– Profeetta sanoi: ”Vääryyden edessä hiljaa oleva on mykkä paholainen, joka osallistuu ja on osallinen vääryyteen.” Mutta jotkut vääryydet tehdään hetkinä, jolloin kukaan ihminen ei voi niitä nähdä. Siis vain Jumala voi ne nähdä. Miksi Jumala sitten on hiljaa ja ei puutu näihin vääryyksiin?
– Onko Jumala tällaisessa tilanteessa julma?
– Olisiko se huono asia, jos hän puuttuisi asioihin, jos tapahtuisi ihmeitä, jos ihmisten sydämet pehmenisivät, jos uskovien määrä lisääntyisi entisestään, jos olisimme onnellisia tässä maailmassa ja onnellisia tuonpuoleisessa?
– Miksi Jumala ei haluaisi tätä, eikö se hänelle sovi?
Arvoisa veljemme,
Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon; ihminen tahtoo, Jumala luo.
Jos esimerkiksi tuli ei polttaisi uskovaista, mutta polttaisi epäuskoista, tai jos rukoilijan päälle sataisi ruusuja ja rukoilemattoman päälle kiviä, silloin kaikki olisivat muslimeja, eikä Ebu Bekirin (ra) ja Ebu Cehilin välillä olisi mitään eroa.
Siis, se, ettei ihmisten kapinoista rangaista tässä maailmassa, on heidän koettelemuksensa välttämätön osa. Kuolema päättää koettelemusajan, ja haudassa alkaa ensimmäinen kuulustelu, ja tuomiopäivänä ja vaa’assa nähdään suuri tilinteko, ja jokainen saa ansaitsemansa kohtalon.
Jotkut kapinalliset ja julmat kansat, koska ne sortivat profeettoja tai menivät liian pitkälle irstailussa,
jos he ovat joutuneet kärsimään tämän maailman vitsauksista
perussääntö
”rangaistusten lykkääminen hautaan ja tuonpuoleiseen”
on tehtävä.
Nämä rangaistukset maan päällä ovat jumalallisia varoituksia, jotta muut ottaisivat niistä opikseen.
Koraanissa tuodaan esille kapinallisten kansojen kohtaamat vitsaukset, ja uskovia kehotetaan varomaan niitä syitä, jotka johtivat näihin Jumalan rangaistuksiin. Yksi näistä jumalallisista iskuista johtui moraalittomuudesta, toinen profeettojen vainoamisesta, kolmas mittaamisessa ja punnitsemisessa petoksesta jne. Tämä on erittäin tehokas varoituskeino.
Ihmiset saattavat vastahakoisesti hyväksyä, että muinaisten kansojen kohtaamat vitsaukset olivat jumalallinen rangaistus. Sillä silloin he joutuisivat myöntämään oman syyllisyytensä ja ymmärtämään, että heidän kohtalonsa on helvetin tuli.
Tällaisessa tilanteessa katuminen on sielulle hyvin vaikeaa. Helpoin tapa on uskoa, että onnettomuus johtui luonnonilmiöstä tai muusta syystä, ja jättää asia ajattelematta.
Jos tässä maailmassa ei olisi koetuksia, kuten sinä toivoisit, niin kaikki…
-oman mielipiteensä mukaan-
Jos kaikki olisivat hyviä ja onnellisia, jos sekä maallinen että taivaallinen paratiisi olisi kaikkien ulottuvilla, silloin pitäisi asettaa samalle viivalle sinun kaltaisesi Jumalaa kohtaan epäkunnioittavia lauseita laukova tietämättömyyden ruumiillistuma ja oikeudenmukaisuuden ruumiillistuma Hz. Ömer sekä tiedon, viisauden ja hurskauden ruumiillistuma Hz. Ali, mikä olisi suurin mahdollinen vääryys.
Koraanissa on useita kohtia, joissa todetaan, että koettelemukset ovat keino erottaa hyvät ja pahat ihmiset toisistaan, tuoda heidät esiin ja paljastaa heidän luonteensa. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä jakeiden käännöksistä:
”Jos näkisit ne rikolliset: heidän päänsä on nöyrästi kumartunut Herransa edessä, häpeästä, ja he sanovat näin:
”Näimme ja kuulimme, oi Herramme! Lähetä meidät takaisin maailmaan! Teemme niin hyviä ja kelvollisia tekoja! Sillä nyt me todella tiedämme totuuden!”
”
”Jos olisimme tahtoneet, olisimme ohjanneet kaikki ihmiset oikealle tielle. Mutta…”
”Minä täytän helvetin dzinneillä ja ihmisillä.”
tuomio on lainvoimainen.”
(Al-Sajdah, 32/12-13)
Tämän jakeen merkitys on seuraava: Osa ihmisistä ansaitsee helvetin, ei paratiisin. Miten voisimme pyytää Jumalalta sellaista epäoikeudenmukaisuutta, että palkitsisimme murhaajia, jotka eivät ansaitse paratiisia, vaan ovat ansainneet helvetin tekemillään vääryyksillä?
”Eikö totta, uskovainen voi olla milloinkaan kuin jumalaton? Nämä eivät koskaan voi olla yhtä.”
(Al-Sajdah, 32/18)
Tätä asiaa korostetaan jakeessa, jonka merkitys on seuraava:
Kuka järkevä ja omantunnon omaava ihminen haluaisi, että ihmisiä aina auttavia ja hyvää tekeviä ihmisiä palkittaisiin samalla tavalla kuin murhaajia ja rikollisia? Tai onko olemassa yhtäkään Jumalan luomaa olentoa, joka haluaisi, että tuhansien yliopistokokeeseen osallistuvien joukossa ahkeruudellaan, älyllään ja viisaudellaan kaikkien ihailun saavuttanut opiskelija saisi samat pisteet kuin laiska, tyhmä, ajattelematon ja juopottelua lukuun ottamatta mitään muuta osaamaton opiskelija?
”Helvetti- ja paratiisiasukkaat eivät tietenkään ole samanarvoisia. Onnelliset ja menestyneet ovat paratiisiasukkaita.”
Jaeessa viitataan myös siihen, että kohtelu määräytyy menestyksen mukaan.
”Ovatko ne, jotka tietävät, ja ne, jotka eivät tiedä, samanarvoisia? Vain ne, joilla on järkeä ja ymmärrystä, ajattelevat ja ottavat opikseen.”
(Zümer, 39/9)
Kyseisessä jakeessa viitataan siihen, että on väärin asettaa tietävät ja tietämättömät samalle viivalle.
”Jumala on niiden kanssa, jotka teistä käyvät pyhää sotaa”
(kaikkien aineellisten ja henkisten hyvyyksien edistämiseen pyrkivien kanssa)
Luuletteko, että pääsette helposti paratiisiin, ilman että osoitatte kärsivällisyyttä?”
(Al-Imran, 3/142)
Jakeessa viitataan siihen, että ahkerien ja kärsivällisten ihmisten asettaminen samalle viivalle laiskojen ja kurjien ihmisten kanssa on epäoikeudenmukaista.
”Sokea ei ole sama kuin näkevä. Eikä uskovainen, joka tekee hyviä ja kauniita tekoja, ole sama kuin se, joka tekee pahaa. Kuinka vähän te ajattelette!”
(Mümin, 40/57)
Jaeessa, jonka merkitys on ”Uskovat ja hyviä tekoja tekevät ovat näkeviä, kun taas pahoja tekoja tekevät ovat sokeita”, uskovat ja hyviä tekoja tekevät kuvataan näkevinä, kun taas pahoja tekoja tekevät kuvataan sokeina.
Nyt, Jumalan tähden, onko mielestänne sama asia se, joka näkee totuuden, ja se, joka on sokea eikä näe totuutta?
Kutsumme teitä armeliaisuuteen, omantunnon ääneen ja itsenne säälimiseen.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
Kommentit
ergintahir
Jumala ei jätä sorrettua ilman oikeuttaan sortajan edessä. Joko tässä maailmassa tai tuonpuoleisessa… Varmasti!
yusuf_aga
Tämä kysymys olisi voitu esittää kohteliaammin. Kysymys hävetti minua. Mutta opettaja vastasi siihen hienosti. Kun sen lukee rehellisesti, huomaa, ettei siinä ole mitään ymmärtämätöntä.
