– Aikaisemmissa kysymyksissä on lainattu Elmalılı Hamdi Yazırin tulkintaa suuran 17 (Isra) jakeista 59 ja 60. Tulkinnassa todetaan, että jakeissa mainittu ihme on ”ayat-ı mukteraha” (ehdotettu ihme) ja että Kureyšin pakanoiden ihmeenpyyntöjä ei toteutettu, koska se olisi johtanut heidän uskostaan luopumiseensa ja siten heidän tuhoutumiseensa, kuten aikaisempien kansojenkin.
– Tulkinnan jatkossa selitetään yksityiskohtaisesti, miksi joidenkin tahojen tulkinta tästä jakeesta, jonka mukaan Profeetta Muhammedille (rauha hänelle) ei annettu muita ihmeitä kuin Koraani, on virheellinen. Kysymykseni onkin seuraava:
– Eikö kuun halkaiseminen, joka on vahvistettu jakeella, taivaaseenastuminen ja muut luotettavista lähteistä saamamme, Herrallemme (rauha hänelle) annetut aistilliset (tunnepohjaiset) ihmeet ole myös tällaisia (ayat-ı mukteraha) ihmeitä?
– Jos näin on, eikö syy siihen, miksi Israelin suuran jakeissa 59 ja 60 mainittua ihmettä ei lähetetty, päde myös muihin mainitsemiini ihmeisiin?
– Jos näiden ihmeiden kieltäminen ei johda kyseisen kansan tuhoon, miten voimme tulla tähän johtopäätökseen ja miten meidän tulisi tulkita näitä ihmeitä Al-Isra-suuran asiaankuuluvien jakeiden valossa?
– Loppujen lopuksi kuun halkaiseminenkin on jotain aivan poikkeuksellista.
Arvoisa veljemme,
Kyseisten jakeiden käännös on seuraava:
”Syynä siihen, ettemme lähetä heille niitä ihmeitä, joita he pyytävät, on se, että aikaisemmatkin kansat ovat ne kieltäneet. Olemmehan antaneet Thamudin kansalle kamelin, selkeän ihmeen, mutta he ovat sen vuoksi tehneet vääryyttä. Me lähetämme ihmeitä vain varoitukseksi.”
”Muista, että aikanaan sanoimme sinulle: ’Herrasi on ihmiset tiedollaan ja voimallaan ympäröinyt.’ Sekä ne näkymät, jotka sinulle (taivaaseenastumisen yhteydessä) näytimme, että myös se zakkum-puu, josta Koraanissa puhutaan ja joka kasvaa helvetin pohjalla, olivat vain ihmisten koettelemisen välineitä. Me pelottelemme heitä, mutta se vain pahentaa heidän pahuuttaan.”
(Isra, 17/59-60)
Yritämme selittää tätä asiaa muutamassa kohdassa:
1)
Jakeessa mainittu
”Syynä siihen, ettemme lähetä heille niitä ihmeitä, joita he pyytävät, on se, että aikaisemmatkin sukupolvet ovat ne kieltäneet.”
Lauseen tarkoituksena on antaa ihmisille seuraava opetus:
Näiden monijumalaisten ja entisten uskottomien välillä ei ole mitään eroa. Vaikka näytimme heille haluamiaan ihmeitä, he eivät uskoneet, vaan pahenivat entisestään. Jos nyt näyttäisimme heille heidän haluamiaan ihmeitä, he eivät silti uskoisi.
Tässä lausunnossa ei ole mitään mainintaa siitä, ettei enää koskaan tapahtuisi ihmeitä. Kysymys koskee ainoastaan tuolloin ehdotettuja ihmeitä.
2)
Huomattakoon, että molemmissa näissä jakeissa
”sitä, ettei epäjumalanpalvojien pyytämiä ihmeitä annettu”
asiaan liittyvä korostettu seikka:
”Se, että muinaiset ihmiset eivät uskoneet, vaikka näkivät ihmeitä.”
Vaikka Semud-kansan julmuudesta puhuminen onkin merkki heidän tuhostaan, näissä jakeissa
”Me tuhosimme ne, jotka eivät uskoneet ihmeisiin; tämä sääntö pätee myös teihin, siksi emme näytä teille niitä ihmeitä, joita haluatte.”
Sille ei ole mitään selitystä. Kommentaattoreilla
”Uskomattomuus ihmeisiin johtaa tuhoon”
Heidän huomionsa kiinnittäminen näiden jakeiden väliseen suhteeseen perustuu heidän saamiinsa tietoihin, jotka ovat peräisin joidenkin muiden jakeiden ja hadithien ilmauksista.
3)
Näiden jakeiden mainitsemisessa on siis etsittävä muita tarkoituksia. Näyttää siltä, että nämä jakeet on esitetty seuraavia tarkoituksia varten:
a)
Ihmiset yhdistivät epäjumalanpalvojien uskomattomuuden siihen, ettei heille näytetty heidän haluamiaan ihmeitä. Tässä jakeessa Jumala on tuonut esiin kaiken kattavan, ikuisen tietonsa ja…
-vaikka ihmeitä tapahtuisi-
hän korosti, että nämä epäjumalanpalvojat eivät myöskään uskoisi, aivan kuten muinaiset uskottomatkaan.
Tämän tosiasian ymmärtäneet tajusivat, ettei uskottomien uskoon kääntyminen enää riippunutkaan ihmeiden näkemisestä. Niinpä,
”(Siitä, että he omasta tahdostaan kuolevat uskottomina ja joutuvat helvettiin)”
Neille, joiden osalta Herran tuomio on jo langetettu, ei mikään ihme auta heitä uskomaan, ennen kuin he kokevat sen kauhean rangaistuksen.
(Joona, 10/96-97)
Tämä tosiasia on korostettu myös jakeissa, joiden merkitys on seuraava:
b)
Erityisesti ihmisten uskoon tulemista kovasti toivonut armollinen profeetta ehkä toivoi, että ehdotetut ihmeet annettaisiin, jotta pakanat uskoisivat, ja hän pelkäsi, että pakanat, kun ehdotettuja ihmeitä ei näytetty, luulisivat häntä – kauhistus – valehtelijaksi.
Näissä jakeissa annetaan profeetta Muhammedille (rauha hänelle) voimakas lohdutus; korostetaan, ettei ihmeiden näyttäminen ole uskomisen välttämätön tai riittävä ehto.
c)
Kuitenkin, paholaisen houkutuksille alistuen
”koska ihmettä ei näytetty”
Tämä jae on lohduttanut ja vahvistanut myös niiden uskovien sydämiä, joita epäilykset ovat vaivanneet/jotka ovat olleet epäilyksen kohteena.
– Täällä
-niistä, jotka eivät usko, vaikka näkevät ihmeitä-
Erityisesti Semudin kansan mainitseminen johtuu siitä, että Mekkan asukkaat tunsivat tämän kansan tuhon hyvin.
Arabit, erityisesti mekkalaiset, näkivät nämä rauniot aina matkatessaan Mekasta Damaskokseen. Jaeessa tuodaan esille nämä heidän silmiensä eteen avautuvat esimerkit tuhoutuneista kansoista ja raunioituneista kaupungeista.
(Vrt. Ibn Ashur, kyseisen jakeen tulkinta)
4)
”Niiden, jotka eivät usko, vaikka heille näytetään ihmeitä, täydellinen tuhoaminen”
Kun periaate on selvä, profeetta Muhammedin (rauha hänelle) ihmeiden esittämisen selitys voidaan antaa seuraavasti:
a)
Kansojen täydellisen tuhoutumisen periaate ei koske Mekan pakanallisia täysin, kuten Jumala selvästi ilmoittaa. Koraanissa esitetään kaksi syytä, miksi pakanat eivät tuhoutuneet:
Aika, jolloin he olivat yhdessä profeetta Muhammedin kanssa. Aika, jolloin he tekivät katumusta ja pyysivät anteeksiantoa. Niin kauan kuin jompikumpi tai molemmat näistä syistä jatkuvat, tämä…
”täydellinen tuho”
On olemassa jumalallinen lupaus, ettei tätä periaatetta tulla soveltamaan.
Seuraavasti:
Mekan pakanat olivat syyllistyneet törkeään röyhkeyteen ja
”Oi Herra, jos tämä Koraani on todella sinulta tullut, oikea kirja, niin anna meidän päällemme sataa kiviä taivaasta tai anna meille ankara rangaistus!”
he olivat sanoneet.”
(Al-Anfal, 8/32)
Tämän johdosta Jumala ilmoitti, ettei Hän tuhoaisi heitä (viimeisen profeetan, Muhammedin (rauha hänelle), ja islamilaisen yhteisön, joka on viimeinen yhteisö, tulevien uskovien sukupolvien kunniaksi):
”Niin kauan kuin sinä olet heidän joukossaan, Allah ei heitä rangaise; jos he katuvat, Allah ei heitä silloin rangaise.”
(Al-Anfal, 8/33)
Tämän mukaan Mekassa näytetyistä ihmeistä huolimatta uskottomat pakanat, jotka eivät uskoneet, eivät saaneet rangaistusta niin kauan kuin profeetta Muhammed oli heidän keskuudessaan/Mekassa.
Mutta sen jälkeen, kun hän oli muuttanut pois Mekasta ja uskovaiset, jotka katuivat, olivat myös lähteneet sieltä, heidän rangaistuksensa annettiin heille Bedrissä.
(ks. Taberi, kyseisen jakeen tulkinta)
b)
Tässä jakeessa mainittu
”periaate, jonka mukaan tuhoutuminen seuraa ihmeen lähettämättä jättämisestä”
, mutta se voi olla mahdollista vain siinä tapauksessa, että kyse on juuri tuolloin ehdotetusta ihmeestä.
Kaikissa lähteissä, joita olemme voineet tarkastella, tämän jakeen ilmoituksen syyksi mainitaan se, että pakanat pyysivät profeetalta sellaista ihmettä, jota aikaisemmat profeetat olivat osoittaneet, esimerkiksi
He pyysivät häntä muuttamaan Safa-kukkulan kultaharkoksi ja poistamaan vuoret, jotta niiden tilalle tulisi viljelyyn sopivia, hedelmällisiä peltoja.
.
Profeetta (rauha hänelle) ei kuitenkaan halunnut tätä, sillä hän tiesi, että jos he eivät uskoisi tähän näytettävään ihmeeseen, heidät tuhottaisiin kuten aikaisemmatkin kansat. Hän tiesi, että osa pakanista tulisi uskoviksi ja että heidän jälkeläisistään tulisi uskovia.
-Jumalan luvalla-
hän ajatteli heitä ja ei halunnut, että he tuhoutuisivat heidän vuokseen.
Mikä vielä tärkeämpää, Allah ei antanut heidän joutua kokonaisvaltaisen tuhon alaisiksi, koska Hän tiesi, että osa näistä epäjumalanpalvojista tulisi uskomaan ja että monista heidän jälkeläisistään tulisi uskovaisia.
(ks. Taberi, Razi, Beydavi, Nesefi, Kurtubi, Ibn Kesir, Ševkani, el-Meragi, Ibn Ašur, kyseisen jakeen tulkinta)
Tämä jae ei siis kiellä sitä, etteikö profeetta Muhammedille (rauha hänelle) olisi annettu tai voitaisiin antaa ihmeitä, vaan se ilmoittaa, ettei hänelle anneta sellaista ihmettä, jota he ehdottivat. Sillä jos heille annettaisiin ehdottamansa ihme, he tuhoutuisivat, jos he eivät uskoisi…
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
