– Onko sana ”marttyyri” peräisin alun perin islamista?
– Onko sillä sijaa aikaisemmissa uskonnoissa tai kansanryhmissä?
Arvoisa veljemme,
Ensimmäinen ihminen oli Aadam.
Hän on samalla myös ensimmäinen profeetta. Hänellekin on tullut ilmoitus ja annettu kirjoituksia. Siksi marttyyriuden käsitteen on täytynyt olla olemassa jo ensimmäisistä ihmisistä lähtien.
Koska muita kuin Koraania olevia pyhiä kirjoja ei ole voitu säilyttää alkuperäisessä muodossaan, niistä ei välttämättä löydy marttyyriuden käsitteen oikeaa merkitystä ja yksityiskohtia.
Tässä on yhteenveto aiheesta tehdyistä tutkimuksista:
Sana ”marttyyri” -sanan länsimaisissa kielissä.
”todistaja”
joka on johdettu kreikan sanasta martu(y)s, joka tarkoittaa ”todistaja”, ja joka on sitten siirtynyt latinaan.
marttyyri
on otettu vastaan näillä sanoilla.
Tähän liittyvä toinen käsite on uskonnollinen itsemurha, joka on omaksuttu muinaisista kreikkalaisista ja roomalaisista perinteistä sekä intialais- ja kiinalaisperäisistä uskonnoista, ja joka tarkoittaa ”henkilön sankarillista oman elämänsä lopettamista uskon tai ylevän tarkoituksen vuoksi”.
Uskonnollinen itsemurha, jota kutsutaan myös kunniakkaaksi tai jalomieliseksi kuolemaksi, ei ole virallisesti hyväksytty uskonnoissa, jotka pitävät marttyyriutta pyhänä, mutta esimerkkejä löytyy juutalaisuudesta ja kristinuskosta. Siksi marttyyriuden ja uskonnollisen itsemurhan erottaminen toisistaan on vaikeaa, etenkin käytännön tasolla.
Uskontotieteen tutkimuksissa, jotta kuolema voitaisiin katsoa marttyyrikuolemaksi, on tarpeen:
a)
Kidutuksen tai sortavan kohtelun esiintyminen;
b)
Se, että kuolema oli silminnäkijöiden mukaan sankarillinen;
c)
Kuoleman tietoinen riskinotto, jopa joskus henkilön oman elämän päättäminen;
d)
Siitä on hyötyä muille;
e)
Tällä tavalla kuoleman jälkeen on olemassa toivo pelastuksesta tai palkinnosta tuonpuoleisessa.
on odotettu sisältävän muun muassa seuraavat elementit, erityisesti kaksi viimeistä.
Marttyyri-käsitteen juutalaisuudessa
vaikka sillä onkin merkittävä rooli
Vanha testamentti
Yllä mainittuja ehtoja täyttävää käsitettä ei ole olemassa. Sen sijaan kuusi henkilöä voidaan arvioida kunniallisessa kuolemassa -käsitteen mukaisesti.
(Abimelek, Samson, Ahitofel, Saul, Saulin aseenkantaja ja Zimri)
hänen itsemurhaansa on viitattu.
(Tuomarit, 9/53-54; 16/28-30; I Samuel, 31/4-5; II Samuel, 17/23; I Kuninkaat, 16/18)
Ennen toista temppelijaksoa (5. vuosisata eaa. – 1. vuosisata jaa.) Israelin uskonnossa ei ollut marttyyriuden käsitettä, mikä johtui siitä, että Israelin kansan kohtaamat hallinnot olivat
(Assyria, Babylonia, Egypti jne.)
selitetään usein viittauksella hänen yleiseen suvaitsevaisuuteensa muita uskomuksia ja synkretismiä kohtaan.
Vanha testamentti
On olemassa esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset ovat valmiita kuolemaan uskonsa puolesta sisäisten tai ulkoisten paineiden edessä. Puhtaan monoteismin nimissä Israelin yhteiskunnassa monijumalaisia synkretistejä vastaan.
(Kuningas Ahab ja hänen vaimonsa Isebel)
kamppaileva profeetta Elias
(1. Kuninkaiden kirja 19:1-10; vrt. 2. Kuninkaiden kirja 2:10),
Kuningatar Ester, joka yritti pelastaa kansansa joukkomurhalta Haman-nimisen vezirin salajuonen vuoksi.
(Esterin kirja),
Danielin kolmen ystävän, jotka kieltäytyivät kumartamasta imperiumin patsaan edessä Babylonin vankeuden aikana, ja Danielin, joka samoin kieltäytyi palvomasta kuningasta, tilanteet.
(Danielin kirja, luvut 3 ja 6)
on nähty potentiaalisena marttyyrikuolemana.
Kun puhutaan kristinuskosta
Uuden testamentin opetuksessa yleisesti hyväksytyn näkemyksen mukaan kuolema vaikuttaa ruumiiseen, ei sieluun. Tämän vuoksi marttyyriksi tuleminen on nähty kuoleman ja ruumiin ylittämisenä ja uudestisyntymisenä, joka takaa pelastuksen Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman toistamisenä.
(Matteus 10:39; 16:25; Markus 8:35; 10:45; Luukas 9:24; Ilmestyskirja 20:4-6; Ensimmäinen kirje korinttilaisille 15:26)
Tästä ymmärryksestä johtuen marttyyrit ovat tärkeitä kirkkoisien opetuksissa.
”Toinen Jeesus”
on luokiteltu muotoon.
Ensimmäisten kristittyjen marttyyrien joukossa, jotka teloitettiin kuolemaan, koska he kieltäytyivät palvomasta Rooman valtion suojelijoina pidettyjä pakanajumalia, olivat apostolit Pietari ja Paavali.
(Ensimmäinen Pietarin kirje, 4:14-16)
Sih-uskonnon eklektinen luonne ja marttyyriuden käsite
Sillä on merkittävä asema toisin kuin muissa intialaisissa uskonnoissa. Sikh-opetuksessa marttyyrius on luonnollinen seuraus velvollisuudesta alistua Jumalan tahtoon. Arabialaista sanaa ”shahid” käytetään sikhien kohdalla, jotka menettivät henkensä Mogul-keisarien käsissä, etunenässä ensimmäinen sikhimarttyyri Guru Arjan (k. 1606) ja Guru Teg Bahadur (k. 1675).
Khalsa-järjestön perustaminen (1699), joka perustuu sikhien keskinäiseen solidaarisuuteen, pohjautuu myös sikh-uskonnon ja sen luoneiden sikh-johtajien periaatteeseen, joka on itsensä ilmaiseminen. Tarinat, jotka kuvaavat sikh-yhteisön kokemaa sortoa ja marttyyrien sankarillisia kuolemia uskonsa vuoksi, on koottu erillisiin kirjoihin, joita luetaan säännöllisesti jumalanpalveluksissa. Tällä tavoin pyritään siirtämään sikh-ihanne nuoremmille sukupolville.
Sekä menneisyydessä että nykyajassa marttyyrikuoleman kohdanneille guroille ja muille sikheille järjestetään vuosittaisia muistotilaisuuksia.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
