi, vastatessaan hänelle esitettyyn kysymykseen. Hänen näkemyksensä tästä asiasta voidaan yksinkertaistaen tiivistää seuraavasti:
”Siellä on iso suihkulähde.”
Tähän asti se on valunut väärään paikkaan, hedelmättömään maahan, ja saanut aikaan vain joidenkin kerjäläisten ja avuttomien ihmisten vaurastumisen ja kukoistamisen. Rakentakaa tälle lähteelle kunnollinen kanava. Ohjatkaa se islamilaisten palvelujenne kautta tähän altaaseen. Ja sitten kastelkaa sillä täydellisyyden puutarhanne. Tämä on ehtymätön ja loputon lähde.””Jatkuvissa lausunnoissa vaaditaan myös, että zekâtia käytetään kansakunnan hyödyksi islamin levittämiseksi, kansakunnan edistämiseksi ja muiden kehittyneiden kansakuntien tasolle nousemiseksi:”
”Jos viisaat ihmiset käyttäisivät viisautensa ja rikkaat ihmiset rikkautensa kansan hyödyksi, kansamme voisi kilpailla muiden kansojen kanssa.”
”
(Said Nursî, Münazarat, Sözler Yayınevi, 1977, s. 52)
Bediüzzaman Said Nursi, joka piti zakatia (pakollinen almu) suurimpana resurssina Osmanien valtakunnan loppuaikoina rappeutuneiden ja kyvyttömien medresojen (uskonnollinen koulu) taloudellisten tarpeiden tyydyttämisessä, totesi, että rikkaiden zakatin zakatin siirtäminen näihin laitoksiin riittäisi niiden kehittämiseen.
(ks. emt. s. 74)
Kyllä, islamin vahvimpien taloudellisten tukijärjestelmien, kuten zekâtin, käyttäminen uskonnollisten palveluiden kehittämiseen on nykyään lähes välttämätön velvollisuus. Eikö zekâtin rajoittaminen vain joillekin köyhille ja vähäosaisille rajoita niiden henkilöiden ja organisaatioiden toimintamahdollisuuksia, jotka palvelevat uskontoa vaikeissa olosuhteissa? Mikä voisi olla luonnollisempaa kuin käyttää islamin perustamaa ja elvyttämää järjestelmää sen kehittämiseen? Siksi on parasta ja viisainta pyrkiä vahvistamaan zekâtilla niitä organisaatioita ja säätiöitä, jotka auttavat musliminuorison koulutuksessa, levittävät islamin ääntä laajemmille joukoille erilaisilla toiminnoillaan ja pyrkivät puolustamaan ja suojelemaan islamilaisia asioita.
Huomautus:
Suosittelemme myös seuraavan artikkelin lukemista:
Yksi zekâtin kohde: Fî sebîlillah (Jumalan asialle)
Zakat, yksi islamin viidestä peruspilarista, on islamin silta. Koraanissa ja hadithissa on vakavia kehotuksia zakatin antamiseen, ja sen saajat on ilmoitettu jakeissa ja osoitettu profeetta Muhammedin (rauha hänelle) esimerkein. Koraanissa,
”Zakat on tarkoitettu vain köyhille, puutteenalaisille, zakatin kerääjille, niille joiden sydämet on saatava lämpenemään islamiin, niille jotka haluavat vapautua orjuudesta ja vankeudesta, velallisille, Jumalan asialle ja tarvitseville matkustajille ja muukalaisille. Näin on Jumala sen säätänyt. Jumala on tietävä ja viisas.”
(hän on kaikkitietävä, täydellisen tuomion ja viisauden omistaja)
.”
(At-Tawbah, 9/60)
Olkaa hyvä.
”Jumalan tielle”
alkuperäinen teksti, jolle on annettu merkitys muotoa
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tähden”
Tässä kirjoituksessa pyrimme analysoimaan tätä käsitettä ja tutkimaan, keitä sillä tarkoitetaan.
”Fî sebîlillâh”, ”Jumalan tähden”
Se tarkoittaa. Sen tunnetuimmat merkitykset ovat ”Jumalan tiellä käyty sota, pyhiinvaellus, tiedon tavoittelu ja kaikenlainen Jumalan käskemä hyvyys, ohjaava tie, kaikki Jumalaa lähentävä ja tottelevaisuus (hyvä teko)”.1 Tämän käsitteen merkityksestä ovat eri mieltä monet juristit, kommentaattorit ja hadith-tutkijat.
Jotkut oppineet ovat tulkinneet tämän käsitteen merkityksen suppeasti, toiset taas laajemmin. Tawbah-suuran 60. jakeessa mainitaan seitsemäntenä luokkana ne paikat, joihin zekâtia tulee antaa.
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tähden”
käsitettä
”Jumalan asialla”
(kuluttamiseen),
Zakatia annetaan niille, jotka tekevät työtä ja käyvät jihadia Allahin tiellä, sekä kaikenlaiseen ponnisteluun, jota voidaan tehdä Allahin tiellä ja Allahin vuoksi.”
muodossa ymmärtäneet.2 Islamilaiset oppineet ovat esittäneet monia näkemyksiä tästä käsitteestä tarkastelemalla sen etymologista rakennetta, sen merkityksiä jakeissa ja haditheissa sekä sen ilmenemisen ja syntymisen syitä. Koska Jumalan tiellä tapahtuva kutsu oli tietyillä aikakausilla enemmänkin gaza-tyyppistä toimintaa, jaetta on tulkittu tällä tavalla.
Tämän käsitteen, jolla on pohjimmiltaan hyvin laaja merkitysalue, tulkitseminen ”Allahin tiellä taisteleviksi sotureiksi” johtuu enemmänkin islamin leviämisen aikakauden sosiopoliittisista olosuhteista ja kansainvälisistä suhteista kuin jakeen ilmaisutavasta. Koska tuolloin jihadin yleisin ja tehokkain muoto oli hyökkäykset ja kuumat sodat, islamilaiset oppineet pitivät välttämättömänä, että zekat-rahastosta osoitetaan varoja uskon ja isänmaan puolesta taisteleville,3 ja tämä tulkinta on otettu lähes kaikkien oppineiden auktoriteettien keskuudessa. Siksi ”fî sebîlillâh” -käsite on nähty samana kuin ”cihad”-käsite. Loppujen lopuksi ajan käsitys on tulkinnut ”fî sebîlillâh” -käsitettä enimmäkseen jihadin aineellisella ulottuvuudella. Itse asiassa, kun tätä käsitettä tarkastellaan kieliopin, tafsirin, hadithin ja fiqh-oppineiden näkökulmasta, ymmärretään, ettei se ole vain fyysisiä taisteluja tarkoittava erityinen määritelmä, vaan se kattaa myös monia muita toimintoja, jotka edistävät Allahin mielisuosion saavuttamista.4
1. Koraanintulkitsijoiden näkemyksiä käsitteestä ”fî sebîlillah”
Koraanissa esiintyy yli kuusikymmentä kertaa käsite ”fî sebîlillah”, ja kommentaattorit ovat tulkinneet tätä käsitettä eri tavoin. Havaintojemme mukaan käsite on useimmiten tulkittu viittaavan Allahin tielle tehtyihin sotaretkiin ja niihin osallistuneisiin sotureihin. Tällä merkityksellä on kuitenkin monia muitakin ulottuvuuksia. Katsomme, että on paikallaan esittää joitakin tähän liittyviä jakeita esimerkkeinä.
“
(Teidän almujanne)
noille köyhille
(jotta),
He ovat sulkeutuneet Jumalan tielle, eivätkä voi enää kulkea maan päällä…”
(Al-Baqara, 2/273)
Tässä jakeessa esiintyvä käsite ”fî sebîlillah” on tulkittu kommentaattoreiden toimesta islamin uskonnon ja Jumalaan johtavan tien merkityksessä…
”Ne, jotka kieltävät (totuuden) ja estävät (ihmisiä) Jumalan tieltä, Jumala tekee heidän tekonsa tyhjäksi.”
(Muhammad, 47/1)
Tässä jakeessa oleva käsite ”fi sebilillah” on tulkittu tarkoittavan profeetta Muhammedin tuomaa oikeaa ja suoraa tietä.
”Oi Daavid, Me olemme asettaneet sinut maan päälle
(edeltäjiesi sijaan)
Olemme tehneet sinusta kalifin. Tuomitse ihmisten keskuudessa oikeudenmukaisesti; älä toimi oman mielesi mukaan, sillä se johtaa sinut pois Jumalan tieltä…”
(Sad, 38/26)
Tässä jakeessa oleva käsite ”fî sebîlillah” on tulkittu tarkoittavan ”paratiisin tie”.
”He, jotka estävät (ihmisiä) kulkemasta Jumalan tietä…”
Kurtubin jakeessa mainittu
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tähden”
hän tulkitsi sen uskolla ja kuuliaisuudella.
Annettuja esimerkkijakeita on mahdollista monistaa. Nykyaikaiset islamilaiset oppineet
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tähden”
vaikka heidän tulkintansa eivät olekaan täysin erilaisia, niissä on joitakin merkityseroavaisuuksia. Voimme tiivistää joidenkin heidän lähestymistapojaan tähän asiaan seuraavasti:
Merâgî on todennut, että tämä käsite kattaa kaikenlaiset tavat, jotka johtavat Allahin mielisuosioon ja tuovat hyvää, ja että se sisältää myös muslimeja yleisesti hyödyttävät asiat, uskonnon ja valtion ylläpitämisen ja niiden olemassaolon jatkumisen mahdollistavat toimet.
Sayyid Qutb,
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tähden”
käsitteestä;
”Tämä on laaja ovi, joka kattaa kaiken, mikä on yhteiskunnan hyödyksi, pitäkää mielessä sana Allah.”
hän tyytyi vain toteamaan tämän ja korosti näin jakeen merkityksen syvyyttä.
Hamdi Yazırin lähestymistapa tähän asiaan on lyhyesti sanottuna seuraava:
”Jumalan tähden” tai ”Jumalan asialla”
Se on yleinen käsite ja kattaa kaikenlaisen almujen antamisen. Köyhille ja puutteenalaisille annetut avustukset kuuluvat tähän käsitteeseen. Jopa niille, joiden sydämet on valloitettu (müellefe-i kulûb), annetut avustukset sisältyvät tähän merkitykseen. Mutta ”fî sebîlillâh” -muodossa mainitsemisella on erityinen merkitys. Tämä merkitys viittaa ensisijaisesti jihadiin, sitten pyhiinvaellukseen (hajj) ja sen jälkeen Jumalan vuoksi tapahtuvan tieteen harjoittamiseen. Perinteisessä islamilaisessa oikeudessa (örfü şer’î) jihad on tunnettu. Myös ne, jotka omistavat itsensä uskonnollisille tieteille, kuten Ahl-i Suffe, kuuluvat ”fî sebîlillâh” -merkityksen piiriin. Loppujen lopuksi on merkittävä ero sen välillä, käytetäänkö tätä ilmaisua vain adverbiaalina tai adjektiivina, vai kuten tässä, nimityksenä. Ensimmäinen on yleinen, toinen on erityinen merkitys. Ensimmäisen merkityksen mukaan kaikenlainen palvonta ja hyväntekeväisyys, almu, on ”fî sebîlillâh”, Jumalan mielihyvän tiellä. Toisen merkityksen mukaan kaikki almu ei ole ”fî sebîlillâh”. Jumalan tiellä annettu almu on tiettyyn tarkoitukseen annettu almu, joka on erityisesti niille annettu, jotka pyrkivät Jumalan sanan korottamiseen (i’lâ-yı kelimetullah).5
2. ”Fî Sebîlillah” -käsite hadith-kirjoituksissa
Profeetta Muhammedin (rauha hänelle) sunnassa esiintyy joissakin hadith-kertomuksissa käsite ”fî sebîlillah”. Tämä ilmaisu, jota yksinkertaisimmillaan voitaisiin kutsua ”Jumalan tielle”, on saanut hadith-selittäjiltä, verrattuna mufassirien tulkintoihin, huomattavasti laajemman merkityksen.
Eräässä Tirmizîn välittämässä hadithissa sanotaan:
”Jos joku lähtee matkalle hankkiakseen tietoa, hän on Allahin tiellä, kunnes palaa.”
Näin todetaan. Tämän ilmaisun mukaan, jos tieteen harjoittaminen tehdään vilpittömin aikein Jumalan vuoksi ja ajatuksella hyödyttää ihmisiä, se kuuluu ilmaisun ”fî sebîlillâh” piiriin.
Yazid ibn Meryemin kertomassa hadithissa on seuraava lause: ”Kun olin kävelemässä perjantairukoukseen, Abaye ibn Rif’a tuli perääni ja sanoi: ’Onneksi olkoon!’ ’Nämä askeleesi ovat Jumalan tiellä, kuulin Abu Absilta, että Jumalan lähettiläs sanoi…’”
”Jokainen, jonka jalat pölyyntyvät Allahin tiellä, on vapaa helvetin tulesta!”
6
on määrännyt. Hadithin selittäjä Mübârekfûrî on selittänyt ilmaisun ”fî sebîlillâh” tarkoittavan polkua, jolla tavoitellaan Allahin mielisuosiota.7
Tirmizissä on samassa luvussa toinenkin hadith, jossa kerrotaan Allahin lähettiläältä seuraava tarina.
”On kaksi silmää, joihin helvetin tuli ei koske: toinen on silmä, joka itkee Jumalan pelosta, ja toinen on silmä, joka vartioi Jumalan tiellä.”
Hadisin ”Jumalan tie” -ilmaisu on selitetty kommentaareissa eri tavoin: mujahidien (pyhän sodan kävijöiden) uskonnolliset tasot, pyhiinvaellus, tiedon tavoittelu, jihad tai palvonta. Toisessa Tirmizîn hadisin kommentaarissa taas…
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tähden”
Käsitteen on ilmoitettu viittaavan myös merkityksiin, kuten maantierosvojen torjunta, hyvien asioiden edistäminen ja pahojen asioiden kieltäminen.8
Toisessa hadithissa taas
”Jumalan tähden harmaantuneet hiukset tulevat olemaan valona sille ihmiselle tuomiopäivänä.”
on häivytetty. Mainitsemamme tapaus on merkitykseltään lähellä erästä toista tapausta, josta kerrotaan…
”Joka vanhentaa hiuksensa islamin elämisen ja elättämisen tiellä, sen harmaantuneet hiukset tulevat olemaan valona tuomiopäivänä.”
muodossa.
Hadithissa sana ”Islam” on mainittu ilmaisulla ”Jumalan tie”. Toisessa hadithissa sanotaan: ”Se, joka taistelee Jumalan tiellä, on kuin se, joka paastoaa päivisin ja rukoilee öisin.”9 Tässä ilmaisussa Jumalan tiellä taistelemisen vertaaminen paastoamiseen ja rukoilemiseen on varsin merkityksellistä.
Ahmed ibn Hanbalin ja Imam Ishaqin kertomusten mukaan ”myös pyhiinvaellus kuuluu Jumalan tielle”, sillä profeetta vei ihmisiä pyhiinvaellukselle lahjoituskaameleilla, ja Ibn Umar, profeetan seuralainen, sanoi, että tästä ilmaisusta käy ilmi, että kyse on pyhiinvaeltajista ja umra-matkailijoista. Imam Muhammed on Ibn Abbasin (ra) perusteella sitä mieltä, että Jumalan tiellä olevat ovat pyhiinvaelluksella köyhtyneitä pyhiinvaeltajia.10
Näiden kertomusten jälkeen on tietenkin mahdollista arvioida pyhiinvaellusmatkoille (hajj ja umrah) lähteneitä ”fî sebîlillah” -käsitteen puitteissa. Mutta
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tähden”
Kun tarkastelemme käsitettä zekâtin näkökulmasta, on mahdollista tulkita profeetta Muhammedin tuolloisten olosuhteiden mukaisesti näille ihmisille jaettua kamelilahjoitusta ainoastaan islamin leviämisen aikakausien ja tuon ajan ihmisten kannustamisen näkökulmasta pyhiinvaellukselle (hajj ja umra). Normaalioloissa pyhiinvaellukselle osallistuvien ihmisten on nimittäin täytettävä tietyt edellytykset, kuten rikkaus, terveys ja turvallisuus. Muussa tapauksessa emme voi sanoa, että pyhiinvaellus on pakollinen niille, joilla nämä edellytykset puuttuvat.
3. Islamilaisten juristien näkemykset ”fî sebîlillah” -käsitteestä
Hanafi-koulukunnan mujtahid Muhammed Šeybâni selitti tätä käsitettä tottelevaisuuden ilmaisulla. Hänen mukaansa tämä merkitys viittaa profeetta Muhammedin (rauha hänelle)
”Jokainen, jonka hiukset harmaantuvat Allahin tiellä, saa ne harmaat hiukset loistamaan valona ylösnousemuksen päivänä.”
hadith ja Atâ Ibn Ebî Rabah’in hänelle sanomaansa: ”Jos joku lahjoittaa omaisuutensa kolmasosan…”
’Jumalan asialla’ tai ’Jumalan tähden’
Kun häneltä kysyttiin: ”Mitä se tarkoittaa, jos joku tekee näin testamentissaan?”, hän vastasi:
”Kaikki tottelevaisuus on Jumalan tietä, ja on sallittua käyttää sitä mihin tahansa tarkoitukseen.”
lausekkeissa se saa merkityksensä.
Cessâs, Şeybânî’ye viitaten
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tähden”
ilmaus viittaa henkilöihin, jotka ovat jääneet tielle aikomuksenaan suorittaa pyhiinvaellus, sillä profeetta Muhammed (rauha hänelle)
”Sekä Hajj että Umrah ovat molemmat Allahin tietä.”
väittää, että hän on sanonut näin.
Hanafi-koulukunnan juristi Kâsânî puolestaan
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tiellä”
luokkansa osalta hän sanoi: ”Tämä lause kattaa kaiken, mikä lähentää ihmistä Jumalaan. Tarvittaessa tähän merkitykseen sisältyvät kaikki hyväntekeväisyystoimet ja kaikki ne, jotka pyrkivät tottelemaan Jumalaa.”
”Jumalan tähden” tai ”Jumalan asialla”
Ibn al-Athir sanoo lauseesta: ”Jokainen vilpitön teko, jolla pyritään lähestymään Jumalaa, täyttämään velvollisuudet, suorittamaan vapaaehtoisia tekoja ja kaikenlaisia hyviä tekoja, on Jumalan tiellä. Kun tätä lausetta käytetään ilman rajoituksia tai ehtoja, se ymmärretään usein jihadina. Koska sitä käytetään tässä merkityksessä niin usein, se on saanut jihadille ominaisen merkityksen.”
Fikh-, tefsir- ja kielitieteilijä Firuzabadin mukaan
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tähden”
Käsite kattaa merkitykset kuten jihad, pyhiinvaellus, tiedon tavoittelu ja kaikenlainen hyväntekeväisyys, jota Allah on käskenyt. Muissa lähteissä tähän käsitteeseen viitataan myös merkityksessä ”Allahin tiellä”, joka kattaa kutsun ohjaukseen, kaiken, mikä lähentää Allahia, ja kaiken, mitä pidetään tottelevaisuutena (hyvä teko).11
Bu konuda ulemamızdan Zebîdî, İhyâ şerhi İthâfü’s-Sâdeti’l-Müttakîn adlı eserinde şöyle der:
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tähden”
Käsitteen osalta: ”On mahdollista, että Allah tarkoittaa tällä luokalla taistelijoita ja heidän avustamistaan jihadissa. Sillä ”fî sebîlillâh” -käsitteelle on annettu tämä merkitys perinteessä. On myös mahdollista, että tällä käsitteellä tarkoitetaan kaikkia hyviä tekoja, jotka lähentävät ihmistä Allahiin, mutta tämä luokka liittyy ”sebîl” -sanan edellyttämään merkitykseen. Allahin tie on se merkitys, jota tämän nimen todellisuus osoittaa, erotuksena muista jumalallisista nimistä. Siksi tämä käsite kattaa Allahin tiellä olevien luokan, ottamatta huomioon muita luotuja, hyvän moraalin mukaiset teot, jotka ovat tarpeellisia yhteiskunnan edun vuoksi, ehkä jopa eläinten ja jopa jokaisen puun, jonka näet kuivuvan janoon. Jos joku siis omistaa zekât-omaisuutta ja pelastaa sillä puun kuolemalta janon vuoksi, tämäkin on Allahin tiellä tehty teko. Jos tällä luokalla tarkoitetaan taistelijoita, perinteessä tiedetään, keitä taistelijat ovat. Koska taistelijat itsekin ovat ”Allahin tiellä”, heille voidaan antaa zekât-omaisuutta avuksi taistelussa omaa itseään vastaan. Eräässä hadithissa…”
”Te olette kääntyneet pienestä jihadista suureen jihadiin.”
12
Tällä jihadilla tarkoitetaan kamppailua omaa itseyttä vastaan ja sen pidättämistä haluilta, jotka estävät sitä olemasta Allahin mieliksi,13 muotoilee hän.
Ibn Taymiyya toteaa, että ”fî sebîlillah” -ilmaisu on yleinen termi, joka kattaa kaiken hyvän, eikä sitä voida rajoittaa vain tiettyyn luokkaan.14
Šerbâsî puolestaan toteaa, että ”fî sebîlillah” tarkoittaa ”tekoja ja uskomuksia, jotka johtavat Allahin mielisuosioon”, ja että tätä yleistä ilmaisua ei voida rajoittaa vain yhteen tiettyyn merkitykseen, vaan sen piiriin kuuluvat kaikenlaiset hyväntekeväisyystoimet, moskeijoiden korjaamisesta linnojen ja siltojen rakentamiseen ja kuolleiden hautaamiseen saakka.15
Kuten nähdään, islamilaiset oppineet ovat antaneet tälle käsitteelle hyvin spesifisiä merkityksiä, mutta ovat myös hyödyntäneet sanan etymologista rakennetta ja näin saaneet aikaan hyvin yleisiä merkityksiä. Mielestämme nämä selitykset voivat kattaa monia yksityisiä ja julkisoikeudellisia aloja, edellyttäen että ne ovat sopusoinnussa islamin yleisten tavoitteiden kanssa. Tästä syystä juristit ovat tarjonneet yksilöille hyvin laajoja vaihtoehtoja zekât-velvollisuuden täyttämiseksi.
4. ”Fî sebîlillah” -käsitteen erityismerkitykset ja sen suhde zakatiin
Islamilaisista lähteistä löytyy useita tulkintoja käsitteelle ”fî sebîlillâh”. Tutkimuksessamme käsittelemme näistä tulkinnoista muutamia ja tarkastelemme islamilaisten oppineiden näkemyksiä asiasta sekä sen yhteyttä zekâtiin, joka on yksi zekâtin käyttökohteista.
a) ”Tiedonhankkijat” -merkitys
Yksi zekâtin käyttökohteista on mainittu seuraavasti:
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tähden”
Jotkut fiqh-oppineet ovat antaneet käsitteelle ”ilm” (tieto, oppi) merkityksen ”ne, jotka opiskelevat ja ponnistelevat sen eteen”. Tieteen parissa työskenteleviä ihmisiä on pidetty Jumalan tiellä ponnistelevina ja uskonnon elvyttämiseksi työskentelevinä, ja tämä ryhmä on aina sisällytetty zekâtin piiriin. Tätä koskevat lausumat esitetään useimmiten eräässä Hanefi-lähteissä Imam Muhammedille liitetyssä rivayetissä. Osa Hanefi-oppineista on pitänyt tiedon tavoittelua…
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tähden”
Käsitteen puitteissa he ovat todenneet, että oppineille ja opiskelijoille voidaan antaa zekâtia (pakollinen almu), ja he ovat perustelleet tätä sillä, että nämä henkilöt omistavat työnsä tieteelle ja jäävät siksi vaille ansaintamahdollisuuksia.
Šafi’i-lähteissä todetaan, että jos opiskelija, joka opiskelee uskontoa, joutuu elättämään itsensä, hän voi jäädä jälkeen uskonnon opiskelussa, ja siksi hänelle on sallittua antaa zekâtia.16
Tämän asian vahvistamiseksi sama tekijä esittää todisteena summan, jonka Allahin lähettiläs (rauha hänelle) antoi Hz. Ömerille ”lahjana” (ihsan). Hz. Ömer itse kertoo tämän hadithin näin: ”Profeetta antoi minulle lahjan; minä sanoin hänelle:
”Anna se jollekin, joka on minua köyhempi.”
, sanoin. Kerran hän antoi minulle vähän tavaraa. Minäkin hänelle sitten,
”Anna se niille, jotka sitä enemmän tarvitsevat kuin minä.”
sanoin. Tällöin Herramme sanoi:
”Ota vastaan se, mitä sinulle tulee, vaikka et sitä odottaisi tai haluaisi; äläkä tavoittele sitä, mitä ei tule.”
käski.17
Yllä mainitun tekijän esittämä hadith, jonka mukaan tieteenharjoittajille tulisi antaa zekâtia, on mainittu myös Buhârissa, Muslimissa ja Nesâissa. Hadithia tarkasteltaessa käy ilmi, ettei Hz. Ömerille annettu raha ollut valtion keräämää zekâtia, vaan pikemminkin valtionpäämiehen antama lahja, riippumatta ihmisten köyhyydestä tai rikkaudesta. Lisäksi lähteissä todetaan, että Hz. Ömerille annettu raha ei liittynyt tarpeeseen, vaan se annettiin hänelle zekâtin kerääjänä tekemänsä työn korvauksena, Koraanin viittauksen mukaisesti.18
b) Yleishyödylliset laitokset ja muut paikat
Ihmiskunnan tarpeet ovat aina lisääntyneet ja muuttuneet. Yhteiskunnassa on aina suhtauduttu myönteisesti ja arvostettu hyväntekeväisyystoimintaa, joka palvelee yleistä etua, ja näitä toimia on jatkuvasti kannustettu, koska ne koskevat ihmisten yleistä etua. Islamilaisessa yhteiskunnassa…
”jatkuva hyväntekeväisyys”
Toisin sanoen, jatkuvasti ihmiselle hyvää tuottavat teot on arvioitu Allahin tielle tehdyiksi hyväntekeväisyyksiksi. Kun verrataan islamilaisen yhteiskunnan menneitä ja nykyisiä tarpeita, on tosiasia, että ero on nykyään melko suuri ja monipuolinen. Jotkut uskonnolliset oppineet ovat omaksuneet näkemyksen, että zekat-rahastoa voidaan käyttää yleishyödyllisten laitosten tarpeiden tyydyttämiseen vallitsevissa olosuhteissa ja aikoina.
Koska islamilaisessa yhteiskunnassa zekâtista hyötyvät yksilöt ja ryhmät ovat osa tuon yhteiskunnan todellisuutta. Sekä yksilöiden velvollisuus suorittaa taloudellisia uskonnollisia velvoitteitaan että yhteiskunnan vakauden säilyttäminen ja jatkuvuus edellyttävät, että annetun avun hyöty palautuu takaisin tuolle yhteiskunnalle.
Abu Yusuf, yksi Hanafi-koulukunnan tärkeimmistä imaameista,
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tähden”
Käsitellessään zekâtin (pakollisen almuveron) kohteita, hän mainitsee teiden rakentamisen ja korjaamisen yhtenä niistä ja katsoo, että näihin kohteisiin voidaan käyttää zekât-varoja.19
Hanafi-koulukunnan juristi Kâsânî puolestaan
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tiellä”
Kuten aiemmin mainittiin, hän on luokittanut tämän ilmaisun kaikeksi, mikä lähentää ihmistä Jumalaan, ja jopa todennut, että tarvittaessa tähän merkitykseen sisältyvät kaikki hyväntekeväisyystoimet ja kaikki ne, jotka pyrkivät tottelemaan Jumalaa. Kuten aiemmin mainitsimme, Kâsânîn näkemys on sopusoinnussa Hanafi-juristien joukosta Imam Muhammedin näkemyksen kanssa.20
Vaikka tämän termin laajuutta on mahdollista, hyödyllistä ja jopa tarpeellista laajentaa Koraanissa käytettyjen eri ilmaisujen mukaisesti, on oltava erittäin varovainen. Liian laaja tulkinta voi nimittäin avata monia väärinkäytösten ovia ja tehdä muiden, zekâtin piiriin kuuluvien rahastojen erillisen mainitsemisen merkityksettömäksi. Näin ollen, Jumalan asialle omistettu koulutus- ja opetus-toiminta voidaan arvioida tämän käsitteen puitteissa.
5. Johtopäätös
Yksi zakaatin tärkeimmistä tarkoituksista on ensisijaisesti tukea aineellisesti yhteiskunnan köyhiä ja vähäosaisia ja ajan myötä nostaa heidän elintasonsa ihmisarvoiseen tasoon. Koraani mainitsee zakaatin käyttökohteet, ja ensiksi mainitaan köyhät. Tämä velvoite ei kuitenkaan rajoitu pelkästään köyhiin, vaan zakaatin käyttökohteina mainitaan myös muita ryhmiä. Tämä käsite sisältää merkityksensä puolesta monia eri ulottuvuuksia.
Islamilaiset oppineet
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tähden”
he ovat tulkinneet käsitettä ”jihad” taistelevina veteraaneina. Nykyään Jumalan asialle omistautumisen käsite on laajentunut huomattavasti, ja tärkein alue, jolla tätä työtä tehdään, on islamin selittäminen,
Kyse lienee koulutustoiminnasta, jolla pyritään kasvattamaan islamilaisilla arvoilla varustettu sukupolvi.
Lisäksi jihad on toimenpide, jolla poistetaan esteet Jumalan ja Hänen palvelijoidensa väliltä ja tuodaan ihmiset yhteen Jumalan kanssa.
Koraanin maininta kahdeksasta luokasta, joille zekat on annettava, on mielestäni tärkeä, koska se osoittaa, ettei zekatia ole tarkoitettu ainoastaan köyhille ja vähäosaisille, vaan se tarjoaa myös muita vaihtoehtoja velvoitetuille. Sillä zekatin velvollisuuden täyttämisessä ihmisillä ei aina ole mahdollisuutta tavoittaa köyhiä ihmisiä, riippuen heidän ympäristöstään ja olosuhteistaan. Tätä ei tulisi pitää ongelmana niille, jotka toimivat vastuuntuntoisesti. Juuri tässä kohdassa ne luokat, joille zekat on annettava, tarjoavat velvoitetuille erilaisia vaihtoehtoja tämän velvollisuuden täyttämiseksi. Siksi…
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tähden”
Kaikki merkitykset, jotka voivat sisältyä käsitteeseen, voivat tulla esiin paikkana, jonne zekat voidaan antaa.
Objektiivisesta näkökulmasta katsottuna niille, jotka pystyvät täyttämään zekat-velvoitteensa.
”Jumalan asialla” tai ”Jumalan tähden”
Vaikka oletettaisiin, ettei zekâtin antaminen muualle kuin sen ilmoitetulle kohteelle olisi mahdollista, tämä käsite voi kattaa seitsemän muuta kategoriaa, jotta velvoitteet voidaan täyttää, ja se voi sisältää myös muita merkityksiä, jotka sopivat sen omaan merkitykseen. Nykyaikaiset oppineet toteavat, että tätä käsitettä ei yleensä voida rajoittaa yhteen ainoaan merkitykseen, vaan se kattaa kaikenlaiset hyväntekeväisyystoimet. Erityisesti se kattaa sellaisten henkilöiden elatuksen, jotka harjoittavat Koraanin tieteitä ja muita yhteiskunnalle hyödyllisiä tieteitä, leskien ja orpojen hyväksi tehdyt hyväntekeväisyystoimet, opiskelijoille, kouluille ja sairaaloille tehdyt menot, keskusten perustamisen islamin periaatteiden levittämiseksi, tieteellisten julkaisulaitosten perustamisen, jotka voivat julkaista millä tahansa kielellä, ja monia muita hyväntekeväisyyspalveluja, ja he toteavat, että zekât-rahastosta voidaan käyttää varoja tällaisiin kohteisiin.21
Erityisesti meidän aikanamme ”fî sebîlillah” -käsite tarjoaa uskoville monia vaihtoehtoja vastuun kantamisen kannalta. Allahin lähettilään (sas) uraauurtavat toimet tällä saralla onnellisuuden aikakaudella ovat erityisen tärkeitä vastuullisille ihmisille 21. vuosisadalla ja tulevaisuudessa. Uskomme, että koulutustoiminta, jota rahoitetaan zekâtilla ja muilla varoilla, antaa ihmiskunnalle mahdollisuuden tutustua uudelleen islamin elämää antavaan henkeen ja sydämet voivat kohdata Allahin. Tällä tiellä tehtävät lahjoitukset kuuluvat myös ”fî sebîlillah” -käsitteen piiriin.
Alaviitteet:
1. Ibn al-Athir, al-Nihāya fī Gharīb al-Hadīth wa-l-Athar, Beirut, n.d., II, 338, 339; al-Qāmūs al-Fiqhī, Damaskos 1982, s. 209
2. Yazır, IV, 2572; Çantay, Hasan Basri, Kur’ân-ı Hakim ve Meâli Kerim, Istanbul, 1984.
3. Ibn Rushd, Bidāyat al-mujtahid fī nihāyat al-muqtasid, Beirut 1986, I, 277; Kurtubī, VIII, 186.
4. Zemahşerî, I, 398; Kurtubî, IX, 19; Nesefî, Ebu’l-Berekât, Tefsîru’n-Nesefî, Istanbul 1984, I, 243; Mübârekfûrî, V, 269, 298; Fîrûzâbâdî, III, 403; el-Mu’cemü’l-Vasît, I, 415.
5. Bakara, 273; Širbīnī, I, 140; Yazır, II, 897; Bakara, 217; Nesefī, I, 108; Abū’s-Suʿūd, Tafsīr Abī’s-Suʿūd, I, 217; Muhammad, 1; Kurtubī, XVI, 223; Sād, 26; Hūd, 19; Kurtubī, XV, 177; Kurtubī, IX, 19; Marāgī, X, 145; Sayyid Qutb, Fī Ẓilāl al-Qurʾān, X, 245; Yazır, IV, 2579.
6. Tirmidhi, Ilm, 2, Fadail al-Jihad, 7.
7. Mubārakfūrī, V, 259.
8. Tirmizî, Fadâilü’l-Cihad, 12; Mübârekfûrî, V, 269, 298.
9. Buhârî, Cihad ve’s-Siyer, 2; Mübârekfûrî, V, 263
10. Mergînânî I, 112.
11. Tirmizî, Fadâilü’l-Cihad, 9, 10; Aclûnî, II, 255; Şeybânî, es-Siyeru’l-Kebîr, II, 301; Cessâs, III, 187; Dârimî, Kitâbü’l-Vasâyâ, 45; Serahsî, II, 203; Katso myös Buhârî, Zekât, 49; Kâsânî, II, 45; İbnü’l-Esîr, II, 338, 339; Fîrûzâbâdî, III, 403; Sa’dî Ebû Ceyb, s. 166.
12. Aclûnî, I, 424.
13. Zebîdî, Murtezâ Muhammed, İthâfü’s-Sâdeti’l-Müttakîn, IV, 151.
14. Ibn Taymiyya, Fethu’l-Beyân, IV, 151.
15. Šerbâsî Ahmed, Yes’elûneke fi’d-Dîni ve’l-Hayât, III, 68, I, 150.
16. Dâmâd, I, 214; Ibn Âbidîn, II, 364; Tahtâvî, s. 472; Nevevî, el-Mecmû, IV, 190.
17. Bukhari, Zakat, 5.
18. Aynî, IX, 56; Nevevî, III, 63; Kastalânî, III; Ibn Hacer, IV, 80.
19. Ebû Yûsuf, Kitâbü’l-Harâc, Kairo 1396, s. 81.
20. Kâsânî, II, 45
21. Šerbâsî, I, 149, 150; Seyyid Sâbık, I, 334; Muhammed Mahluf, Feteva-ı Şeriyye, Kairo, 1971, 296; Hâzin, II, 240; Râzî, XVI, 113; Muhammed Mahluf, Feteva-ı Şeriyye, Kairo, 1971, 296; Hâzin, II, 240; Hamîdullah, Islamin profeetta (käänt. Salih Tuğ), II, 978; Kardâvî, Fıkhu’z-Zekât, II, 635-669.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
