Arvoisa veljemme,
Arjessamme kohtaamme kysymyksiä, joihin on vaikea vastata, jos emme ole syvällisesti perehtyneet tuonpuoleisen olemassaoloon. Nämä ovat:
”En usko, ennen kuin näen.”
Nämä ovat jo aikansa eläneitä harhaluuloja, joita materialistit käyttävät uskonnollisen vakaumuksen kieltämiseen piiloutuen virheellisen argumentoinnin taakse.
Kyllä, on mahdotonta kuvitella kauheampaa ristiriitaa kuin se, että ihmisen järki ja logiikka hyväksyvät jonkin asian nykyhetkessä, mutta kieltävät sen tulevaisuudessa. Itse asiassa elämämme tässä maailmassa riittää todisteeksi tuonpuoleisen olemassaolosta. Voivatko ne, jotka kieltävät toisen elämän olemassaolon, kieltää elämän, jota he elävät nyt? Eivät voi.
Sillä onko helpompi koota tyhjästä armeija ja asettaa se komentoonsa, vai onko helpompi kutsua takaisin torvensoitolla yhteen armeija, jonka sotilaat ovat jo oppineet tehtävänsä, tuntevat toisensa ja ovat levänneet? Kumpi? Tietenkin jälkimmäinen. Tämän esimerkin mukaisesti, kun Herramme on meidät tyhjyydestä ja pimeydestä tuonut ja antanut meille elämän nimisen lahjan loistavassa maailmassa, kuinka voisi olla mahdotonta, että sama asia toistettaisiin kuoleman jälkeen? Eikö se ole jopa helpompaa kuin ensin mainittu?
Pitääkö meidän aina mennä paikan päälle tai nähdä asia omin silmin, jotta voisimme saada tietoa jostakin paikasta tai asiasta? Astronomia kertoo meille tähdistä ja galakseista. Avaruudessa on varmasti monia tähtiä, joiden valo ei ole vielä saavuttanut meitä. Kuka on käynyt niissä paikoissa ja kuka on sieltä tullut?
Tähän aiheeseen liittyen Bediüzzaman Hazretleri toteaa seuraavaa:
”Jotta voisimme nähdä ja näyttää tuonpuoleisen maailman, tuonpuoleisen valtakunnan paikat, jotka ovat verhon takana, meidän täytyisi joko kutistaa koko maailmankaikkeus kahden maakunnan kokoiseksi tai suurentaa silmiämme niin, että ne olisivat kuin tähtiä, jotta voisimme nähdä ja määrittää niiden paikat. Tuonpuoleisen valtakunnan paikkoja ei voida nähdä näillä maallisilla silmillämme.”
(Kirjeenvaihto, Ensimmäinen kirje)
Vaikka ihmismieli, joka toimii tämän maailman mittapuiden mukaan, ei kykene täysin ymmärtämään toisenlaisen luonteen ja mittakaavan omaavaa tuonpuoleista, sen olemassaolosta on lukemattomia todisteita, ja siksi se pitää tuonpuoleista mahdollisena. Mitä järjellä pidetään mahdollisena, sen olemassaolo vahvistetaan myös tiedon välityksellä.
Kaikki profeetat ja pyhät kirjat ovat ilmoittaneet tuonpuoleisen olemassaolosta ja varoittaneet, että ihminen herätetään kuoleman jälkeen henkiin ja joutuu tilille teoistaan tässä elämässä. Erityisesti pyhässä kirjassamme tuonpuoleinen elämä on kuvattu mitä täydellisimmin tavoin, käyttäen esimerkkejä ja vertauksia tästä maailmasta. Tämä ei johdu siitä, että tuonpuoleinen, paratiisi ja helvetti, muistuttaisivat tätä maailmaa, vaan siitä, ettei meillä muuten olisi mahdollista täysin ymmärtää tätä totuutta.
Lisäksi Profeettamme (rauha hänelle) kävi siellä Miraj-yönä ja toi sieltä uutisia. Nyt, kun olemme esittäneet näin vankkoja todisteita sen olemassaolosta, kysymme niiltä, jotka sen kieltävät:
Mihin olette menneet katsomaan, kun ette ole nähneet, ja sen vuoksi väitätte sen olemattomuutta? Mikä on todisteenne? Koska kiellätte, teidän on esitettävä todisteet kiellollenne. Mitä hyötyä on sanoa, että ei ole, ei ole?
Vaikka selittäjät ja todistajat antavat valtavasti tietoa ja hälventävät epäilyjä, ne, jotka sulkevat silmänsä auringon lailla selvältä totuudelta, tekevät vain päivästä itselleen yötä.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
