Arvoisa veljemme,
Aiheeseen liittyvä tarina on seuraava:
”Kun näet jotakin rumaa, korjaa se kädelläsi, jos pystyt, jos et, niin kielelläsi, ja jos et siihenkään pysty, niin vihaa sitä sydämessäsi. Vihaaminen on uskon heikoin aste.”
(Muslim, Iman 78; Abu Dawud, Salat, 232)
Yritämme selittää tätä asiaa muutamassa kohdassa:
– Oppineidemme mukaan, hadithissä mainittu
”puuttua rumuuteen käsin/voimalla”
Se ei ole yksilöiden, vaan ehdotonta valtaa pitävän valtion asia. Koska jos yksilöt puuttuvat tällaisiin tapahtumiin omin päin, yhteiskunnassa syntyy sekasortoa. Valtion toiminnalle osoitettu suvaitsevaisuus ei koske yksilöitä.
– Jokainen hadith on arvioitava omassa kontekstissaan. Kyseisessä hadithissa esitetyt säännökset on rajattu muissa jakeissa ja haditheissa esitetyillä säännöksillä. Esimerkiksi,
”Älkää sanoko vanhemmillenne ’höh’.”
Tällä jakeella vanhemmat on jätetty tämän säännöksen ulkopuolelle. Lapsi ei voi osoittaa vanhemmilleen samanlaisia kovia sanoja kuin muille ihmisille, kun hän kehottaa hyvään ja kieltää pahaa. Vaimo ei voi käyttäytyä samalla tavalla aviomiestään kohtaan, eikä oppilas opettajaansa kohtaan. Poikkeuksia voi siis olla.
(Gazali, Ihya, 2/314).
– Jos neuvosta ei ole hyötyä, ja jos neuvon tulos on päinvastoin haitallinen, silloin hyvän käskemisen ja pahan kieltämisen tarve poistuu.
– Tärkeintä on saada aikaan pysyvä vaikutus niihin, jotka toimivat Jumalan käskyjä vastaan. Kaikki tietävät, että pysyvä vaikutus saavutetaan vakuuttamalla, ei pakottamalla. Tietenkin valtio hoitaa asiansa myös voimalla.
Mutta yksilöiden tehtävä on valloittaa sydämet.
Tämä on mahdollista vain tiedon, viisauden, lempeän puheen, vilpittömän myötätunnon ja nöyrän asenteen avulla, joka on vapaa itsekkäistä haluista ja ylpeydestä.
”Tehkää asiat helpoiksi, älkää vaikeuttako niitä. Tuokaa hyviä uutisia, älkää herättäkö vihaa.”
Tästä hadithista voimme oppia tärkeitä asioita.
– Uskonnollisten velvollisuuksien pakottaminen puolisolle, joka ei niitä perheessä täytä
-mielestämme-
Se ei johda myönteisiin tuloksiin. Rukous on paljon tärkeämpi käsky kuin huivin pitäminen. Koraani kehottaa profeettaa (rauha hänelle) kutsumaan perheensä rukoukseen, mutta ei neuvo häntä käyttämään pakkoa. Kyseisen jakeen käännös on seuraava:
”Oi, sananjulistajani! Käske perhettäsi rukoilemaan ja jatka itsekin rukoilemista.”
(Taha, 20/132).
Tämän jakeen ilmoittamisen jälkeen Profeetta (rauha hänelle) kävi kuukausien ajan Ali ja Fatima (olkoon Allah heihin tyytyväinen) -nimisten luona heidän kodeissaan ja kutsui heitä rukoilemaan / jatkamaan rukouksen harjoittamista.
(Râzî, kyseisen jakeen tulkinta).
– Yhteenvetona,
Voidaan sanoa, että on välttämätöntä tuntea tämän vuosisadan ihmisten tilanne erittäin hyvin. Tämän päivän ihmiset, jotka tarvitsevat islamilaisia tietoja ja uskonsa vahvistamista lähes yhtä paljon kuin Mekan kauden ihmiset, on opetettava suvaitsevaisuudella, mutta kärsivällisesti muistuttamaan heitä totuuksista – ilman, että heitä loukataan – suurella viisaudella. Hz. Ali (ra):n
”Selittäkää islamia niin, ettei Allahia ja Hänen lähettilästään valehdella.”
Kultainen neuvo on syytä ottaa ohjenuoraksi. Se tarkoittaa seuraavaa:
”Kaikki mitä sanot, pitää olla totta, mutta sinulla ei ole oikeutta sanoa kaikkea totta kaikkialla.”
”Sivistyneiden ihmisten valloittaminen ei tapahdu pakottamalla, kuten ymmärtämättömien villien/beduiinien kanssa, vaan vakuuttamalla.”
Koska tärkeintä on syödä rypäleitä, ei hakata viininviljelijää.
Yksi muslimien velvollisuuksista on uskonnollinen julistus.
Jokaisen muslimin velvollisuus on kertoa islamista, joka on oikea uskonto, oman tietämyksensä mukaisesti. Kertoja voi olla puoliso, lapsi tai kuka tahansa muu. Tässä ei ole mitään rajoitusta.
Meidän on myös muistettava, että meidän tehtävämme on vain julistaa. Kertoa tilanteemme ja sanamme. Lopputuloksen antaa Allah.
Lisätietoja varten klikkaa tästä:
–
Teemmekö syntiä, jos emme korjaa näkemäämme virhettä?
– Voisitteko kertoa minulle tiedonannon ja profeettamme tiedonannon menetelmästä?
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
