Arvoisa veljemme,
–
Nämä jakeet ovat Enfal-suuran jakeet 67 ja 68.
– Nämä jakeet on ilmoitettu sen jälkeen, kun Badrin taistelussa otetuista vangeista oli otettu lunnaita ja heidät oli vapautettu, ja tehtyä tekoa oli pidetty vääränä. Kuitenkin jakeessa 69 korostetaan, että saatu saalis ja lunnaat ovat nyt sallittuja, tuoden näin helpotusta seuralaisille.
Tämä varoitus on selvä todiste siitä, että profeetta Muhammed (rauha hänelle) on Jumalan lähettiläs. Sillä tämä varoitus on todiste siitä, että käsky on tullut ylhäältä. Ehkäpä tämän varoituksen tärkeä syy on juuri tämän seikan korostaminen.
Bedrin taistelussa otettiin kiinni noin seitsemänkymmentä vihollissoturia. Nämä olivat islamin vihollisia, joiden tavoitteena oli tuhota islam ja sen kannattajat. Jos heidät olisi tapettu taistelussa, heidän pahuutensa olisi estetty ja islamin vihollisten määrä vähentynyt. Siitä huolimatta muslimit eivät tappaneet heitä, vaan ottivat heidät vangeiksi. Ibn Hišamin mukaan…
(Sire, II, 269)
Profeettamme mainitsi joitakin nimiä, kuten setänsä Abbasin ja Abu’l-Buhturin, ja ilmoitti, että he olivat tulleet Bedriin vastentahtoisesti, ja pyysi, ettei heitä tapettaisi. On selvää, että tällä pyynnöllä oli vaikutusta siihen, että jotkut seuralaiset ottivat vihollisia vangeiksi tappamisen sijaan.
Kun sota oli ohi ja aloitettiin neuvottelut saaliin ja vankien kohtalosta, vankeja koskevaan kysymykseen nousi kaksi eri näkemystä. Seuraavaksi tarkastelemme asiaa Muslimin välittämän hadithin valossa.
Kertoja on Hz. Ömer:
”Profeetta kysyi Abu Bakrilta ja minulta: ’Mitä mieltä olette näistä vangeista?’ Abu Bakr vastasi: ’Nämä ovat setäni ja sukulaisteni lapsia, minusta on sopivaa ottaa heiltä lunnaita. Näin saamme lunnaita, jotka vahvistavat meitä uskottomia vastaan, ja ehkä Jumala johdattaa heidät myöhemmin muslimeiksi.’… Minä sanoin: ’Minä en ajattele samoin kuin Abu Bakr. Minusta sinun pitäisi antaa meille lupa heidän päidensä leikkaamiseen; Ali leikkaisi Akilin pään, minä leikkaisin sen ja sen sukulaiseni pään, sillä nämä ovat uskottomien johtajia ja eturintamassa.’ Profeetta piti parempana Abu Bakrin mielipidettä kuin minun. Kun tulin heidän luokseen seuraavana päivänä, löysin heidät molemmat itkemässä ja kysyin: ’Miksi te itkette?’ Profeetta vastasi: ’Ystävieni takia, jotka toivat minulle päänvaivaa ottamalla lunnaita!’ ja (osoittaen lähellä olevaa puuta) ’Näin rangaistuksen lähestyvän heitä yhtä lähelle kuin tätä puuta.'”
(Muslim, Jihad, 58)
Kaikkien vihollisten tappamista ilman vankeja koskeva käsky johtui epäilemättä historiallisista olosuhteista ja tarpeesta suojella islamia, ei Jumalan pysyvästä käskystä. Sodassa oli tarvittaessa otettava vankeja, ja heitä oli kohdeltava oikeudenmukaisesti.
(Muhammad, 47/4)
Jumalan pysyvä ja kirjallinen säädös.
(kirja tekstin mukaan)
Tämä oli se. 69. jae tosiaan ilmaisee tämän yleisen säännön, ilmoittaen, että he voivat syödä saaliinsa hyvällä omallatunnolla:
”Syökää nyt laillisesti ja hyvällä omallatunnolla saaliistanne, jota olette saaneet, ja karttakaa tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen.”
Hänen varoituksensa ja jopa moitteensa muslimeille johtui siitä, etteivät he olleet tehneet tarvittavia toimenpiteitä tässä sodassa, ja ehkä jotkut heistä olivat vaarantaneet uskonsa ja henkensä haluten ajallista maallista olemassaoloa, eli sukulaissuhteiden tuomien tunteiden vaikutuksesta tai orjuuttamisen tuoman vallan ja ylivallan halusta. Heidän rangaistuksensa puuttuminen johtui sekä yleisestä vallitsevasta säännöstä että Jumalan tavasta.
”Ei ollut laitonta, varoittamatta tehtyä rikosta tai rangaistusta”.
Hän oli myös luvannut antaa anteeksi kaikki ne synnit, joita Bedrin taisteluun osallistuneet olivat tehneet.
Kerrotaan, että kun sahaba oli kukistanut uskottomat, surmannut suuren joukon heistä ja loput olivat paenneet, sahaba ajoi heitä takaa ja otti heidät vangeiksi, kaukana Profeetan (rauha hänelle) luota. Profeetta (rauha hänelle) sai tietää heidän vangitsemisestaan vasta sahaba-joukon palattua hänen luokseen. Profeetta (rauha hänelle) ei itse ottanut vankeja eikä käskenyt ottaa vankeja. On mahdollista, että Profeetan (rauha hänelle) itku johtui siitä, että osa sahaba-joukosta oli vastustanut Jumalan käskyä tappaa uskottomat ja sen sijaan ottanut heidät vangeiksi, jolloin he olivat ansainneet jumalallisen rangaistuksen.
(ks. Razi, Mefatih, kyseisten jakeiden tulkinta)
Lisätietoja varten klikkaa tästä:
– BEDİRIN TAISTELU.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
