Arvoisa veljemme,
”Näytä meille niiden näytteiden ja varjojen alkuperäiset lähteet ja alkulähteet, joita olet meille näyttänyt.” (Sözler)
Yllä oleva sananlasku opettaa meille, että paratiisin siunaukset ovat paratiisille ominaisen ylevyyden arvoisia, ja samalla se viittaa siihen, että meidän maallinen ruumiimme on vain varjo verrattuna paratiisin ruumiiseen. Tämä viittaa ihmisen uudestisyntymiseen, joka on tuon ikuisen kodin arvoinen.
”iloa tuonpuoleisessa”
sanomme.
Joskus kohtaamme tällaisen kysymyksen: Minä kutsuisin tätä kysymystä harhaksi.
”Eikö olisi parempi, jos uskovaiset pääsisivät suoraan autuuden valtakuntaan ilman kuoleman kokemusta?”
Parempi ei olisi tullut, ei edes hyvä.
Tämän kysymyksen omistaja
alkuperäinen
kanssa
varjo
ei huomannut sitä. Tämän olettamuksen mukaan varjo joutuisi hyödyntämään alkuperäistä. En tiedä, voisiko sitä edes hyödyntämiseksi kutsua? Se on vähän kuin olettaisi, että unessa oleva mies söisi hereillä ollessaan…
Tässä yhteydessä haluaisin kertoa yhden muistoni:
Jouduin kävelemään kaupungin toiselta laidalta toiselle. Olin melko väsynyt, kun pääsin kotiin. Yhtäkkiä mieleeni tuli:
”Näillä jaloilla ei päästä taivaaseen. Nuo äärettömät matkat eivät taittuneet näin lyhyillä kilometreillä uupuvilla jaloilla.”
Myöhemmin ajattelin, että pystyn keskittymään johonkin asiaan vain neljäkymmentä tai viisikymmentä minuuttia kerrallaan.
”Tällä aivolla ei pääse edes taivaaseen.”
sanoin. Mieleeni tulivat silmäni, jotka olivat väsyneet lukemisesta ja löytäneet lohtua unesta;
”Näillä silmillä ei taivaaseen mennä.”
näin sanoin.
Mitä enemmän esimerkkejä toin esiin, sitä enemmän tämä totuus valtasi sieluni:
”Tällaisen varjo-olennon kanssa ei tuonpuoleiseen mennä.”
Ihminen vapautuu tästä varjomaisesta olemassaolosta kuoleman, suuren armonteon, kautta ja saavuttaa ylösnousemuksen myötä tuonpuoleiseen sopivan olemassaolon…
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
