Arvoisa veljemme,
Kun olosuhteet vaikeutuvat, tehtyjen hyvien tekojen arvo kasvaa, ja toivottavasti myös tehtyjen syntien anteeksi saaminen katumuksen kautta lisääntyy.
Ammar ibn Yasiriltä:
”Minun kansani on siunattu kansa, ei tiedetä, onko sen alku vai loppu parempi.”
(1)
Tässä vedetään yhtäläisyys viivan alku- ja loppupään välille. Kuten alkuaikoina, jolloin islamin eläminen vaati suuria ponnisteluja ja kidutuksia, jolloin ensimmäiset sahaba-kumppanit olivat vieraita, halveksittuja, tuomittuja ja pilkattuja pakanayhteiskunnassa, jolloin profeettaa kutsuttiin hulluksi ja häntä seuranneet joutuivat monenlaisiin vaikeuksiin ja kidutuksiin. He olivat yhteiskunnassa outoja, syytettyjä hulluudesta ja jopa karkotettuja kotimaastaan. Kaikkien näiden vaivojen, kärsimysten ja tuskan palkka ja hyöty oli kuitenkin sitäkin suurempi.
Näin ollen, uskovien tila lopun aikoina, eli ahir-zamanissa, tulee muistuttamaan heidän alkuaikojaan ja olemaan niille lähellä. Yhteisö tulee turmeltumaan, rappeutumaan, ja vieraat kulttuurit sekä harhaiset ajatukset tulevat näkymään kaikkialla. Näin ollen ne, jotka pitävät kiinni islamista, palvelevat sunnaa ja Koraania, tulevat olemaan yhteiskunnassa outoja, halveksittuja, kaikki tulevat heitä arvostelemaan, heitä tullaan syyttämään yhteiskuntaan sopeutumattomuudesta, ja heitä jopa yritetään syrjäyttää yhteiskunnasta. Suurimman osan aineellisen ja henkisen vastustavan painostuksen alla, vaikeissa olosuhteissa tehtyjen hyvien tekojen palkka tulee olemaan suuri, vaikeuksien lisääntyessä palkka kasvaa.
Ensimmäisellä aikakaudella Mekassa ja Medinassa muslimeja kohdanneet vaikeudet ja kärsimykset tulevat kohtaamaan myös nykyajan vilpittömiä muslimeja. He tulevat kokemaan vainoa, kidutusta jne. He eivät pysty liikkumaan vapaasti kaduilla. Kaikki heille kohdistuvat kärsimykset ja kidutukset tulevat olemaan siunaukseksi ja hengelliseksi voitoksi. Heidän arvonsa nousee. Nämä tulevat olemaan lopun aikojen muukalaisia. (2) Tältä osin heillä on yhtäläisyyksiä sahaba-kumppaneiden kanssa.
Sillä Jumalan lähettiläs sanoi eräässä hadithissään seuralaisilleen näin:
”Te elätte sellaista aikaa, jolloin se, joka jättää tekemättä kymmenesosan siitä, mitä hänelle on käsketty, tuhoutuu; sitten tulee aika, jolloin se, joka tekee kymmenesosan siitä, mitä hänelle on käsketty, pelastuu.”
(3)
Samankaltaisessa hadithissa sanotaan näin:
”Minun kansani on kuin sade, josta ei tiedetä varmasti, onko sen alku vai loppu parempi.”
(4)
Täällä on Jumalan lähettiläs (rauha hänelle).
”sade”
Hänen sanavalintansa on merkityksellinen. Hän vertaa omaa kansakuntaansa hyödyllisiin, tuottoisiin, sateen täyttämiin pilviin, joista sataa kuin kaatamalla. Kansakunnan alku on tämän hyvän sateen alku, ja sen loppu on tämän hyödyllisen sateen loppu.
Lisäksi, Jumalan lähettiläs (rauha hänelle) vertaa niitä, jotka tulevat soveltamaan uskonnollisia säädöksiä lopun aikojen paheellisuuden, syntien, suurten syntien ja pahuuden ilmenemisen yhteydessä, hyvyyden osalta hänen seuralaisiinsa.
Lähteet:
1. Kamûzu’l-Ehadis s. 83, hadith 1151. (Ibn-i Asakir, Amr b. Osmanilta mursalina); Kandehlevi Muhammed b. Yûsuf, Hayatu’s-Sahabe I-IV, Konya 1983, II, 599; Sübülü’s-Selam IV, 127; es-Savaiku’l-Muhrika s. 211.
2. Sunenu Ibn-i Mace, II, 1306, (nro: 3956), 1309 (nro. 3988); 1320 (nro: 4014: hurskaus käy yhtä vaikeaksi kuin tulen pitäminen kädessä. Lisäksi eniten koettelemuksia kokevat profeetat, ks. sama teos II, 1334 (nro: 4023): Palkkion suuruus on verrannollinen koettelemuksen suuruuteen. Koettelemusten myötä palkkio kasvaa. Sama teos II, 1334 (nro: 4031, 4032).
3. Ramûzu’l-Ehadis s. 136, hadith 1753 (Tabarani filkebir, Ibn-i Adiy, Abu Hurayralta).
4. el-Cami’li Ahkamil-Kuran, IV, 172; Pilvien lajeista ja sateesta ks. II, 222 (Tässä kuvataan uskovaisen ja uskottoman tilaa sateen vertauskuvalla. Ks. A’raf-suura, 57-58); Ibn Mace, Muhammed b. Yezid, Sunenü Ibn-i Mace I-II, Istanbul, ty. II, 1319, nro: 3987; es-Savaiku’l-Muhrika s. 211, Sübülü’s-Selam IV, 127.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
