Arvoisa veljemme/sisaremme,
”Väkivaltaa käyttämättä kostoa ottava.”
”Vahingoittajien selkärangan murtaja, murhaajien rankaisija.”
(Zuhruf-suura, 43/55)
Jumalan rangaistuksen ensisijaiset kohteet ovat ne, jotka pyrkivät viemään ihmisiä harhaan, epäuskoon, eksytykseen ja paheellisuuteen – uskonnon ja moraalin viholliset. Jumala ei kuitenkaan heti rankaise heitä, vaan antaa heille aikaa katua. Niin kauan kuin he elävät, koko maailmankaikkeus palvelee heitäkin, Jumala ruokkii, elättää ja kasvattaa heitä.
Ne, jotka itsepintaisesti jatkavat kapinointiaan kieltäytymällä katumasta, kokevat Hänen nimensä ilmenemisen. Tämä ilmeneminen jätetään usein tuonpuoleiseen, sillä se on koston ja rangaistuksen paikka.
Joskus tämän nimen ilmenemismuotoja nähdään tässäkin maailmassa varoituksena ihmisille; kuten kävi Nooan ja Thamudin kansalle.
Toinen ryhmä, joka saa osakseen tämän nimen ilmenemisen, ovat sortajat. Sortajat, loukkaamalla ihmisten oikeuksia, ikään kuin pyytävät itseään saamaan osakseen tämän nimen ilmenemisen.
Uskovaisen tulee elää hurskauden piirissä ja varoa tarkoin tämän nimen ilmenemismuotoja. Hän ei saa sortaa itseään eikä muita ihmisiä.
Se, joka käyttää viattomia elimiään ja tunteitaan kapinointiin, tulisi ajatella, että hän tekee niille vääryyttä, ja hänen tulisi pelätä ja katua tekojaan tietäen, että hänelle tullaan varmasti kostamaan.
Rauhan ja rukousten kera…
Kysymyksiä islamista
