Arvoisa veljemme,
Monet tiedemiehet tutkivat elämän alkuperää. He pääsevät tiettyyn pisteeseen ja sitten jumiutuvat. Heillä on valmiina vakiintunut selitys: ”Emme pysty selittämään tätä asiaa.” Meidän mielestämme nämä henkilöt tekevät menetelmävirheen.
He tutkivat elämän alkuperää menneisyyteen päin ja pysähtyvät lopulta elottoman esineen äärelle. Koska he eivät pysty luomaan yhteyttä elämän ja elottoman esineen välille, he eivät voi muuta kuin odottaa. Itse asiassa heille olisi parempi, jos he eivät pysähtyisi siihen pisteeseen, vaan jatkaisivat matkaansa. Jos he hetkeksi unohtaisivat elämän ja tutkisivat tuon elottoman esineen alkuperää, he löytäisivät myös elämän alkuperän.
Tämä maailmankaikkeus ja kaikki sen sisältö on kudottu yli sadasta alkuaineesta, joita yhdistää elottomuus. Jokaisella niistä on erilaiset ominaisuudet. Jos he pysähtyisivät tähän pisteeseen ja ajattelisivat asiaa, he olisivat päässeet asian ytimeen.
Elottoman olennon ominaisuus on liikkumattomuus. Toinen on kyvyttömyys ajatella, kolmas kyvyttömyys kasvaa ja kehittyä. Lisäksi se ei kykene tuntemaan eikä ymmärtämään. Näiden puutteellisten ominaisuuksien omaavien elementtien yhdistämisellä on syntynyt erilaisia olentoja. Yksi on tullut vuoreksi, toinen kiveksi. Yksi on tullut vedeksi, toinen ilmaksi. Yksi on tullut tähdeksi, toinen auringoksi. Yksi on tullut kuuksi, toinen maaksi…
Kaikki nämä oliot eivät ole olleet vuorovaikutuksessa keskenään. Siksi onkin kysymysmerkki, mikä niistä on hyödyllinen millekin.
Sitten luotiin kasvit. Näin ollen universumi sai tavallaan merkityksen. Auringon palaminen, maapallon pyöriminen saivat merkityksen. Yö, päivä, maa, ilma, ilmakehä saivat merkityksen; palvelemalla kasveja.
Mutta kasvit itse eivät olleet vielä saaneet merkitystä. Miksi niillä oli juuri nämä tai nuo ominaisuudet, jäi enkelien ja henkien arvoitukseksi. Miljoonien kasvilajien lisäksi maailmaan tuli yhtä monta eläinlajia. Jokainen asettui oman ruokapöytänsä ääreen. Vaikka nämä eläimet olivatkin yhteisiä syömisessä ja juomisessa, jokaisella oli erilaisia ominaisuuksia kuin toisella. Nämä kyvyt eivät olleet vain ruokaa varten. Eikä härän voima ole vain ruohon repimiseen, eikä hevosen nopeus ruohon kiinni saamiseen. Nämä ja monet muut totuudet kertoivat toisesta totuudesta. Näillä eläimillä täytyi olla erillinen olento, jota ne palvelivat! Ja lopulta ihminen luotiin… On käynyt ilmi, että jokaisen eläimen todellinen tarkoitus, sen oman ravinnon hankkimisen lisäksi, keskittyy ihmiseen. Kaikkien luotiin ihmisen mukaan ja ihmistä varten, se on luettavissa selkeästi maan pinnalla…
Kun nyt siirrymme tästä lopullisesta tuloksesta suoraan alkuaineisiin, kohtaamme seuraavan totuuden: Ihmisen moninaisten tarpeiden ja alkuaineiden erilaisuuden välillä on läheinen yhteys. Kuka tämän yhteyden loi? Miksi näistä alkuaineista tuli juuri rauta, kupari, typpi, hiili…?
On joku, joka antaa näille elottomille, tietämättömille olentoille nämä ominaisuudet ja säätelee niitä elämän mukaisesti. Elämän lähde onkin vain Hänen armonsa, Hänen viisautensa, Hänen elvyttämisensä (elämän antamisensa) ja Hänen elättämisensä (ravinnon antamisensa) teko.
Tämä totuus on ensin hyväksyttävä, jotta tutkimuksilla, joita tehdään ensimmäisen elävän olennon luomisesta, olisi jokin merkitys. Muutoin ei tehdä muuta kuin tuhlata aikaa, viihdyttää ihmisiä tai johtaa heitä harhaan.
Kasveille on annettu vain kyky kasvaa ja kehittyä, kun taas eläimille on suotu tunteiden maailma ja ihmiselämä on rikastettu monilla pääomilla, kuten sydämellä, mielellä, omantunnolla ja muistilla.
olemisen ominaisuus on ilmennyt ihmiselämässä täydellisyydessään ja kauneimmillaan.
Onko mahdollista antaa aineelle tämä elämän ihme, joka on sulautunut ominaisuuksiin, kykyihin, voimiin ja tunteisiin, tai selittää se elottomien elementtien evoluution kautta?
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
